Vapauden aukio (Novi Sad)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vapauden aukio maaliskuussa v. 2005

Novi Sad

Vapauden aukio eli ”Trg slobode” (serb. Трг слободе), kutsutaan myös ”Svetozar Miletićin” tai ”Miletićin aukio”ksi , on Pohjois-Serbian itsehallinnollisen Vojvodinan maakunnan pääkaupungin Novi Sadin vanhan keskusta-alueen pääaukio.[1]

Tämä Novi Sadin suurin keskusaukio on rakennettu 1700-luvulla ja sen reunoilla on rakennuksia sekä 1800-luvun lopulta että 1900-luvun alkupuolelta.[1]

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauden aukio sijaitsee Novi Sadin historiallisessa keskustassa osoitteessa Trg slobode, Novi Sad 21000, Serbia. Aukion välittömään läheisyyteen jäävät "Žarka Zrenjanina" - ja "Uspenska" -nimiset julkisen liikenteen pysäkit. Vapauden aukiolta piispan palatsiin ulottuu yksi Novi Sadin vanhimmista kaduista "Zmaj Jovina" -katu (serb. Змај Јовину улица), joka sai nykyisen ulkonäkönsä 1800-luvun toisella puoliskolla pommitusten jälkeisen jälleenrakennuksen aikana. Aukion vieressä sijaitsee Serbian kansallisteatteri ja "Danube-puisto" löytyy noin 7 minuutin kävelymatkan päässä.[2]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aukio syntyi samanaikaisesti itse kaupungin kanssa ja ensi alkuun kauppa- ja markkinapaikkana ollut avokorttelista tuli aukio 1800-luvun puolivälissä. Koko olemassaolonsa aikana tämä aukeama on toistuvasti vaihtanut nimeään. Unkarin vallankumouksen aikana vuonna 1849, kun Novi Sad tuhoutui melkein kokonaan, kaupunki päätettiin rakentaa uudelleen tuolloin voimassa olevien arkkitehtonisten perinteiden ja sääntöjen mukaisesti. Silloin sen keskusaukio nimettiin Itävallan-Unkarin keisarin Frans Joosefin mukaan. Tätä nimeä aukeama kantoi ensimmäisen maailmansodan loppuun saakka. Uutta nimeä "Vapautuksen aukio" tai "Vapautustori"[1] käytettiin vuoteen 1945, jolloin se muutettiin nykyiseksi ”Vapauden aukio"ksi.[2]

Aukio on osa jalankulkualuetta, joka jatkuu Zmaj Jovina -kadulle. Aukio on melko pieni, mutta täällä järjestetään mm. kaupungin uudenvuoden aaton viettoja.[3] Sitä reunustavat muun muassa jugendtyylinen talous- ja liiketoimintapalatsi ”Rautamies” pienempine kupolineen[4] ja suurin osa kaupungin merkittävimmistä rakennuksista, kuten katolinen Marian nimen kirkko, uusrenessanssityylinen kaupungintalo, Vojvodinan pankki ja hotelli ”Vojvodina”, jotka luovat Vapauden aukion arkkitehtuurisen kokonaisuuden.[1]

Aukion nähtävyydet ja perintörakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian nimen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Marian nimen kirkko

Novi Sadin kaupungintalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Novi Sadin kaupungintalo

Vojvođanska banka e. Vojvođanskan pankki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vojvođanskan pankki

Svetozar Miletićin muistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Svetozar Miletićin muistomerkki, v. 2006

Keskellä aukiota on Kroatian ja Jugoslavian kuvanveistäjän ja arkkitehdin Ivan Meštrovićin tekemä noin kolmekymmentä tonnia painava ja yhteensä yli 7 metrin korkuinen[5] muistomerkki Svetozar Miletićille, joka oli serbikansan poliittinen hahmo ja lakimies-asianajaja 1800-luvun jälkipuoliskon Habsburgien monarkian vuosina, lukuisten vallankumouksellisten ja republikaanisten pyrkimysten vaalija ja kahdesti (vuosina 1861–1862 ja 1867–1868) Novi Sadin pormestari. Kuvanveistäjä Meštrović ja insinööri Milutin Tatić valitsivat muistomerkin sijainnin kaupungin pääaukiolla, nykyisen kaupungintalon edessä[6], vaikka kun Miletić oli pormestari, kaupungintalo sijaitsi aivan eri paikassa.[7] Svetozar Miletić pidätettiin, tuomittiin ja vangittiin poliittisen toimintansa takia montakin kertaa ja koska hän vietti useita vuosia vankilassa, hän sairastui ja jätti poliittisen toimintansa.[8]

