Västäräkki
| Västäräkki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Västäräkit Motacillidae |
| Suku: | Västäräkit Motacilla |
| Laji: | alba |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Motacilla alba |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
_-_Motacilla_alba_(118b).jpg)
Västäräkki (Motacilla alba) on västäräkkien heimoon kuuluva pitkäpyrstöinen varpuslintulaji.
Piirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Västäräkki on 16,5–19 senttimetriä pitkä ja painaa 18–23 grammaa.[3] Koiras on naarasta hiukan kookkaampi.
Västäräkillä on harmaa selkä ja valkea vatsapuoli. Pyrstössä on mustaa ja valkoista, ja siivissä on leveä valkoinen juova tummalla pohjalla. Nokka ja koivet ovat mustat. Pään etuosa on valkoinen. Koiraan päälaen takaosa, kurkku ja kuvunseutu ovat mustat, naaralla harmaat tai mustanharmaat. Nuorten ja talvipukuisten västäräkkien pää on harmaa.[3]
Västäräkin pyrstö on pitkä ja keikkuu lajille tyypillisesti kävelyn aikana.[3]
Västäräkin ääni on lyhyt kaksitavuinen ”tsi-tsit” ja se ääntelee liikkuessaan jatkuvasti. Laulu on hiljaista rupattelevaa lavertelua, jota koiras esittää tavallisesti kivellä tai talon katolla, hieman muuta ympäristöä korkeammalla. Pedon tai ihmisen tullessa poikaspesän lähelle emot varoittelevat sydäntä särkevästi tsilputtaen.
Vanhin suomalainen rengastettu västäräkki on ollut 7 vuotta 11 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin oli 12 vuoden 3 kuukauden ikäinen brittiläinen lintu.
-
Motacilla alba
-
Västäräkin englantilainen
alalaji (M. alba yarrellii) -
Västäräkin mannereurooppalainen alalaji (M. alba alba)
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Västäräkki pesii laajalla alueella Aasiassa ja Euroopassa. Pieni kanta esiintyy myös Alaskan länsiosassa[4]. Västäräkki talvehtii Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa. Lajia tavataan ympärivuotisesti Länsi- ja Etelä-Euroopassa sekä Korean niemimaalla ja Japanissa. Euroopan kannaksi arvioidaan 17–28 miljoonaa paria ja koko maailman kannaksi 135–221 miljoonaa paria. Lajin kanta on vakaa ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]
Västäräkki pesii yleisesti koko Suomessa ja sen pesimäkannaksi arvioidaan 400 000–600 000 paria. Syysmuutto tapahtuu elo–lokakuussa ja kevätmuutto huhti–toukokuussa. Se talvehtii Lähi-idässä ja Koillis-Afrikassa.[3] Suomessa västäräkki on luokiteltu vuodesta 2019 lähtien silmälläpidettäväksi lajiksi, koska lajin kanta on vähentynyt merkittävästi, mutta vähentymisen syy ei ole tiedossa.[5] Ennen luokituksen muuttamista laji oli elinvoimainen.[2]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Västäräkin pesäpaikkojen kirjo on hyvin laaja. Se tekee pesänsä korsista ja sammalista, ja vuoraa sen villalla ja karvoilla. Naaras munii toukokuussa 2–7 munaa. Munat kuoriutuvat 10–15 vuorokauden kuluttua, ja pesästä poikaset lähtevät 11–16 vuorokautta myöhemmin.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Västäräkki syö hyönteisiä kuten sääskiä, päivänkorentoja, vaaksiaisia, kovakuoriaisia, sudenkorennon toukkia, perhostoukkia ja koita sekä muita selkärangattomia.[3][4] Se voi syödä myös leivänmuruja ja ruoantähteitä.
Kansanperinteessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Västäräkki on pidetty lintu kansanperinteessä; sen on sanottu tulevan kurkien selässä tai niiden siipien alla (kuten myös syksyllä pois muuttaessaan). Kautta Pohjolan on uskottu, että jos ensi kertaa keväällä västäräkin kohdatessaan se tulee suoraan vastaan ja sen mustan leukalapun näkee, on se tiennyt huonoa onnea ja vastoinkäymisiä. Sitä vastoin takaa päin nähty ensimmäinen västäräkki on ollut onnen ja ilon enne.
”Västäräkistä vähäsen” viittaa siihen, ettei enää ole pitkä aika kesään västäräkkihavainnon jälkeen. Hämeenkyrössä ”västäräkki voin sulaa, pääsky päivän lämmittää”. Kansanperinteessä on uskottu, että västäräkit talvehtivat kivikasoissa. Uskomus on lähtenyt siitä, että niitä on nähty hyvin pian sen jälkeen kun lumi on kiviröykkiöistä sulanut. Västäräkkien ilmaannuttua ei takatalvi ole kuitenkaan voinut enää yllättää, niin varma kevään merkki ”kallonpotkuttaja” on ollut. Tällä nimellä lintua on kutsuttu ainakin lounaisrannikolla, ja se on viitannut västäräkin tuloon suurin piirtein jäiden lähdön aikaan eli sen kuvaannolliseen kykyyn hajottaa jäät; ”kallo” tarkoittaa nimittäin rantajäätä.
