Unto Karri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lenni Alfred Laakso, kirjailijanimeltään Unto Karri (19. syyskuuta 1898 Nivala2. tammikuuta 1957 Helsinki)[1] oli suomalainen toimittaja, kirjailija ja runoilija.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laakson vanhemmat olivat opettajat Johannes Laakso ja Jenny Aino Matilda Matilainen. Hän oli naimisissa 1919–1938 Aili Sofia Kaurasen kanssa. Liiton päätyttyä eroon hän meni uusiin naimisiin 1941 Sally Siviä Eufrosyne Häkkisen kanssa.[2] Laakso kävi pari vuotta Nivalan Järvikylän koulua, jossa hänen isänsä oli opettajana, ja siirtyi sitten Kokkolan yhteislyseoon. Täällä Laakson opettajana oli kirjailija Teuvo Pakkala joka innosti Laaksoa kirjailijan uralle. Ensimmäisen maailmansodan aikana Laakso osallistui aktivistien toimintaan ja päästyään koulusta Suomen sisällissodan aikana hänkävi upseerikoulun ja osallistui sotaan valkoisten joukoissa upseerina. Sodan jälkeen Laakso otti osaa suojeluskuntatoimintaan vuoteen 1929 saakka.

Laakso oli Koti-lehden toimittajana Helsingissä 1919 ja myöhemmin hän jatkoi toimittajan uraansa Porissa 19201921, Vaasassa 19211929 ja Seinäjoella 19301931. Laakso teki opintomatkan Saksaan, Belgiaan ja Ranskaan 1928 ja kävi lehtimieskurssin Tukholmassa. Pari vuotta myöhemmin 1931 hän opiskeli The Toynbee Hallin yliopistojen settlementissä.[2]

Sotavuosina Laakso palveli yhtäjaksoisesti komppanianpäällikkönä talvisodan alusta 1939 marraskuuhun 1945. Hän julkaisi hyvän menekin saaneen romaanin Isänmaan perijät 1942 ja sotien jälkeen vielä muutamia romaaneja, joista viimeinen oli 1948 ilmestynyt romaani Sydänten taistelu. Viimeisinä vuosinaan Laakso katkeroitui, koska hänen työnsä jäi vaille tunnustusta eikä hän saanut valtion taiteilijaeläkettä. Alkoholin liikakäyttö aiheutti lopulta hänen kuolemansa 1957.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laakso aloitti kirjallisen uransa Unto Karri -nimellä yhdessä Tulenkantajiin kuuluneiden runoilijoiden kanssa 1926 ilmestyneessä Nuoret runoilijat 11 -kokoomateoksessa. Laakson suojeluskunta- ja valkoupseeritausta sekä isänmaallisiin ja kotiseutuaiheisiin keskittyvä tuotanto poikkesi kuitenkin Tulenkantajien enemmistön arvomaailmasta eikä Laakso koskaan tuntenut oloaan kotoiseksi ryhmässä. Laakson ensimmäinen oma teos oli 1928 ilmestynyt sota-aiheinen runokokoelma Etulinjaan. Hän julkaisi seuraavan kymmenen vuoden aikana useita romaaneja ja runoteoksia, joista hän sai kaksi valtionpalkintoa, 1934 ja 1939. Useat Laakson teokset saivat aiheensa hänen kotiseudultaan Nivalasta. Laakso joutui riitoihin monien henkilöiden kanssa, jotka tunnistivat itsensä tai sukulaisensa kirjoista, esimerkiksi Nivalasta kotoisin ollut akateemikko Kustaa Vilkuna tunnisti perheenjäseniään Laakson 1946 kirjoittamasta Kappeli-romaanista.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nuoret runoilijat 1926 ; mukana Anna Kaari, Aino Kajava, Unto Karri, Onni Koivisto, Sulo Tanninen sekä Mika Waltari (salanimellä Kristian Korppi). WSOY 1926
  • Tulilinjaan, runokokoelma. WSOY 1928
  • Lakeus vaikenee, novellikokoelma. Otava 1929
  • Peto, novellikokoelma. Gummerus 1929
  • Sodoma, romaani. Otava 1929
  • Sudennälkä, romaani. Otava 1930
  • Ristiinnaulittu: romaani rakkaudesta ja intohimosta. Otava 1931
  • Virta painaa, romaani. Otava 1932
  • Lunastetut päivät, romaani. Gummerus 1933
  • Mirja ja Markus, romaani. Gummerus 1934
  • Ovella. Gummerus 1935
  • Milloin palaa Meeri: kohtaloita Kalastajakadulta, romaani. Gummerus 1936
  • Vainopurret, balladeja, kuvittanut Erkki Tanttu. Gummerus 1937
  • Elävä pelto: pienen elämänpiirin kehä, romaani. Karisto 1938
  • Harvat ovat valitut: romaani herännäisseudulta. Gummerus 1938
  • Isänmaan perijät : ihmisiä ja kohtaloita sotien tuolla ja tällä puolen: eräs tilitys, romaani. Suomen Kirja 1942
  • Jeanna Katarina : rakastajattaren romaani. Suomen Kirja 1945
  • Kappeli, romaani. Suomen Kirja 1946
  • Kukkiva puu : tapauksia vuosisadan lapsuudessa, romaani. Karisto 1947
  • Morsiuspolku: ihmislasten tarina, romaani. Karisto 1948
  • Sydänten taistelu, romaani. Karisto 1948

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juhani Korhonen, Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 98. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
  2. a b Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Unto Karri, s. 215-221. Porvoo: WSOY, 1947.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]