Valdemarin kirja
| Valdemarin kirja | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Boris Hurtta |
| Kansitaiteilija | Kari T. Leppänen |
| Kieli | suomi |
| Genre | kauhu, Cthulhu-tarusto |
| Kustantaja | Portti-kirjat |
| Julkaistu | 2010 |
| Ulkoasu | pehmeäkantinen |
| Sivumäärä | 464 |
| ISBN | 978-952-5211-09-2 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Valdemarin kirja: Antikvariaattitarinoita on suomalaisen kauhukirjailija Boris Hurtan novellikokoelma, joka ilmestyi Portti-kirjojen kustantamana vuonna 2010. Kirja sisältää kymmenen Portti-lehdessä vuosina 1988–2006 ilmestynyttä novellia sekä ennen julkaisemattoman tarinan ”Kiemurtelevateräinen tikari”.
Kokoelman novellit kertovat antikvariaatinpitäjä Valdemar Rydbergistä ja tämän apulaisesta Nils ”Nisse” Hermelinistä, jotka salaopillisia kirjaharvinaisuuksia etsiessään joutuvat kerta toisensa jälkeen kohtaamaan Cthulhu-taruston kauhistuttavat voimat. Esipuheen mukaan ”äärikiihkeä bibliomaani” V. Rydberg on ”suomalaisen scifi- ja fantasiakirjallisuuden vanhin ja sitkeähenkisin hahmo”.[1] Novelleissa esiintyy myös todellisia henkilöitä ja paikkoja, kuten filosofi S. Albert Kivinen ja kirjailija Tatu Vaaskivi, ja niissä on paljon viittauksia H. P. Lovecraftin tuotantoon sekä harvinaisiin kirjoihin, kuten Mika Waltarin julkaisemattomaan runokokoelmaan Lauluja saatanalle.[2]
Novellit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pahat henget Porkkalassa (4/1988)
- Pirunkirjojen kintereillä (3/1988)
- Perkeleitä Broadwayllä (2/1989)
- Perisynnin kosketus (4/1989)
- Prins Sigismundin lokikirja (3/1991)
- Kiemurtelevateräinen tikari (ei julkaistu aiemmin)
- Utta Maara Tsum (1/1997)
- Valdemarin kirja (2/2000)
- Ahneiden puutarhat (4/2000)
- Tuulinen syksy (1/2005)
- Salakuljettajan tytär (3/2006)
(Suluissa Portin numero, jossa novelli ensi kertaa julkaistiin.)
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun Sanomien Katariina Norontaus kuvailee ensimmäisiä Valdemar-tarinoita puhtaaksi Lovecraft-fanifiktioksi. ”Novelli novellilta Valdemar ja Nisse alkavat kuitenkin itsenäistyä esikuvansa varjosta, ja loppupuolen novellit seisovat vakaasti omilla jaloillaan. Vauhti on hidastunut ja toiminnallisuus vähentynyt hahmojen ja kirjailijan ikääntyessä. Yliluonnollinen ja kauhu taipuvat samalla ennemminkin dekkarin suuntaan. Se, katoaako samalla jotain alkupään tarinoiden vetoavasta viattomuudesta, on makuasia.” Norontaus kiittää myös viehättävän vanhahtavaa kirjoitustyyliä.[2]
Helmet-kirjaston verkkosivusto nosti Valdemarin kirjan suositellun kauhukirjallisuuden listalleen ja kuvaili Rydbergin seikkailuja karmaiseviksi ja huvittaviksi.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Valdemarin kirja 2010, s. 7.
- ↑ a b Norontaus, Katariina: Omilleen Lovecraftin varjosta Turun Sanomat. 13.1.2011. Viitattu 14.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Kaipainen, Antti: Kauhukirjallisuuden äärellä Helmet. 15.12.2017. Viitattu 14.8.2023.