Ympäri Suomea on pidetty selvänä, että mitä enemmän on västäräkkejä kynnön tai kylvön aikaan pellolla hyppelemässä, sitä parempi viljavuosi on tulossa. Sortavalassa lintua on kutsuttu jopa kylvättäjäksi. Nousiaisissa on puolestaan perunavuosi mennyt piloille, jos ei perunanistutuksen aikaan ole västäräkkejä pellolla ollut seurana. Lounais-Suomessa yksi västäräkin nimi on ollut kyntäjäinen, Karjalassa puolestaan vagolindu, jotka molemmat kielivät samasta asiasta. Kyntö- tai kylvötöitä seurailevaa västäräkkiä ei ole pitänyt mennä tappamaan; pahimmassa tapauksessa surmaajalta on kuollut pian härkä.
Merikarvialla puolestaan on kalavuosi ollut sitä parempi, mitä enemmän on västäräkkejä merenrannalla tepastellut. Ahvenanmaalla rannalla kirmaileva "västi" eli västäräkki on ollut oiva merkki onnistuneesta hylkeenpyyntireissusta, mutta merelle lentävä lintu on tarkoittanut, että on voinut jättää haaveet saaliista sikseen.
Kauhajoelta on peräisin toteamus, että jos joku on oikein nätti, iloinen ja vikkelä, sanotaan ”on kuin västäräkki”.
Symbolina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Västäräkki on valittu Latvian kansallislinnuksi[6] sekä Pirkanmaan maakuntalinnuksi[3].
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Motacilla on keskiajan latinaa ja tulee osista motare ("liikkua") ja -cilla, joka on diminutiivipääte. Nimi tulee antiikin kreikan sanasta muttex, joka oli Heysychiuksen mainitsema lintu. Ornitologisessa nimistössä -cilla alettiin västäräkin perusteella virheellisesti ymmärtää sanaksi "pyrstö", minkä takia merikotkan lajinimeksi annettiin albicilla, jonka katsottiin tarkoittavan valkopyrstöistä. Lajinimi alba on latinaa ja tarkoittaa valkoista.[7]
K.E. Kivirikon mukaan linnulla oli 1900-luvun alussa ainakin seuraavia kansanomaisia nimiä: västi, västä, pästäräkki, pästärikki, päistärikko, riukuhäntä, liinapeippo, toukolintu ja kyntäjäinen.[8] Västäräkin italiankielinen nimi ballerina tarkoittaa "tanssijatarta".[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Berggren, Ola – Kinnunen, Silja – Lounasvuori-Riikonen, Kristiina: Italia–Suomi-suursanakirja. Otava, 2003. ISBN 951-1-12499-4
- Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4
- Järvinen, Antero: ”Kansanperinne”, Linnut liitävi sanoja : romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 9511117033
- Järvinen, Antero: ”Kansanperinne”, Maakuntalinnut. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 9511133934
- Kivirikko, K. E.: Suomen linnut. Ensimmäinen osa. Wsoy, 1926.
- Leinonen, Matti: Västäräkistä vähäsen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951261863X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Motacilla alba IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.8.2021).
- ↑ a b c d e f g Västäräkki LuontoPortti. Viitattu 4.11.2020.
- ↑ a b White Wagtail Audubon. Viitattu 7.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Västäräkki – Motacilla alba punainenkirja.laji.fi. Viitattu 27.4.2024.
- ↑ Cerüzis, Raimonds: National Symbols of Latvia Latinst.lv. Arkistoitu 8.3.2014. Viitattu 9.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Jobling, 2010, s, 37, 261
- ↑ Kivirikko, 1926, s. 237
- ↑ Berggren ym. 2003, s. 114
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hildén, Olavi 1983: Paljonko västäräkkejä pesii maanteittemme varsilla? – Lintumies 2.1983 s. 90–91. LYL.
- Leinonen, Matti. Västäräkistä vähäsen. Kirjayhtymä. 1980. ISBN 951-26-1863-X.
- Magnusson, Arno 1977: Underligt beteende hos sädesärla Motacilla alba. – Lintumies 3.1977 s. 98–99. LYL.
- Tast, Johan 1982: Västäräkki, Motacilla alba ahdisteli samalla ikkunalaudalla pesivää harmaasieppoa, Muscicapa striata. – Lintumies 2.1982 s. 98. LYL.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Motacilla alba (TSN 178476) itis.gov. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)