Uno von Schrowe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uno Otto Gabriel von Schrowe (28. tammikuuta 1853 Hartola1. lokakuuta 1886 Görbersdorf, Sleesia, Saksa) oli Itä-Hämeen ensimmäinen nimeltä tunnettu taiderunoilija.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Schrowen vanhemmat olivat nimismies Johan Henrik von Schrowe ja Charlotta Sjöholm. Lääkäri ja valtiopäivämies J. G. von Schrowe oli hänen veljensä. Von Schrowe pääsi ylioppilaaksi 1872 Jyväskylän suomalaisesta alkeisopistosta, suoritti jumaluusopin ja humanististen ainiden opintoja Helsingin yliopistossa ja valmistui opettajakandidaatiksi 1881. Hän työskenteli toimittajana Suomen Kuvalehdessä (18761880), valtiopäivien pikakirjoittajana (18771878), opettajana Porin yksityislyseossa (18821885) sekä Turussa, Heinolassa ja lyhyen aikaa Porvoossa, ennen kuin sairastui keuhkotautiin.[1]

Von Schrowe osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1882.[2]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Schrowe julkaisi runoja sanoma- ja aikakauslehdissä ja suomensi saksalaisia runoja. Häneltä ilmestyi postuumina WSOY:n julkaisemana runokirja Runoja vuonna 1913. Kokoelmassa on noin 80 alkuperäistä ja suomennettua runoa. Von Schrowe oli ensimmäinen itähämäläinen kotiseutuaiheita käsitellyt runoilija, tunnetuimpia hänen runoistaan lienevät Oi terve, Magyar, Pieni mierolainen sekä balladi Morsian.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Syntymäpäiväkirja: värsy kullekin vuoden päivälle suomalaisesta runoudesta poimittu, Turku: Allardt 1885.
  • Runoja, alkulause: Viljo Tarkiainen, Porvoo: Werner Söderström 1913.

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lars Dilling, Jutelmia, suom. Uno von Schrowe. Helsinki: Wickström 1885

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vilho Suomi: Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Uno von Schrowe, s. 108–114. Porvoo: WSOY, 1954.
  2. Förteckning öfver Ridderskapet och AdelnsmedlemmarVonScrowe Landtdagen i Helsingfors år 1882. Protokoll fördt hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1882. Tredje häftet. Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri, 1885, ss. 1489–1493.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]