Valmet Orava
| Orava | |
|---|---|
 Orava m.49, tukin lakkaus poistettu ja tukki vahattu. |
|
| Tyyppi | Pulttilukkoinen pienoiskivääri |
| Valmistaja | Valmet Oy Tourulan tehdas |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Valmistusvuodet | 1950–1968 |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | .22 LR |
| Aseen pituus | 920 mm |
| Piipun pituus | 500 mm |
| Paino (tyhjänä) | 1,75 kg |
| Lipas | ei lipasta |
| Kapasiteetti | 1 patruunaa |
Valmet Orava m.49 on Valmet Oy:n suunnittelema pulttilukkoinen pienoiskivääri, jota valmistettiin vuosina 1950−1968 ja vietiin yli 30 maahan.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotien jälkeen haluttiin yhtäältä ylläpitää kotimaista asesuunnittelun ja -valmistuksen osaamista, toisaalta metsästysaseiden kotimaiset ja kansainväliset markkinat kehittyivät voimakkaasti. Valmet Oy suunnittelikin jo vuonna 1949 kevyen pienoiskiväärin Tourulassa, jota ryhdyttiin valmistamaan suuria määriä myös vientiin. Orava m.49 -asetta valmistettiin noin 24 000 kappaletta, Suomen ohella 33 eri maahan vuodesta 1950 aina vuoteen 1968 saakka. Eniten Orava-pienoiskivääreitä myytiin Tanskaan, Norjaan, Belgiaan, Ranskaan, Brasiliaan, Australiaan ja Boliviaan, josta tuli kyselyjä aseesta vielä vuosia valmistuksen päätyttyä. 1965 suunniteltiin ja valmistettiin 20 kappaleen koesarja 1,9 kiloa painavasta Orava m.66 -pienoiskivääristä, jonka piippu oli 5,0 senttiä m.49 -mallia pidempi ja jossa oli pyöreä lukkorunko, urat kiikaritähtäimelle ja varmistin. Tarkoitus oli myydä asepakettia, jossa olisi valmiiksi kohdistettu kiikari, mutta hanke raukesi. Järeämpää Valmet Erä -pienoiskivääriä m.52, m.54 ja m.59 valmistettiin taas varsinaiseksi metsästysaseeksi, mutta kun pienoiskiväärin käyttö metsästyksessä kiellettiin Suomessa, sen kysyntä romahti ja tuotanto lopetettiin jo vuonna 1964.
Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Orava m.49 on rakenteeltaan erittäin kevyt ja yksinkertainen, mutta tarkka ase. Varaosaluettelon mukaan siinä on vain 29 numeroitua osaa. Lukkorunko ja lukon osat ovat sorvattuja, laukaisulaite on yksiportainen tankolaukaisin. Myös tummaksi lakattu tukki on tehty sorvaamalla ja aseen metalliosat kiinnittyvät siihen tukin alla olevalla yhdellä sormiruuvilla. Aseessa on säädettävä avotähtäin eikä siinä ole varmistinta.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aseen valmistus aloitettiin vuonna 1950 sarjanumerosta 10 000, vuoden 1955 viimeisin sarjanumero oli 25 084, vuoden 1957 29 209, vuoden 1958 33 913 ja viimeisen valmistusvuoden 1968 viimeinen sarjanumero 34 181. Viimeiset toimitukset tehtiin Ranskaan, Belgiaan ja Uuteen-Seelantiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hyytinen, T. 1985. Arma Fennica. Suomalaiset aseet. Julkaisija: Timo Hyytinen. Painopaikka: Gummerus Oy:n kirjapaino, Jyväskylä, ss. 62–63 ja ss. 280–281. ISBN 951-99681-6-4