Tämä on lupaava artikkeli.

Uukuniemeläisyys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uukuniemeläisyys on 1800- ja 1900-lukujen taitteessa syntynyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkon herätysliike, joka vaikutti Kaakkois-Suomessa. Liikkeen keskeisiin hahmoihin kuului horrossaarnaaja Helena Konttinen. Liikkeen perintöä jatkaa nykyään Parikanniemisäätiö.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helena Konttinen oli liikkeen alkuajan merkittäviä saarnaajia.

Uukuniemellä vaikutti 1800-luvulla sekä renqvistiläisyys että herännäisyys, joilla kummallakin oli vaikutuksensa myöhemmin syntyneeseen liikkeeseen. Uukuniemeläisen herätyksen on katsottu alkaneen Niukkalan kylän ahoseuroista vuonna 1886. Merkittävinä saarnaajina toimivat Paavo Sihvonen ja Olli Hälvä. Yli kymmenen vuotta ennen Helena Konttista he kiersivät Uukuniemen kyliä käyden myös naapuripitäjissä. Kirkkoneuvosto antoi heille saarnakiellon, jota he eivät kuitenkaan noudattaneet.[1] Eräissä seuroissa kieltoa aiottiin aluksi noudattaa, mutta silloin Olli Hälvä totesi puhujapöydän takaa Paavo Sihvoselle: "tule pois Paavo puhumaan, Jumalaa meidän tulee totella enemmän kuin rovastia."[2]

Vuoden 1905 lopulla he kuulivat Helena Konttisesta, joka oli saarnannut horroksessa ja tiennyt ihmisten asioita. Sihvonen ja Hälvä menivät tapaamaan Konttista ja seurauksena oli ystävystyminen, joka kehittyi parissa vuodessa läheiseksi työtoveruudeksi. Tämä vaikutti liikkeeseen voimistavasti, ja se levisi Konttisen ja muiden saarnaajien ansiosta moniin Kaakkois-Suomen seurakuntiin, koskettaen jopa kokonaisia kyliä. Toiminta myös järjestäytyi, kun Väinö Hoikka osti Konttisilta Parikanniemen Uukuniemen eteläosasta ja rakennutti sinne orpokodin vuonna 1915.[3] Vuonna 1917 perustettiin sitä hallinnoimaan Parikanniemen Orpokotiyhdistys ry[4]. Paavo Sihvosen sanottiin julistaneen lakia eli herätteli ihmisissä tarvetta evankeliumille, kun taas Olli Hälvä oli evankeliumin mies, joka lohdutti ja julisti syntejä anteeksi. Molemmat miehet rukoilivat myös sairaiden puolesta. Helena Konttinen puolestaan selitti horrostilassa sanaa ja paljasti kuulijoidensa salaisiakin asioita. Toiminta oli karismaattista, mutta siitä huolimatta suhteet muihin vastaavia ilmiöitä omaaviin ryhmiin, kuten helluntailaisuuteen, olivat vaikeat.[5]

Helena Konttisen kuoltua 1916 uukuniemeläisyydestä tuli joukkoliike. Tähän vaikutti erityisesti Olli Hälvän serkku Juho Hälvä, jolla oli erityiset julistajanlahjat. Lisäksi orpokodin valmistuminen oli antanut liikkeelle eräänlaisen tukikohdan. Sen yhteyteen rakennettiin rukoushuone ja siellä alettiin pitää pian perinteeksi muodostuvia 'orpokodin juhlia'. Tässä yhteydessä lähti liikkeelle useita julistajia ja seuratoiminta laajeni. Juho Hälvä oli kuitenkin liikkeen piirissä vain muutaman vuoden, ja 1920-luvun alussa liikkeen kasvu hidastui, ollen jatkossa hyvin tasaista.[6]

Orpokodin juhlia järjestettiin orpokodin luona aina sotiin asti, jolloin se jäi rajan taakse. Tämän jälkeen juhlia alettiin viettää Saaren kirkossa. Orpokoti siirtyi puolestaan Ristiinaan.[7] Vuonna 1952 saatiin lahjoituksena Vanha-Tuusjärven kartano Heinolasta, jonne perustettiin palvelukoti. Vuonna 1967 Orpokotiyhdistys muutettiin Parikanniemisäätiöksi, jonka tehtäväksi tuli vaalia uukuniemeläisen herätyksen perintöä.[4] 1960-luvulla liikkeen kannatusta mainitaan olleen yhdeksässä kaakkoissuomalaisessa seurakunnassa rajan tuntumassa. Kannatusalue muodosti melko yhtenäisen ryhmän Kiteeltä Rautjärvelle.[8]

Oppi ja perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkeellä ei omasta mielestään ole mitään omaa erityistä oppia.[9] Alkuaikoinakin suhde kirkon virkaan ja seurakunnan järjestykseen oli myönteinen, vaikkakaan ei ongelmaton. Herätyksen julistukseen on kuulunut alusta asti perinne, että mennään sinne minne kutsutaan, eli lähtökohtana on paikallisten kutsu julistamaan. Jumalan sanan julistamisen ei katsota tuottavan hedelmää, ellei Jumala itse ole valmistanut kuulijaa vastaanottamaan pelastuksen.[10]

Toiminta nykyaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren kirkon luona järjestetään vuosittain orpokotijuhlat.