Aaltoilevaan viittaan pukeutunut ja kohotetuin oikein käsin[9] Miletićin pronssiveistos luotiin v. 1935 ja kiinnitettiin neliönmuotoiseen noin 2 metrin korkuiseen harmaagraniittijalustaan[10], jota joidenkin lähteiden mukaan pidettiin liian matalana ja pienenä suhteessa itse pronssiveistoksen kokoon.[7] Vastoinkäymisiä johtui siitä, että aukiolla oli tuolloin jo Pyhän kolminaisuuden muistomerkki vuodelta 1781 ja se oli hyvin lähellä tulevaa Miletićin muistomerkkiä varten suunniteltua paikkaa, jolloin roomalaiskatolisen kirkon yhteisö vastusti tämän uskonnollisen symbolin poistamista. Ratkaisu löytyi, kun Pyhä kolminaisuus siirrettiin kymmenen metrin päähän aukion reunalle, lähelle Rooman katolisen Marian nimen kirkon keskusportaalia siihen saakka, kun se lopulta poistettiin.[5]

Vapauden aukio ja Pyhän kolminaisuuden muistomerkki, v. 1900

Miletićin muistomerkki pystytettiin ensimmäisen kerran 1.[6] tai 2. lokakuuta v. 1939. Vuonna 1941 muistomerkki purettiin ja piilotettiin Natsi-Saksan hyökkäyksiltä. Alkuperäistä hieman matalammalla jalustalla muistomerkki palautettiin sen entiselle paikalle pääaukiolla 10:nä joulukuuta 1944 historioitsijan Vaso Stajićin aloitteesta.[9] Monumentin takia aukiota kutsutaan usein myös "Miletićin aukioksi".[1] Miletićin muistomerkkiä ei koskaan pidetty merkittävänä teoksena Meštrovićin luomistyön ajan. Taideyhteisössä ja kriitikoissa tämä Meštrovićin muistomerkki ei saanut korkeita arvosanoja ja vaikka tuohon aikaan taiteilija oli monumentaalisten patsaiden kuvanveistäjänä uransa huipulla, sitä kritisoitiin melko jyrkästi useiden puutteiden vuoksi: "Miletić on esitetty puhemiehenä tai spiikkerinä, jolla on hyperdimensionaaliset raajat kuten aina pienikasvuisen (153 cm pituisen) patsaanluojan taiteelliseen tapaan. Miletićin oikea käsi on nostettuna joko myrskyistä tervehdystä heilauttamalla tai oratoriseen tai vihollisen murskaamisella uhkaavaan asentoon ja taipuneen vasemman käden on määrä osoittaa vihaa vastustajia kohtaan. Uskollisiksi kuvatut kasvot ovat melko ilmeettömiä ja kaikessa puuttuu dynamiikkaa. Viitta tekee Miletićista melkein groteskin ja korostaa tämän lyhyyttä eli rikkoo merkittävästi teoksen koostumuksellista yhtenäisyyttä”. Siitä huolimatta noin seitsemän metriä korkea muistomerkki pysyi ja pysyy Novi Sadin tunnetuimpana tavaramerkkinä ja hallitsevana muistomerkkinä.[5]

Miletićin muistomerkki määriteltiin kiinteäksi kulttuuriesineeksi vuodesta 1949 ja erittäin tärkeäksi kulttuurimonumentiksi vuodesta 1991 alkaen.[6][11] Syksyllä 2020 Novi Sadin kaupungin kulttuurimonumenttien suojeluinstituutin toteuttaman muistomerkkien kunnostushankkeen raameissa tämäkin patsas puhdistettiin noesta, poistettiin kuparihapettumat, hajonneesta orgaanisista aineesta syntyneet jms. kerrostumat monumentin pronssipinnalta. Monumentin pronssiosien ja jalustan mekaaniset vauriot korjattiin.[6]

Hotelli ”Vojvodina”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hotelli Vojvodina toukokuussa v. 2020

