Ulla Hamberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ulla Margaretha Hamberg (20. lokakuuta 191822. maaliskuuta 1985)[1] oli suomalainen biokemisti. Hän oli Helsingin yliopiston henkilökohtainen ylimääräinen professori vuodesta 1976. Hän tutki peptidihormoneja ja veren plasmaproteiineja.[2] Hambergin tärkein saavutus liittyi verenpainetta alentavaan eli vasoaktiiviseen bradykiniinipeptidiin.[3]

Hamberg valmistui farmaseutiksi vuonna 1940, filosofian kandidaatiksi 1952 ja väitteli tohtoriksi 1962. Hän oli Tukholman Karoliinisen instituutin assistenttina vuosina 1948–1953 ja työskenteli sen jälkeen eri tutkimuslaitoksissa São Paulossa Brasiliassa sekä Wisconsinin ja Clevelandin yliopistoissa Yhdysvalloissa.[1][3] Palattuaan Suomeen hän toimi Suomen Akatemian nuorempana tutkijana 1963–1965 sekä vanhempana tutkijana 1966–1967 ja 1968–1976. Hän oli myös biokemian dosenttina Helsingin yliopistossa 1962–1976, vt. professorina Oulun yliopistossa 1965, biokemian apulaisprofessorina Turun yliopistossa 1967–1968 ja lääketieteellisen kemian vt. professorina Helsingin yliopistossa 1967–1968. Hamberg oli Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 1976.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 13.4.1985, HS Aikakone. Viitattu 26.4.2018.
  2. Facta2001, WSOY 1982, 5. osa, palsta 459
  3. a b Ulla Hamberg Tiedenaisia. Viitattu 26.4.2018.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.