Etelä-Ossetian turvallisuusvyöhyke

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Turvallisuusvyöhykkeen rajat (security corridor) vuonna 1999 julkaistulla kartalla[1]

Etelä-Ossetian turvallisuusvyöhyke on Etelä-Ossetian rauhanturvaoperaation valvoma turvallisuusvyöhyke Etelä-Ossetiassa ja Georgiassa. Rauhanturvaoperaatio perustettiin Venäjän ja Georgian välisellä vuoden 1992 Dagomysin sopimuksella. Vyöhykkeen rajat on määritellyt kolmikantaisen rauhanturvaoperaation johtokomissio (engl. Joint Control Commission) yhdessä ETYJin kanssa. Vyöhykkeen rajat ilmenevät ainakin komission vuonna 1999 julkaisemalla kartalla,[1] mutta ne on voitu määritellä jo aiemmin.[2][3][4] Raskaiden aseiden tuominen turvallisuusvyöhykkeelle on kielletty.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vyöhykkeen 18 pysyvää tarkastuspistettä ovat jakautuneet kahdeksaan ulkokehän tarkastuspisteetseen ja kymmeneen sisäkehän tarkastuspisteeseen. Ulkokehän tarkastuspisteet sijaitsevat: Perevissa (georgialainen kylä) [5], Alissa, Hvenakotsassa, Zarianissa, Karaletissa, Šavšebissa, Monasterissa, Ikotissa ja Gorodan kukkuloilla. [6] Lisäksi tarkastuspisteitä on ollut Etelä-Ossetian ulkorajalla ja Etelä-Ossetian sisällä, ossettien ja georgialaisten hallitsemien alueiden välillä.

Rustavi 2:n mukaan tarkistuspisteitä on aikaisemmin Georgian valvomissa Ganmukhurissa, Khurchassa, Pakhulanissa, Muzhavassa ja Chalessa. [7]

Ennen Etelä-Ossetian elokuun 2008 taisteluja turvallisuusvyöhykkeen kymmenen sisempää (pohjoista) tarkastuspistettä kuuluivat pääosin Etelä-Ossetian hallitsemaan ja Venäjän ja Etelä-Ossetian pataljoonien valvomaan alueesseen, osa kuului Georgian hallituksen hallitsemaan ja georgialisen pataljoonan valvomaan osaan Etelä-Ossetiaa.[8] Turvallisuusvyöhykkeiden kahdeksasta uloimmasta (eteläistä) tarkastuspisteistä taas sijaitsevat kokonaisuudessaan Georgiassa, Etelä-Ossetian ulkopuolella.

Sodan seurauksena Venäjä ilmoitti, että sen ja Pohjois-Ossetian rauhanturvaajat ottavat koko turvallisuusvyöhykkeen valvontaansa. Venäjän joukkojen vetäytyessä Georgiasta jäivät rauhanturvapataljoonan sotilaat valvomaan näitä pisteitä. Venäjän 500 sotilaan rauhanturvapataljoona tullaan kokonaisuudessaam sijoittamaan vyöhykkeelle Georgian puolelle. Venäjän suunitelmissa on sijoittaa 272 rauhanturvaaja valvomaan vyöhykkeen ulkorajaa ja 180 Etelä-Ossetian ja Georgian välistä rajaa[9] ETYJ on lisäksi luvannut lähettää alueelle 100 uutta sotilastarkkailijaa.

Georgian tärkein liikenneväylä, Potin satamakaupungin ja Tbilisin välinen ainoa asfaltoitu maantie kulkee kahdessa kohtaa turvallisuusvyöhykeen sisällä. Georgian läntisiä tukijoita on huolestuttanut Venäjän aikomus valvoa tätä tietä. Venäjä on kuitenkin ilmoittanut, ettei tielle pystytetä tiesulkuja.

Diplomaattinen kädenvääntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgia pyrkii ehkäisemään lisäaluemenetykset turvallisuusvyöhykkeeseen liittyen diplomatialla. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto ei ole kyennyt tekemään päätöstä aseleporajoista, koska Venäjän federaation ja Yhdysvaltain näkemykset poikkeavat.

Venäjälle on tärkeää se, ettei Georgia ylettyisi enää tykistöasein (BM-21, BM-21-1, BM-27 "Uragan", RM-70, M-87 "Orkan" jne.) ampumaan Tskhinvaliin ja Georgialle tärkeää se, ettei Etelä-Ossetian ja Venäjän valvoma osa Etelä-Ossetiasta laajenisi taistelujen tuloksena, jolloin georgialaisten aikaisemmin Georgian hallituksen valvomaa asuma-aluetta joutuu yhä enemmän toisen osapuolen valvonnan alaiseksi.

Kiista turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiista liittyy Georgian presidentin hyväksymään Ranskan ulkoasiainministerin ja Etyj:n puheenjohtajan Tbilisissä laatimaan aselepoehdotukseen, jossa oli viisi kohtaan, ja jonka Georgian presidentti oli hyväksynyt, mutta johon Moskovassa Dmitri Medvedev lisäsi kuudennen kohdan, mutta jota ei kyetty saamaan Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmaksi NATO:n ulkoministerikokouksen jälkeen. Kuuden kohdan aselepoehdotuksesta Venäjän federaatio käyttää nimitystä Sarkozyn-Medvedevin suunnitelma.

Venäjä pitää Potin satamaa hallussaan tehostaakseen asemaansa, minkä vastatoimena Yhdysvallat ja jotkut NATO-maat ovat lähettäneet Turkin satamien kautta Mustallemerelle sota-aluksia ilmoituksensa mukaan tuomaan humanitaarista apua. Venäjän federaatio pitää aluksia Yhdysvaltain tapana lisätä jännitystä alueella.

Venäläisten vetäytymisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset vetäytyivät turvallisuusvyöhykkeeltä, mutta Etelä-Ossetian tasavallan joukot tulivat Perevin kylään, jota Etelä-Ossetia pitää itselleen kuuluvana.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Andrew E. Kramer ja Graham Bowley, France and U.S. Say Russia Not Complying With Ceasefire, New York Times, August 22, 2008 (englanniksi)
  2. South Ossetia - Background – globalsecurity.org (englanniksi)
  3. The United States and the South Ossetian Conflict – Yhdysvaltain ulkoministeriö, 31. 3. 2005 (englanniksi)
  4. Georgia: Avoiding War in South Ossetia – International Crisis Group, 24. marraskuuta 2004 (englanniksi)
  5. http://www.gazeta.ru/news/lenta/2008/08/20/n_1260051.shtml
  6. Linii bezopasnosti (Линии безопасности) 21.8.2008. Rossijskaja Gazeta, rg.ru. Viitattu 11.7.2015. (venäjäksi)
  7. http://www.rustavi2.com/news/news_text.php?id_news=27614&pg=1&im=main&ct=0&wth=
  8. South Ossetian Martial Law Creates a No Man’s LandThe New York Times, August 20, 2008 (englanniksi)
  9. Russia Stringing Posts around S. OssetiaKommersant, 21.8.2008 (venäjäksi), (englanniksi)
  10. http://wap.iltasanomat.fi/news/?&id=1614448