Miletićin muistomerkin toisella puolella osoitteessa Trg slobode 2[12] on 60 metriä pitkä hotellin "Vojvodina"n keltainen ja aukion pisin julkisivu.[1] Tämä on Novi Sadin vanhin ja ensimmäinen todellinen kaupunkihotelli, joka rakennettiin vuonna 1854 paikkaan, jossa vuodesta 1748 lähtien oli toiminut "Hajlova pivara". Kun tämä pub tai panimo vaurioitui pommituksissa vuonna 1848[13] ja paloi 1849, maan osti Johann Aigler, joka rakennutti myöhäisklassististyylisen eliittihotellin nimeltä "Hotel zur Kaiserin Elizabeth" Franz Joseph I: n vaimon nimen mukaan. Se oli ylellisesti varustettu rakennus[12], josta tuli Novi Sadin herrasmiesten, boheemien ja taiteilijoiden suosittu kohtaamispaikka.[14] Hotellilla oli oma sähkövalaistus jo vuodesta 1899[15], vaikka kaupungissa se otettiin käyttöön vuosina 1909–1910.[13]

Vuosisadan loppupuolella hotellin omisti Dunđerskin perhe (serb. Дунђерски (породица)) ja vuonna 1895 sen sisäpihalle rakennettiin Dundjerski -teatteri (serb. ”Дунђерсковог позоришта”) arkkitehdin Vladimir Nikolićin tekemän kaavan mukaan. Teatterin rakentaminen kesti vuosina 1892–95, jolloin ensimmäinen näytelmä uudessa rakennuksessa pidettiin 4. helmikuuta. Teatteri oli suunniteltu tiiviisti eklektisesti ja siinä oli runsaasti julkisivukoristeluja. Rakennus oli ahdas, siinä oli 650 istumapaikkaa, ja se tuhoutui tulipalossa 23. tammikuuta 1928.[16] Kuningas Aleksanteri I:n ja Marie von Hohenzollern-Sigmaringenin mentyään naimisiin vuonna 1922 hotelli sai nimekseen "Kuningatar Marie”.[13] Lakimies ja pankkiiri Gedeon Dunđerski (serb. Гедеон Дунђерски) kunnosti sen vuonna 1927 kaupungin parhaimmiksi majoituspaikaksi, jossa oli 60 modernisti sisustettua huonetta. Hotellin pohjakerroksessa oli kahvila, josta kehittyi kaupungin vetovoimainen keskus, jossa oli biljardi ja korttipöydät. Joidenkin lähteiden mukaan kahden maailmansodan välisenä aikana suositun pubin "Štolòc" lisäksi tässä jatkoi kahvila ja ensimmäisen kerroksen hotellissa oli 75 hyvin varustettua huonetta, joissa oli kuuma ja kylmä vesi[17], joidenkin lähteiden mukaan myös hajuste- ja tekstiilikauppa.[18]

Toisen maailmansodan jälkeen hotelli kansallistettiin ja kolmannen kerran nimi muutettiin hotelliksi "Vojvodina", kuten sitä kutsutaan edelleen. Jonkin aikaa vapautumisen jälkeen hotellin tiloissa järjestettiin tanssiaisia, konsertteja, teejuhlia ja edustustapaamisia ja sen ravintola "Keltainen sali" oli ylellisin lounas- ja gaalapaikka, joka oli käytössä niin häihin kuin muihin juhliin. Hotelli remontoitiin vuonna 1980 ja sen julkisivu kunnostettiin 1995. Vuonna 2009 hotelli myytiin huutokaupassa 136 miljoonalla dinaarilla serbialais-montenegrolaiselle yhteistyökumppanuudelle, joista toinen on hotelliyritys "Palić" Suboticassa ja toinen turistiyhtiö "Maestral" Budvassa.[19] Nykyään hotellissa on kauppakeskus, jossa on putiikkeja, kauppoja, disko ja suuri puutarha.[17] Vieraiden käytössä on 61 huonetta ja 98 vuodepaikkaa.[15] Rakentamisensa jälkeen yli 150 vuoden pituisen historiansa aikana se ei ole muuttanut alkuperäistä ulkonäköään ja on toiminut kaupungin kulttuuri-, viihde- ja poliittisen elämän kohtaamispaikkana. Ravintola- ja matkailupalveluyrityksenä se on isännöinyt monia julkisen ja kulttuurielämän matkustajia ja kuuluisuuksia, kuten runoilijaa Laza Kostićia, kirjailijoita Miloš Crnjanskia ja Lajoš Zilahi, Montenegron herttuaa Marko Miljanovia ja prinssi Tomislav Karađorđevićia.[20]

