Troijan urhot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Troijan urhot
La guerra di Troia
Elokuvan ranskalainen mainosjuliste.
Elokuvan ranskalainen mainosjuliste.
Ohjaaja Giorgio Ferroni
Käsikirjoittaja Ugo Liberatore, Giorgio Stegani, Federico Zardi, Giorgio Ferroni
Tuottaja Giampaolo Bigazzi
Säveltäjä Giovanni Fusco
Kuvaaja Rino Filippini
Leikkaaja Antonietta Zita
Lavastaja Pier Vittorio Marchi
Pääosat Steve Reeves, John Drew Barrymore, Juliette Mayniel, Hedy Vessel
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia, Ranska
Tuotantoyhtiö Europa Cinematografica, Les Films Modernes, Compagnie Industrielle et Commerciale Cinématographique
Ensi-ilta 26. lokakuuta 1961 (Italia)
28. joulukuuta 1962 (Suomi)
Kesto 115 min. (Italia)
Alkuperäiskieli italia ja muita kieliversioita
Tuotto 799 336 461 liiraa (Italia, 30.6.1965)
Seuraaja La leggenda di Enea
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Troijan urhot (ital. La guerra di Troia, ransk. La guerre de Troie, ”Troian sota”) on vuonna 1961 valmistunut italialais-ranskalainen seikkailuelokuva. Lajityypiltään mytologisaiheista peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Giorgio Ferroni. Sen sankaria Aineiasta näyttelee yhdysvaltalainen kehonrakentaja Steve Reeves.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva perustuu Homeroksen Iliaaseen ja Odysseiaan[1] sekä Vergiliuksen Aeneis-teokseen[2]. Troijan sodan kymmenentenä vuonna kreikkalainen Akhilleus surmaa troijalaisten johtajan Hektorin, jonka tilalle on valittava uusi komentaja. Ehdokkaina ovat hovin suosikki, petollinen Paris sekä sotilaiden kannattama urhea Aineias, joka voittaa kaksinkamppailussa Aiaan. Aineias on mennyt salaa naimisiin Priamoksen tyttären Kreusan kanssa, jonka Paris antaa kreikkalaisille panttivangiksi. Aineias pelastaa vaimonsa ja Paris tappaa Akhilleuksen osumalla tätä kantapäähän. Aineiaan ollessa vangittuna kreikkalaiset rakentavat suuren puuhevosen, jonka troijalaiset vievät kaupunkiinsa. Sen sisälle piiloutunut Odysseus miehineen avaa yöllä kaupungin portit ja kreikkalaiset hävittävät Troijan. Aineias löytää Kreusan ruumiin ja pakenee vastasyntyneen poikansa kanssa Italiaan, jonne hän sittemmin perustaa Rooman kaupungin.[3][4]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Steve Reeves  … Aineias  
 John Drew Barrymore  … Odysseus  
 Juliette Mayniel  … Kreusa  
 Lydia Alfonsi  … Kassandra  
 Warner Bentivegna  … Paris  
 Arturo Dominici  … Akhilleus  
 Mimmo Palmara  … Aias  
 Luciana Angiolillo  … Andromakhe  
 Nerio Bernardi  … Agamemnon  
 Nando Tamberlani  … kuningas Priamos  
 Carlo Tamberlani  … Menelaos  
 Giancarlo Bastianoni  … Akhates  
 Nino Marchetti  … vanhempain neuvoston jäsen  
 Giovanni Cianfriglia     
 Luigi Ciavarro     
 Giulio Maculani     
 Giovanni Pazzafini  … kilpailuihin osallistuva akhaialainen sotilas  
 Hedy Vessel  … Helene  
 Bianca Doria  … Hekabe  
 Benito Stefanelli  … Diomedes[3][4]  

Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Troijan urhot on kuvattu Euroscope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä Cinecittàn studioilla Roomassa sekä ulkokuvien osalta Jugoslaviassa[5]. Sen visuaalisia kohokohtia ovat tasangolla kohoavat Troijan muurit, kreikkalaista geometristä tyyliä muistuttava puuhevonen sekä suuret taistelukohtaukset, jotka samalla kuitenkin hidastavat toimintaa. Runollinen käsikirjoitus ja Giovanni Fuscon muinaiseen Kreikkaan assosioituva musiikki korostavat tarinan eeppistä luonnetta. Päähenkilöksi nostetaan Vergiliuksen Aineias, joka puisevan Steve Reevesin esittämänä on kuin vieraileva tähti nimekkään näyttelijäkaartin keskellä. Reeves esittelee lihaksiaan painiottelussa Mimmo Palmaran Aiasta vastaan ja Hedy Vessel on elokuvahistorian viettelevin Helene. Palava kaupunki ja sen pakolaisvirta tuovat mieleen toisen maailmansodan kauhut.[1][2]

Elokuva oli varsin hyvä yleisö- ja arvostelumenestys sekä kotimaassaan että ulkomailla[5]. Se tuotti Italiassa lähes 800 miljoonan liiran pääsylipputulot[6] (toisen tiedon mukaan 813 miljoonaa) ja oli kauden 18.[7] tai 20. katsotuin elokuva[8]. Aikalaiskriitikot kiittivät varsinkin ohjaaja Ferronin ja lavastaja Pier Vittorio Marchin ammatitaitoa[5].

Troijan urhojen kuvamateriaalia on sittemmin kierrätetty useissa peplum-elokuvissa[5]. Giorgio Venturini ohjasi seuraavana vuonna Steve Reevesin kanssa Vergiliuksen teokseen perustuvan jatko-osan La leggenda di Enea[9]. Giorgio Ferroni sivusi samaa aihetta vielä vuonna 1964 valmistuneessa elokuvassa Il leone di Tebe[10].

DVD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on saatavissa New Entertainmentin hyvälaatuisena saksalaisena DVD-julkaisuna, joka käsittää saksan-, ranskan- ja englanninkieliset ääniraidat sekä saksankielisen tekstityksen[11]. Trimark Home Videon amerikkalainen versio on laadultaan ala-arvoinen[12].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 51–52. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0.
  2. a b Elley, Derek: The Epic Film, s. 61. London, Boston, Melbourne, Henley-on-Thames: Routledge & Kegan Paul, 1984. ISBN 0-7100-9656-9.
  3. a b The American Film Institute Catalog: Feature Films, 1961-1970, Part 2, s. 1136–1137. Berkeley and Los Angeles, London: University of California Press, 1976. ISBN 0-520-20970-2.
  4. a b Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 13.12.2012. (italiaksi)
  5. a b c d Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 177–179. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051.
  6. Cult Movie Database web.archive.org. Viitattu 11.6.2016.
  7. Box Office Benful boxofficebenful.blogspot.fi. Viitattu 11.6.2016.
  8. Hit Parade Italia hitparadeitalia.it. Viitattu 11.6.2016.
  9. Elley, Derek: The Epic Film, s. 77. London, Boston, Melbourne, Henley-on-Thames: Routledge & Kegan Paul, 1984. ISBN 0-7100-9656-9.
  10. Casadio, Gianfranco: I mitici eroi, s. 39. Ravenna: Longo Editore, 2007. ISBN 978-88-8063-529-1.
  11. Mondo Esoterica: The Trojan Horse (1961) mondo-esoterica.net. Viitattu 13.12.2012. (englanniksi)
  12. 10,000 Bullets: The Trojan Horse 10kbullets.com. Viitattu 13.12.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]