Tykkivene Uusimaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tykkivene Uusimaa
Uusimaa.jpg
Alustyyppi tykkivene
Miehistö 70 + 3
Telakka Kone ja Silta Oy, Helsinki
Vesillelasku 1917
Käyttöönotto 1917
Käytöstä poistuminen romutettu 1953
Mitat
Uppouma 400 tonnia
Pituus 52 m
Leveys 7,5 m
Syväys 3,4 m
Nopeus 15 solmua
Toimintasäde -
Voimanlähde
Koneisto höyryhiili
Teho 2 × 700 hv
Aseistus
Aseistus

2 × 102 mm Obuchov
1 × 40 mm ilmatorjuntatykki
1 × 20 mm ilmatorjuntatykki
3 × konekivääriä

Raskaat raivausvinssit puomeineen

1944:

2 × 105 mm
2 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä
2 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä
3 × konekivääriä

Miinat 12 miinaa

Tykkivene Uusimaa oli Suomen merivoimien tykkivene vuosina 1920–1953.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarikunnan laivasto tilasi miina- ja suojaverkonlaskijan Golubin Kone ja Sillan veistämöltä Helsingistä. Se liitettiin laivastoon 22. syyskuuta 1917. Aluksen suunnittelussa oli otettu huomioon myös käyttö raskaassa miinanraivauksessa. Alustyyppi oli erittäin merikelpoinen ja voimakaskoneinen, siis mitä parhain tarkoitukseensa.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset valtasivat huhtikuussa 1918 aluksen nimeten sen Beoksi. Saksa luovutti aluksen marraskuussa Suomelle, joka nimesi sen Uusimaaksi.

Alus osallistui toiseen maailmansotaan parhaana suomalaisena tykkiveneenä sisaraluksensa Hämeenmaan tavoin. Alusta käytettiin Talvisodassa rannikkovartiointiin ja tammikuussa 1940 saattajana. Alus toimi kahden saattueen saattajana ennen paluutaan Turkuun hankalan jäätilanteen takia. Se upotti heinäkuussa 1941 Neuvostoliiton laivaston PK 238:n, joka evakuoi neuvostojoukkoja Bengtskäriltä. Alus otti osaa Somerin taisteluun kesäkuussa 1942 ja se vaurioitui 4. heinäkuuta 1944 tukiessaan Teikarin puolustusta raskaan kranaatin osuessa komentosiltaan, jolloin aluksen päällikkö kapteeniluutnantti Karstén ja lähes kaikki muutkin upseerit saivat surmansa. Ainoastaan ensimmäinen upseeri, silloinen luutnantti (myöh. komentajakapteeni) Leo Sarvimäki selvisi vakavasti haavoittuneena, mutta kykenevänä luotsaamaan aluksen takaisin Helsinkiin. Hän kertoi 1980-luvulla eräässä haastattelussa noiden vammojen vaivaavan edelleen, ja piti suuressa arvossa sitä, että pääsi sotaveteraanien kuntoutukseen.

Alusta käytettiin myös Lapin sodassa saksalaisia vastaan. Sodan jälkeen sitä käytettiin troolarina Itämerellä. Alus romutettiin 1953.

Ainoa Uusimaan suomalainen sisaralus oli Hämeenmaa. Muita samaan luokkaan kuuluvia aluksia olivat venäläiset Korshun ja Kobtchnik, chileläiset Colocolo, Leucoton, Elicura ja Orompello.

Piirros Uudestamaasta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918–1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo: Conway, 2006. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Tuomi-Nikula, JormaSuomen laivat punatähtisen sotalipun alla. Jyväskylä: Atena kustannus Oy, 2000. ISBN 951-796-212-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuomi-Nikula, Jorma s. 28