Tanurdžićin palatsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanurdžićin palatsi, v. 2011

Tanurdžićin palatsi on merkittävän Novi Sadin kauppiaan, lahjoittajan ja hyväntekijän Nikola Tanurdžićin (1887–1969) mukaan nimetty rakennus Vapauden aukiolla Novi Sadissa. Joidenkin lähteiden mukaan rakennuksessa on 4200 neliömetriä huoneistoja, 3070 neliömetriä liiketilaa ja 1880 neliömetriä nykypäivän hotelli ”Putnik”:ia.[21] Rakennuksessa, jossa on 58 huoneistoa tai 60[18] ja 20 kauppaa[22] sijaitsi aikoinaan yksi Novi Sadin ensimmäisistä elokuvateattereista ”Reks” ja samanniminen hotelli löysi paikkansa palatsista vuonna 1939.[23]

Huutokaupassa vuonna 1932 Nikola Tanurdžić osti tontin, jossa oli "Münchenin" pubin vaatimaton rakennus.[24] Maa maksoi Nikolalle neljä miljoonaa dinaaria.[23] Pubin purkamisen jälkeen hän alkoi suunnitella liike- ja asuinrakennuksen rakentamista. Heinäkuussa 1931 Tanurdžić kilpailutti sellaisen monikäyttöisen rakennuksen suunnittelun, jossa on elokuvateatteri, hotelli ja kauppoja. Nikola Tanurdžić maksoi kaikkien palkittujen teosten tekijöille ja hän uskoi palatsin suunnittelun ystävälleen ja kokeneelle asuinrakennusten luojalle Đorđe Tabakovićille[18][24], jonka nimi joidenkin lähteiden mukaan on George Tabaković.[25][26] Tämä 1930-luvun moderni arkkitehtoninen suunnittelu sai inspiraatiota kahden ystävän kiertuematkalla Euroopan pääkaupungeissa etsimässä epätavallista käsitteellistä ratkaisua.[27] Tuloksena Đ.Tabaković suunnitteli palatsin, jota luonnehti silloin vuodesta 1919 vallitsevan modernin Bauhaus-arkkitehtuurin esteettis-toiminnallinen tyyli[27][28] ajanmukaisimmilla teknisillä ratkaisuilla, jossa kokonaisvaltaisessa muotoilussa käytettiin yksinkertaisia värimalleja ja teollisuuden perusmateriaaleja, kuten betonia, terästä ja lasia.[23]

Palatsi rakennettiin vuosina 1934–1936.[29] Tontin, jolle se rakennettiin, maaperä oli hiekkaa, joten rakennuksen alle oli asennettava perustukseksi yli 100 cm paksu teräsbetonilaatta. Raudoitetun betonilaatan asentamisen myötä syntyi viisikerroksinen kompleksi, jossa lasitetussa pohjakerroksessa on 14 tilavaa kauppaa ja muihin kerroksiin rakennettiin 35 asuntoa, joihin pääsi sisäpihan julkisivun käytäviltä. Palatsi sai kansalaisten suosiota, etenkin ennen sotaa, ja tarjonta oli monipuolinen.[27] Viidenteessä kerroksessa olivat vahtimestareille ja pesuloille tarkoitetut ja muut aputilat. Rakennuksessa oli kolme erillistä lämmitysjärjestelmää ja erikoislaitteistoja kuumavesihuoltoa varten sekä kaksi hissiä vuokralaisille ja hotellivieraille. Palatsissa oli myös epätavallisen tilava noin 300 m²:n huoneisto, joka oli tarkoitettu Tanurdžićille.[24] Tilava 105 metriä pitkä elokuvateatteri "Rex" sijaitsi palatsin keskiosassa[27] ja sen saliin mahtui jopa 680 henkilöä.[25]

