Urho Peltonen
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Antwerpen 1920 | keihäs | |
 Pronssia |
Tukholma 1912 | keihäs molemmat kädet | |
Urho Pellervo Peltonen (15. tammikuuta 1893 Nurmes – 4. toukokuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen keihäänheittäjä ja olympiamitalisti. Hän edusti Suomea kolmissa kesäolympiakisoissa (1912, 1920 ja 1924). Hänen nimissään oli maailmanennätys molempien käsien yhteistuloksissa vuodelta 1913 (57,96+51,97=109,93 m).
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urho Peltonen syntyi Pohjois-Karjalan Nurmeksessa, jossa hänen isänsä Erkki Peltonen (s. 1861) toimi kansakoulunopettajana. Kirjailija Johannes Linnankoski oli Peltosen setä.[1] Peltonen kävi aluksi Nurmeksen yhteiskoulua, mutta muutti 1910-luvun alussa Tampereelle, jossa hän kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen reaalilyseosta vuonna 1913.[2] Hän jatkoi opintojaan Teknillisessä korkeakoulussa Helsingissä ja valmistui insinööriksi 1918. Suomen sisällissodan aikana Peltonen toimi Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin ylipäällikkönä ja osallistui sodan alkuvaiheessa myös Värtsilän taisteluun.[3]
Urheilu-uransa jälkeen Peltonen oli mukana vuosien 1928 ja 1932 olympialaisissa Suomen Olympiakomitean johtotehtävissä. Lisäksi hän oli Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n kongresseissa Suomen edustajana ja kuului myös IAAF:n sääntövaliokuntaan vuosina 1928–1934. Suomen Urheiluliiton johtokuntaan Peltonen kuului vuodet 1923–1930.[1] Peltonen edusti aluksi Suomen Lyseoiden Urheilijoiden Tampereen osastoa, josta hän siirtyi Tampereen Urheilijoihin ja myöhemmin Helsinkiin muutettuaan Helsingin Kisa-Veikkoihin. Sisällissodan jälkeen Peltonen edusti Tampereen Pyrintöä.
Peltonen toimi tervatehtaan johtajana ja hän kirjoitti useita Suomen rationalisoimistyön edistämisyhdistyksen julkaisusarjassa ilmestyneitä kirjoja. [1]
Peltonen kuoli 57-vuotiaana toukokuussa 1950. Hänet haudattiin isänsä syntymäpaikkakunnalle Askolaan, jossa Peltosen äiti Hilma Kinnunen myös asui tuolloin.[1]
Saavutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- olympiahopeaa Antwerpenissa 1920 (keihäänheitto, tulos 63,50)
- olympiapronssia Tukholmassa 1912 (keihäänheiton molempien käsien yhteistulos, tulos 100,24, 53,58 + 46,66)[4]
- lisäksi Tukholmassa normaalissa keihäskisassa yhdeksäs tuloksella 49,20[4] ja Pariisissa 1924 seitsemäs
Kirjallista tuotantoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rationalisoimistyön järjestely Ruotsissa, Saksassa ja meillä. Suomen rationalisoimistyön edistämisyhdistyksen julkaisuja 5. Suomen teollisuusliitto, Helsinki 1938
- Tehtaan toiminnan tehostaminen: eräitä periaatteita ja niiden sovellutuksia. Suomen rationalisoimistyön edistämisyhdistyksen julkaisuja 3. WSOY 1938
- Työsuhde: teollisuustyöväen kohtelu, huolto ja palkkaus; tapaturmasuojelua koskevan luvun kirjoittanut R. Mickwitz. Suomen rationalisoimistyön edistämisyhdistyksen julkaisuja n:o 4. WSOY 1939
- Teollisuuden kustannuslaskenta. Suomen rationalisoimistyön edistämisyhdistyksen julkaisuja n:o 6. WSOY 1943
- Työntutkimukset teollisuudessa. Suomen rationalisoimistyön edistämisyhdistyksen julkaisuja n:o 7. WSOY 1944
Toimitustöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Opin sauna: Nurmeksen yhteiskoulun entisten oppilaiden muistelmia koulun puolivuosisataisjuhlaan (1898-1948). Nurmeksen yhteiskoulu, Nurmes 1948
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 244. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7
- Urho Peltonen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Engberg, Marko: Kahden olympiamitalin keihäsmies haudattu Askolaan 18.6.2016. Uusimaa. Viitattu 14.12.2017.
- ↑ Muualta Pohjois-Karjalasta. Uusia ylioppilaita. Karjalatar, 3.6.1913, nro 61, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2017.
- ↑ Suojeluskuntaliike Pohjois-Karjalassa. Itä-Savo, 3.9.1918, nro 100, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2017.
- ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 19. Otava, 1970.
|
