Venäjän ja Georgian rauhanturvaoperaatio Etelä-Ossetiassa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rauhanturvaajien valvomat aselepolinjat venäläis-georgialaisen rauhanturvayksikön antaman tiedon mukaan
Rauhanturvajien valvoman turvallisuusvyöhykkeen rajat (security corridor) vuoden 1999 sopimuksen mukaan[1]

Venäjän ja Georgian rauhanturvaoperaatio Etelä-Ossetiassa (engl. Joint Peacekeeping Forces[2]) perustettiin Venäjän federaation ja Georgian välisellä sopimuksella 1992. Tämän ns. Dagomysin sopimuksen[3] allekirjoittivat presidentit Boris Jeltsin ja Eduard Ševardnadze 24. kesäkuuta 1992.[4] Sopimus päätti ensimmäisen Etelä-Ossetian sodan.

Rauhanturvaajien tehtävänä on valvoa Georgian ja valtiollisesti Georgiaan kuuluvan Etelä-Ossetian itsenäisyysmielisten välillä solmittua aselepoa. Sopimuksen toimeenpanoa valvoo ETYJin tarkkailijaoperaatio.[4][5]

Rauhanturvayksikköön kuuluu 500 sotilasta kustakin osanottajaryhmästä, Venäjältä, Pohjois-Ossetiasta ja Georgiasta.[4][5] Vuonna 2006 joukkojen komentajana oli Marat Kulakhmetov.[6][7] Operaation johdossa on neljän osapuolen ja ETYJin johtoryhmä (engl. Joint Control Commission).

Rauhanturvaajien valvomat tarkistuspisteet sijaitsevat pääosin Etelä-Ossetian etelärajan molemmin puolin sijaitsevalla Etelä-Ossetian turvallisuusvyöhykkeellä

Venäjällä oli lisäksi 2 500 rauhanturvaaja Abhasiassa, joita se lisäsi 300:lla.[8]

Sopimuksenmukaiset rauhanturvajoukot Etelä-Ossetiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Ossetian rauhanturvajoukko, on määritelty Venäjän federaation hallituksen määräyksellä 15. kesäkuuta 1994, № 889-r [1], jonka mandaatille ei oltu asetettu sopimuksella kestoaikaa tai päättymispäivää. Se koostui kolmesta rauhanturvapataljoonasta, joista ensimmäisen muodosti Venäjän federaation asevoimien 58. yleiarmeijakunnan 19. moottoroidun divisioonan rauhanturvatehtävässä vuorottelevat pataljoonat. Toisen rauhanturvapataljoonan muodosti Etelä-Ossetia ja kolmannen Georgia.

Joukon komentajana on toiminut vuodesta 2004 kenraalimajuri Marat Minjurovitš Kulahmetov, joka aikaisemmin toimi Pohjois-Kaukasuksen sotilaspiirin alueella moottoroidun divisioonan komentajana. [9]

Aseleporikkomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajoittaisia taisteluita abhaasien ja georgialaisten sekä eteläosseettien ja georgialaisten välillä oli jatkunut jo vuodesta 1990 alkaen. Vuoden 1992 aseleposopimus rauhoitti taistelut yli kymmeneksi vuodeksi.

Georgian Irakli Okruashvili toteutti vuonna 2004 järjestyksenpalautusoperaation, joka johti miltei kahden tusinan Georgian sisäministeriön joukkojen henkilön kuolemaan, operaation kuitenkaan onnistumatta.[5]

Vaatimukset operaation lakkauttamisesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgian parlamentti teki 11. lokakuuta 2005 päätöksen, jonka mukaan venäläisten rauhanturvaajien läsnäolo-oikeus päättyy Etelä-Ossetiassa 10. helmikuuta 2006 mennessä ja Abhasiassa 15. kesäkuuta 2006 mennessä ajatuksella, että venäläisjoukot voitaisiin korvata kansainvälisellä rauhanturvajoukolla.[5]

Venäjän federaation ulkoasiainministeri Sergei Lavrov hylkäsi Georgian parlamentin päätöksen pikemminkin poliittisena kuin sotilaallisesti perusteltuna ja korosti sitä, että Georgian tulisi rakentaa luottamusta Abhasian ja Etelä-Ossetien johtajien kanssa sekä että Venäjä on pyrkinyt YK:n ja Etyj:n avulla löytämään ratkaisua ongelmaan. Abhasian presidentti Sergei Bagapsh varoitti, että jos venäläisjoukot lähtevät, miinoitetaan Abhasian raja Georgiaa vastaan ja liikekannalle pannaan joukot.[5]

Toukokuussa 2006 Georgia väitti, että Venäjä olisi joukkojen kierrätyksen yhteydessä kasvattanut yksikkönsä kokoa yli 500 sotilaan kiintiönsä.[7]

18. heinäkuuta 2006 päätti Georgian 235-jäseninen parlamentti päätti äänin 114 äänellä opposition pidättäytyessä, että hallituksen pitää ryhtyä toimiin venäläisten rauhanturvajoukkojen poisvetämiseksi Georgiasta.[5]

Abhasian tilanteen kiristyttyä Euroopan parlamentti lausui 5. kesäkuuta 2008, että venäläisten rauhanturvaoperaatio Abhasiassa ei enää ole neutraalia ja tehtävää pitää muuttaa. Euroopan parlamentti vaati, että Euroopan unionin pitäisi lähettää joukkoja turvaamaan rauhaa alueelle.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]