Palatsin laajennus uskottiin alkuperäiselle arkkitehdille Tabakovićille. Rakennusta pidennettiin joko vuonna 1939[25] tai uusittiin vuosina 1940–1941 ja avattiin äskettäin rakennettu moderni hotelli "Rex".[27] Hotellin kerroksissa ja ullakolla oli 45 hotellihuonetta, joissa oli kylpyhuone, puhelin, radio ja merkinantolaitteet. Pohjakerroksen aula oli vuorattu marmorilla, kun taas ravintolan sisäänkäynnillä oli erityisen ylellisellä ruotsalaisella marmorilla vuorausta.[24] Varakas Tanurdžić aikoi rakentaa kopion tästä palatsista kadun toisella puolella ja peittää niiden välisen tilan lasikatolla. Se olisi ollut ensimmäinen sellainen kauppakeskus tuolloin Serbiassa, mutta toinen maailmansota ja uuden hallituksen saapuminen maahan keskeyttivät suunnitelmien toteutumisen.[22]

Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946[23] ja joidenkin mukaan 1948[18] palatsi ja koko Tanurdžićin omaisuus kansallistettiin ja takavarikoitiin lain nojalla, jolla yksityisistä yrityksistä tuli valtion omaisuutta. Tanurdžićin tavarat vietiin kuorma-autolla ja hän että hänen perheensä häädettiin palatsin perheasunnosta, johon kolme upseeria asettuisi sinne asumaan. Tarinan mukaan kauppias Tanurdžić piilotti kuitenkin tärkeät varaosat, kuten hissin jne. osat, ilman joita rakennuksessa esiintyi toiminallisia puutteita. Joten hänen onnistui myydä osat erittäin korkeaan hintaan, pelastua taloudellisista vaikeuksista ja takaamaan hyvän elämän perheelleen. Myöhemmin vuonna 1981 Rex-hotelli uudelleennimettiin Putnik -hotelliksi.[18][29] Vuonna 2009 seitsemän lykätyn huutokaupan jälkeen joskus arvostettu hotelli "Putnik" lopuksi myytiin. Hotellin, joka oli vaurioitunut vakavasti tulipalossa hieman yli vuosi sitten, osti sama konsortio, josta tuli myös hotellin "Vojvodina" omistaja.[19] Vuonna 2012 palautusvirasto suostui palauttamaan osan kiinteistöstä Tanurdžićin jälkeläisille.[23]

