Tuohikotin taistelu
| Tuohikotin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suomen sisällissotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
n. 450 |
n. 1 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
34 kaatunutta |
33 kaatunutta | ||||||
Tuohikotin taistelu oli 29. huhtikuuta 1918 Valkealan Tuohikotin kylässä käyty Suomen sisällissodan taistelu.
Valkealan pohjoisosassa sijaitsevan Tuohikotin kautta oli Mäntyharjun suunnasta yhteys sekä länteen Savon radalle että etelään Kouvolan tärkeälle risteysasemalle. Punaiset olivat ottaneet kylän haltuunsa jo helmikuussa. Mäntyharjun suunnasta etenemään lähteneiden valkoisten tarkoituksena oli kiertää Tuohikotin kautta länteen ja katkaista Savon rata. Näin Mäntyharjun eteläpuolella Voikoskella, Mouhussa ja Hillosensalmella olleet punaiset olisivat jääneet saarroksiin.[1]
Valkoisilta osallistui taisteluun Savon ryhmään kuulunut Etelä-Savon rykmentin 1. pataljoona sekä 150 Uudenmaan rakuunarykmentin rakuunaa.[2] Tuohikottia puolustaneet joukot koostuivat lähinnä Kuusankosken punakaartin miehistä.[3] Taistelusta tuli maaliskuun alussa käydyn Mouhun taistelun jälkeen Savon rintaman verisin yksittäinen yhteenotto, joka vaati molemmilta osapuolilta noin sata kaatunutta ja haavoittunutta. Viisi tuntia kestäneen taistelun aikana kaatui 29 valkoista ja myöhemmin vammoihinsa menehtyi vielä viisi, joista viimeisin vasta elokuun alussa.[4][5] Punaisia kaatui yhteensä 33.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkoiset lähtivät etenemään Mäntyharjun Kinnin kylästä 26. huhtikuuta, kohdaten ensimmäisen kerran vastarintaa noin 15 kilometriä Tuohikotin pohjoispuolella sijaitsevassa Valtolan kylässä. Punaiset olivat perustaneet puolustuslinjansa pari kilometriä ennen Valtolaa sijaitsevan Karjonjoen kohdalle. Valkoiset aloittivat hyökkäyksensä kello 14, ja onnistuttuaan murtamaan punaisten puolustuslinjan he saivat kylän haltuunsa noin 16.30. Tämän jälkeen valkoiset jäivät kahden päivän ajaksi neljä kilometriä Valtolan eteläpuolelle Käävänkylään.[2]
Valkoiset lähtivät jälleen liikkeelle 28. huhtikuuta ja miehittivät Parolan kylän noin kuusi kilometriä Tuohikotin pohjoispuolella. Varsinainen hyökkäys Tuohikottiin alkoi seuraavana aamuna kello 10.[2] Punaiset olivat linnoittautuneet venäläisten ensimmäisen maailmansodan aikana rakentamiin varustuksiin Toisen Salpausselän rinteille. Heillä oli tukenaan kaksi tykkiä ja sekä useita konekiväärejä. Neljä komppaniaa eteni rinnakkain Mäntyharjun ja Savitaipaleen teiden suunnasta sekä pohjoisesta Vaarsuon ylitse. Rynnäkön epäonnistuttua, valkoiset ryhtyivät kiertämään kylää ympäröiviä soita, jonka jälkeen punaiset päättivät vetäytyä kello 15 ja näin valkoiset saivat lopulta Tuohikotin haltuunsa.[1]
Punaiset perääntyivät kohti Kouvolaa, räjäyttäen matkallaan Torasjoen ylittävän rautatiesillan parikymmentä kilometriä Tuohikotin luonaispuolella.[3] Valkoiset seurasivat perääntyviä punaisia ja onnistuivat pääsemään Savon radalle parikymmentä kilometriä Mouhun eteläpuolelle.[2] Valkealan kirkonkylään perääntyneet punaiset eivät enää jääneet taistelemaan perässä seurannutta vihollista vastaan, vaan jatkoi Jokelanjoen länsipuolelle Jokelan kylään, missä käytiin vapaussodan viimeinen varsinainen taistelu Jokelan taistelu. Punaiset räjäyttivät Jokelan sillan ja tulittivat konekivääreillä. Ammunta loppui n. klo 01 yöllä, jolloin punaiset jatkoivat perääntymistä Kouvolan kautta Etelä-Kymenlaaksoon.[6] Valkoiset valtasivat Kouvolan taisteluitta 3. toukokuuta ja viimeiset Kymenlaakson punaiset antautuivat kaksi päivää myöhemmin.[3]
Valkoisten hyökkäys Tuohikottiin tapahtui ilman rintamakomentajaksi samana päivänä nimetyn kenraali Ernst Linderin määräystä. Sitä pidetään merkillisevä ratkaisuna, sillä vaihtoehtona oli koukkaus soiden ohitse paikallisten oppaiden opastamana. Taistelulla ei myöskään ollut merkitystä sodan kokonaiskuvan kannalta, koska punaisten vastarinta oli jo käytännössä murtunut myös itäisessä Suomessa.[3]
Muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkoisten pystyttämä Tuohikotin taistelun muistomerkki paljastettiin Tuohikotin kansakoulun lähistöllä syyskuussa 1924.[7] Parikymmentä taistelsa kaatunutta punaista haudattiin joukkohautaan taistelupaikan lähistölle nykyisen Tuohikotin urheilukentän viereen. Kuusankosken ja Voikkaan työväenyhdistykset pysyttivat paikalle muistomerkin, joka kuitenkin vandalisoitiin ja nykyään siitä puuttuu osa.[8][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Roselius, Aapo: Amatöörien sota : rintamataisteluiden henkilötappiot Suomen sisällissodassa 1918. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2006. ISBN 978-952-53549-2-8.
- ↑ a b c d Spåre, William Hj.: Waltolan ja Tuohikotin taistelut. Mikkelin Sanomat, 10.7.1918, nro 67, s. 2–3. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.10.2017.
- ↑ a b c d Airio, Pentti; Viinikainen, Sakari: Etulinjassa itään ja länteen : Kouvolan seudun sotilashistoria 1400-luvulta 2000-luvulle. Kouvola: Helsingin yliopisto; Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, 2011. ISBN 978-952-10715-5-3.
- ↑ Hankilanoja, Asko: Veljessodan päiväkirja 1917–1918 2017. Pieksämäki-seura. Viitattu 18.10.2017.
- ↑ Sairo, Laila: Kouvolassa on 165 sotilaallista muistomerkkiä, patsasta, laattaa tai reliefiä 23.4.2017. Kouvolan Sanomat. Viitattu 18.10.2017. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kenelle tulee kunnia Kouvolan valtauksesta?. Suomen Sotilas, 1.2.1919, nro 5, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.10.2017.
- ↑ Tuohikotin taistelun muistomerkki Storia – Kouvolan seudun sotilashistoriaa ja kyläkulttuuria. 2013. Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia. Arkistoitu 18.10.2017. Viitattu 18.10.2017.
- ↑ Perttilä, Tommi: Punaisten muistomerkit Kymenlaaksossa 13.6.2013. Sekalaista propagandaa. Viitattu 18.10.2017.
- ↑ Tuohikotin taistelu – Punaisten hauta Storia – Kouvolan seudun sotilashistoriaa ja kyläkulttuuria. 2013. Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia. Arkistoitu 18.10.2017. Viitattu 18.10.2017.