Velkaorjuus
Velkaorjuus tarkoittaa sitä, että lainanottaja tai hänen läheisensä joutuu tekemään velan lyhentämiseksi työtä, mutta velkaa ei silti lyhennetä työn kohtuullisen arvon mukaan tai työn kestoa tai luonnetta ei ole määritelty.[1] Velkaorjuus on orjuuden yksi muoto ja siten virallisesti rikos Suomessa ja kaikkialla maailmassa.[2] Tosiasiassa velkaorjuudesta kuitenkin kärsii yhä noin 20 miljoonaa ihmistä.[3]
Velkaorjuus voi alkaa hyvin pienestä lainasummasta, jota lainanottaja ei köyhyytensä vuoksi pysty maksamaan takaisin. Pikku hiljaa ihminen alistetaan pakkotyöhön.[3] Velkaorjuus on usein järjestäytynyttä, ja sitä esiintyy yleensä maataloudessa ja siirtotyössä. Orjuus saattaa pahimmillaan periytyä myös orjan lapsen kohtaloksi.[4]
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa siirtotyötä tehneiden marjanpoimijoiden aseman on sanottu muistuttavan velkaorjuutta. Vuonna 2013 Kainuussa Ber-Ex-yrityksessä työskennelleet thaimaalaiset marjanpoimijat ottivat Thaimaassa velkaa kyetäkseen matkustamaan Suomeen mutta eivät saaneet siirtotyönsä aikana palkkaansa. Tappiot kaatuivat poimijoiden niskaan. Suomeen saapuessaan poimijat eivät olleet tietoisia, että he eivät ole Suomen lain mukaan työsuhteessa vaan nimellisesti yrittäjiä, vaikka he ovat käytännössä sidottuja työnantajaansa. Poimijat maksoivat velkojaan yhä vuonna 2016, mutta he aikoivat viedä asian Suomessa oikeuteen.[5]
Nepalissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nepalissa on ongelmana 1600-luvulta peräisin oleva kamalari-velkajärjestelmä, jonka avulla rikkaat ihmiset orjuuttavat tharu-heimoon kuuluvia. Velkaiset vanhemmat joutuvat myymään tyttärensä maanomistajille kotiapulaisiksi. Velkaorjan työnkuvaan sisältyvät tavallisesti kotitaloustyöt, kuten siivous, pyykinpesu, tiskaus, ruuanlaitto, ostosten tekeminen, lastenhoito, kotieläimistä huolehtiminen ja maataloustyöt. Lapset eivät pääse kouluun, ja on yleistä, että he joutuvat pakkotyössään väkivallan, ahdistelun tai raiskauksen uhreiksi.[6]
Nepalin hallitus julisti vuonna 2000 velkaorjuuden laittomaksi, mikä kohensi entisten velallisten elinoloja mutta ei puuttunut velallisten lasten orjuuteen. Korkein oikeus julisti vuonna 2006 kamalari-järjestelmän laittomaksi. Linjauksen ja järjestöjen työn ansiosta orjien määrä on vähentynyt yli 12 000:sta (2006) noin 500-600:aan (2014).[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 17/1959 Valtiosopimukset. Finlex.fi. Viitattu 30.3.2016.
- ↑ Slavery's last stand CNN. Viitattu 30.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Lapsityövoima ja ihmiskauppa ovat nykyajan orjuutta kepa.fi. Arkistoitu 6.2.2016. Viitattu 30.3.2016.
- ↑ Orjuuden ja pakkotyön kielto Ihmisoikeudet.net – tietoa ihmisoikeuksista. Arkistoitu 3.8.2016. Viitattu 30.3.2016.
- ↑ LongPlay: Kainuussa käyneiden thaimaalaispoimijoiden asema muistuttaa velkaorjuutta Kaleva.fi. Viitattu 30.3.2016.
- ↑ a b Kamalari-orjuus plan.fi. Viitattu 30.3.2016. [vanhentunut linkki]