Tanurdžićin palatsi on Novi Sadin kulttuurimonumenttien suojelun instituutin järjestämässä suojeluksessa.[22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Discovering Novi Sad! (Tutustu Novi Sadiin!) VisitSerbia.org. Viitattu 30.6.2021. (englanniksi)
  2. a b Olga Mnemonica: Площадь Свободы в Нови Саде — главная туристическая площадь города (Vapauden aukio Novi Sadissa - kaupungin tärkein turistialue) 10.12.2020. allcantrip.ru. Viitattu 30.6.2021. (venäjäksi)
  3. Центар града уређен за прославу Српске нове године (Kaupungin keskusta on järjestetty Serbian uudenvuoden juhlia varten) 12.01.2017. cistocans.co.rs. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  4. „Gvozdeni čovek“, Trg Slobode, 1908. Stambeno-poslovna palata, Trg Slobode, 1908. ("Rautamies", Trg Slobode, 1908. Asuin-liiketoiminta, Slobode neljä, 1908) graditeljins.wordpress.com. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  5. a b c Graditelji Novog Sada. Druga polovina XIX – prva polovina XX veka. Ivan Meštrović i Novi Sad (Novi Sadin rakentajat. XIX-luvun toinen ja/kunnes XX-luvun ensimmäinen puolisko. Ivan Meštrović ja Novi Sad) 18.4.2018. graditeljins.wordpress.com. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  6. a b c d Obnova spomenika Svetozaru Miletiću (Svetozar Mileticin muistomerkin kunnostaminen) Novi Sadin kaupungin kulttuurimonumenttien suojeluinstituutti (Zavod za zaštitu spomenika kulture Grada Novog Sada). Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  7. a b Večita dilema Novosađana: Da li Miletić nekom preti... (Novi Sadin ihmisten ikuinen dilemma: uhkaako Miletic ketään ...) 05.12.2015. mojnovisad.com. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  8. Svetozar Miletić Monument (Svetozar Miletićin muistomerkki) Novi Sad – Tourism Organisation. Viitattu 30.6.2021. (englanniksi)
  9. a b Споменици културе у Србији. Споменик Светозара Милетића (Kulttuurimonumentit Serbiassa. Svetozar Miletićin muistomerkki) spomenicikulture.mi.sanu.ac.rs. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  10. Monument of Svetozar Miletic (Svetozar Miletićin muistomerkki) /ilovenovisad.com. Viitattu 30.6.2021. (englanniksi)
  11. Spomenik Svetozaru Miletiću (Svetozar Miletićin muistomerkki) 04.6.2009. Grad Novi Sad. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  12. a b Зграда Хотела “Војводина” (Hotellirakennus "Vojvodina") Novi Sadin kaupungin matkailujärjestö (Туристичка организација Града Новог Сада). Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  13. a b c Прича Удружења туристичких водича Новог Сада: Новосадски хотели (Novi Sadin matkaoppaiden liiton tarina: Novi Sadin hotellit) 27.6.2021. Dnevnik.rs. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  14. Hotel Vojvodina (Hotelli Vojvodina) hotelvojvodina.rs. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  15. a b Хотел “Војводина” – Нови Сад (Hotelli Vojvodina, Novi Sad) Vojvodinan matkailujärjestö (Туристичка организација Војводине). Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  16. Pozorište Dunđerskog, 1892, izgorelo 1928. (Dundjerski-teatteri, 1892, paloi vuonna 1928) graditeljins.wordpress.com. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  17. a b „Војводина” („Vojvodina”) Novi Sadin kaupunki (Град Нови Сад). Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  18. a b c d e Nikola Tanurdžić, najbogatiji naslednik u Srbiji bori se da vrati imovinu oduzetu njegovim precima. Izvor: "Sudbina oduzete imovine", Branislav Gulan (Serbian rikkain perillinen Nikola Tanurdzic taistelee esi-isiltä takavarikoidun omaisuuden palauttamisen puolesta. Lähde: "Takavarikoidun omaisuuden kohtalo", Branislav Gulan) 02.7.2019. ekapija.com. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  19. a b S.Žiković: „Војводина“, ипак, продата (Vojvodina kuitenkin myytiin) 07.3.2009. politika.rs. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  20. Хотел Војводина 3* (Hotelli Vojvodina 3 *) Novi Sadin kaupungin matkailujärjestö (Туристичка организација Града Новог Сада). Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  21. Tanurdžić: Opet hoće da prodaju tuđe (Tanurdzic: He haluavat jälleen myydä jonkun toisen) 27.1.2009. svevesti.com. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  22. a b c Ј. Simić: Поглед има папрену цену (Näkymällä on pippurimainen hinta) 18.1.2016. novosti.rs. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  23. a b c d e Leona Pap: The Tanurdžić Palace: Fun Facts About the Famous Novi Sad Building (Tanurdžićin palatsi: hauskoja faktoja kuuluisasta Novi Sadin rakennuksesta) visitns.rs. 19.4.2021. Viitattu 30.6.2021. (englanniksi)
  24. a b c d Tanurdžićеva palata – Novi Sad (Tanurdžićin palatsi, Novi Sad) 01.8.2019. http://beogradskikofer.com. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  25. a b c Tanurdžićeva palata (Tanurdžićin palatsi) 06.7.2018. https://www.solis-nekretnine.com. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  26. Sokolsko drustvo "Vojvodina" Novi Sad (Sokolsko drustvo "Vojvodina" Novi Sad) developmentaid.org. Viitattu 30.6.2021. (englanniksi)
  27. a b c d e Oni su oblikovali Srpsku Atinu: tvorac čuvene palate – Nikola Tanurdžić (He muokkasivat serbialaisen Ateenan: kuuluisan palatsin luoja Nikola Tanurdžić) 25.5.2020. pobeda-info Team. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  28. Tanurdžićeva palata (Tanurdžićin palatsi) 04.6.2009. Grad Novi Sad. Viitattu 30.6.2021. (serbiaksi)
  29. a b Tanurdžićin palatsi (Tanurdžićin palatsi) JKP Informatika 2021. Viitattu 30.6.2021. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vapauden aukio (Novi Sad).