Säätiö omistaa Parikanniemen lastenkodin Ristiinassa. Liike järjestää vuosittain elokuussa orpokotijuhlat Saaren kirkolla, joihin kuuluvat virrenveisuu, puheenvuorot, raamattutunnit, yhteinen rukous sekä ehtoollinen[11]. Säätiöllä on myös julistustyöntekijöitä evankelioimis- ja sananjulistustoimintaa varten. Nämä järjestävät seurakuntavierailuja, kotiseuroja sekä raamattu- ja yhteyspäiviä[12]. Liikkeen kannatus siirtyy pääasiassa vanhemmilta lapsille ja sen kannatusyhdistykseen kuului vuonna 2014 noin 1 200 jäsentä.[13]

Säätiöllä on palveluksessaan noin 30 henkilöä. Sillä on oma tiedotuslehti Kontti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa[14]. Vuodesta 2012 lähtien Säätiön toiminnanjohtajana on ollut aiemmin Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina toiminut Teuvo V. Riikonen.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haavio, Ari: Suomen uskonnolliset liikkeet. Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
  • Konttinen, Helena: Eräs meidän ajan profeetta: Helena Konttisen elämä, toiminta ja julistus: Herra on lähellä: Ajankohtaiprofeetallinen sanoma kansallemme ja kirkollemme: Uskon vahvistukseksi kaidan tien vaeltajille muistiin kirjoittanut K. K. Sarlin. 2. uudistettu painos [i.e. 11. painos], ilmestynyt ensi kerran 1916–19. Ristiina: Parikanniemisäätiö, 1973. ISBN 951-95166-1-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Konttinen 1973, s. 288–289.
  2. ↑ Liukkonen, Markku: Armolahjat Uukuniemen herätyksessä. Parikanniemen Kuulumisia, , 2012. vsk, nro 1, s. 4. Parikanniemen Orpokotiyhdistys ry.
  3. ↑ Konttinen 1973, s. 289–290, 294.
  4. ↑ a b Parikanniemisäätiö Parikanniemisäätiö. Arkistoitu 8.3.2012. Viitattu 14.2.2012.
  5. ↑ Liukkonen, Markku: Armolahjat Uukuniemen herätyksessä. Parikanniemen Kuulumisia, , 2012. vsk, nro 1, s. 5. Parikanniemen Orpokotiyhdistys ry.
  6. ↑ Konttinen 1973, s. 290.
  7. ↑ Konttinen 1973, s. 294–295.
  8. ↑ Haavio 1965, s. 88.
  9. ↑ Uusintapainos. Parikanniemen Kuulumisia, , 2012. vsk, nro 1, s. 13. Parikanniemen Orpokotiyhdistys ry.
  10. ↑ Liukkonen, Markku: Armolahjat Uukuniemen herätyksessä. Parikanniemen Kuulumisia, , 2012. vsk, nro 1, s. 4–5. Parikanniemen Orpokotiyhdistys ry.
  11. ↑ Tulevia tapahtumia Parikanniemisäätiö. Arkistoitu 8.3.2012. Viitattu 14.2.2012.
  12. ↑ Julistustyö seurakunnissa Parikanniemisäätiö. Arkistoitu 8.3.2012. Viitattu 1.4.2012.
  13. ↑ Leminen, Helinä: Uukuniemeläinen herätysliike pitää kiinni perinteistä ”Entisellä viisiin tälleen kaikista paraten.” Etelä-Saimaa. 15.3.2004. Lappeenrannan maakuntakirjasto. Arkistoitu 29.9.2020. Viitattu 3.4.2012.
  14. ↑ Parikanniemen kuulumisia -lehti Parikanniemisäätiö. Arkistoitu 8.3.2012. Viitattu 1.4.2012.
  15. ↑ Teuvo V. Riikonen johtajaksi Parikanniemisäätiöön Kotimaa24. Arkistoitu 11.4.2012. Viitattu 1.4.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uukuniemeläisyys&oldid=21952668”