Teikarsaari
Teikarsaari (ven. Игривый, Irgivyi) on aiemmin Suomelle kuulunut saari ja kylä Viipurinlahdella luovutetussa Karjalassa. Teikarsaari kuului entisen Viipurin läänin Säkkijärven kuntaan. Nykyään se on osa Venäjää.
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teikarsaari on kolme kilometriä pitkä ja leveimmillään vajaan kilometrin mittainen. Uuraan satamaan on matkaa noin seitsemän ja Viipuriin noin 24 kilometriä. Vilaniemi Säkkijärven rannikolla on kahden kilometrin päässä. Läntinen osa on kallioinen Selkäranta. Teikarin korkein kohta on Mäkikallio. Metsälampi on nimeltään Maaruona. Siitä laski Kotlahteen Ruonanoja. Pienempiä järviä ovat Selkäruona ja Rasilampi, jonka luona kumpusi lähde. Saarella kasvaa mänty- ja kuusimetsää, ranta-alueilla lehtimetsää ja lepikkoa.
Talvisotaan saakka asutun Teikarsaaren lisäksi kyläkuntaan kuuluivat Mellansaari, Vuolaansaari, Laukkosaari, Luppi ja Kiuskeri. Teikarin kaakkoiskulmassa sijaitsee Niemenpää ja luoteiskulmassa Pitkäniemi. Laivalaituri sijaitsi itärannalla sijaitsevassa Haukilahdessa. Saaren keskikohdalla Äysterniemen ja Listnimen välissä sijaitsee Kotlahti, jonka ranta-alue oli saanut nimen Karjanurmi.
Asukkaat ja elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teikarsaari mainitaan vaihtelevissa kirjoitusasuissa 1500-luvun säilyneissä dokumenteissa. Ennen talvisotaa saaressa oli runsaat 30 taloa ja noin 120 vakituista asukasta. Teikarissa oli koulu, kauppa ja merivartioasema. Saareen pääsi säännöllisen laivaliikenteen mukana. Teikari on suomenkielisen saaristolaisasutuksen historiaa. Talojen pitäjien sukunimiin kuuluivat: Huovila, Teikari, Pukki, Hämäläinen, Hannola, Parkkari, Pöntynen, Sahala, Päkki, Arvilommi, Gummerus, Fokin, Sigg, Uski, Jukka, Risu, Luotsila.
Saarella oli peltoja noin 40 hehtaaria. Teikarilaiset harjoittivat kalastusta ja karjanhoitoa sekä metsästystä. Samoin merenkulku, sahatavaran lastaus ja Uuraan satama tarjosivat työpaikkoja. Asukkaat majoittivat kesävieraita aikana, jolloin lomalaiset eivät vielä rakentaneet kesämökkejä.
Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkelit: Viipurinlahden taistelu (1940) ja Viipurinlahden taistelu (1944)
Teikarsaarella käytiin useita verisiä taisteluja talvi- ja jatkosodan aikana. Talvisodassa venäläiset aloittivat Kannaksen sotatoimiin liittyen 2. maaliskuuta 1940 hyökkäyksen Viipurinlahden ylitse. Ensimmäiset iskut kohdistuivat muun muassa Teikarsaareen.
Jatkosodan aikana heinäkuussa 1944 venäläiset olivat ottaneet tavoitteeksensa puhdistaa Viipurinlahden saariston suomalaisten joukoista. Teikarsaari joutui jälleen voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi ja suomalaiset joukot joutuivat vetäytymään saarelta 5. heinäkuuta mennessä, osa uiden.[1]
Alikersantti Viljo Ilmari Vyyryläinen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi osallistuttuaan Teikarsaaren puolustustaisteluun kesällä 1944, jossa hän otti komentoonsa kaksi joukkuetta ja organisoi vastahyökkäyksen sekä oma-aloitteisesti järjesti haavoittuneiden huollon ja evakuoinnin. Myöhemmin hän organisoi uuden puolustuslinjan vihollisen yrittäessä maihinnousua.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Huuskonen, Matti: Viipurinlahden miehet estivät iskun suomalaisjoukkojen sivustaan Helsingin Sanomat. 5.7.2004. Viitattu 6.4.2023.
Alahäme • Alaoutila • Heinlahti • Hujakkala • Huovila • Hyppälä • Hyttilä • Ihaksela • Iivanala • Jokikylä • Kallola • Karvala • Kaukiala • Kolhola • Lahnajärvi • Lahtiala • Laihajärvi • Laisniemi • Lavola • Muhulahti • Nisalahti • Nurmela • Paakkala • Ristsatama • Salajärvi • Santajoki • Siissala • Sirkjärvi • Suurpäälä • Säkkijärvi • Säämälä • Tapiola • Teikarsaari • Timperilä • Vilajoki • Vilaniemi • Villala • Väkevälä • Yläoutila