Koordinaatit: 58.75°N, 23.08333°E

Väinämeri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Väinämeri
Väinameri
Väinämeren sijainti Virossa.
Väinämeren sijainti Virossa.
Koordinaatit 58.75°N, 23.08333°E
Valtio Viro
Vesialue 2 200 km²
Saaria 300
Suurin syvyys 24 m
Keskisyvyys 5 m

Väinämeri (viroksi Väinameri) on Saarenmaan, Muhun, Hiidenmaan ja Vormsin saarten sekä Viron mantereen rannikon ympäröimä matala, melkein suljettu sisämerialue.[1][2] Saarten ja mantereen välissä on salmia: Voosi Kurk, Hari Kurk, Soela, Väike Väin ja Suur Väin. Vuosina 1894–1896 Saaremaan ja Muhun välille Väike Väinin salmen yli rakennettiin 3,6 metrin levyinen pengertie. Väinämeren itäosassa kulkee vaikea vesireitti Suomenlahdesta Riianlahteen. Reitin vaarallisuudesta kertoo sen nimi Paternoster, joka on Suur Väinin suulla olevan Viirelaidin saaren keskiaikainen nimi.[3]

Yhteydet saarilta toiselle ja mantereelle hoidetaan lautoilla.[3]

Meren pinta-ala on 2 200 neliökilometriä. Siinä on runsaasti pieniä saaria ja lahtia. Sen keskisyvyys on viisi metriä. Vain Suur Väinin syvyys on enimmillään 24 metriä. Maan kohoamisen vuoksi merelle ilmestyy uusia saaria ja olemassa olevien pinta-ala kasvaa. [3]

Merialue on meriluontonsa puolesta ainutlaatuisen arvokas, ja se on suojeltu Itämeren ensimmäisenä erityisenä mertensuojelualueena. Se on melkein luonnontilainen.[2] Suomen ympäristöministeriö on vuosina 1997–1999 kartoittanut Väinämeren vedenalaiset biotoopit ja kalojen tärkeimmät kutualueet.[2]

Suojelualueita siellä on esimerkiksi Matsalun luonnonsuojelualue, joka on Euroopan merkittävimpiä lintujensuojelualueita. Lisäksi siellä on Käinanlahti–Kassarin luonnonsuojelualue ja Hiidenmaan saaren maisemasuojelualue. Lähes koko alue kuuluu Länsi-Viron biosfäärin suojelualueeseen.[3]

Väinämeren vesikasveja ovat hapsivita, ahvenvita, meriajokas ja haurat. Siellä on irtonaisena kasvavia kääpiökokoisia rakkoleviä ja punaleväesiintymiä ja meriajokas- ja näkinpartaiskasvustoja.[2] Ympäristö tarjoaa sekä kasveille että eläimille suotuisan elinympäristön.[3]

Väinämerellä tehtiin elokuussa 1999 Itämeren ensimmäinen havainto Maeotias marginata -meduusalajista.[4]

Väinämeren lahdissa vesi on kesällä poikkeuksellisen lämmintä, lähes yhtä lämmintä kuin Välimerellä. Toisaalta talvella siellä jäätilanne on hankalin koko Virossa. Talvien vaihtelevuudesta huolimatta Väinämeri jäätyy kokonaan joka talvi 2–4 kuukaudeksi. Kovina pakkastalvina saarille voi ajaa autolla jääteitä pitkin.[3]

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinämeren saaret ryhmitellään maantieteellisesti yhteentoista ryhmään:

Jäätä Väinämerellä aamuruskon aikaan.
Väinämeren pieniä saaria: Auklaid, Öakse laid, Saarnaki laid, Hanikatsi laid.
Harilaidin pohjoisosa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Finto.fi, viitattu 17.12.2016
  2. a b c d Viron Väinamerta ehdotetaan suojeltavaksi, Yle.fi, uutiset 9.10.2001, viitattu 17.12.2016
  3. a b c d e f The Väinameri Sea Estonica. Eesti Instituut. Viitattu 17.12.2016. (englanniksi)
  4. Mikael von Numers, The first record of Maeotias marginata (Modeer, 1791) (Cnidaria, Hydrozoa) from Finland, northern Baltic Sea, viitattu 17.12.2016 (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haide-Ene Rebassoo, Laidude raamat, 1970 (teos kertoo Väinämeren luodoista tai pikkusaarista, alueen linnustosta, eläimistöstä ja kasvikunnasta)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]