William Kanerva
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Yrjö William Kanerva | ||
| Syntymäaika | 26.11.1902 | ||
| Syntymäpaikka | Impilahti, Suomi | ||
| Kuolinaika | 10. lokakuuta 1956 (53 vuotta) | ||
| Kuolinpaikka | Helsinki, Suomi | ||
| Junioriseurat | |||
| –1916 | HNMKY | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1917 | HJK IIII | ||
| 1918-1922 | HJK | ||
| 1923-1938 | HPS | ||
| Maajoukkue | |||
| Suomi | 51 | (?) | |
Yrjö William Kanerva (aik. Ollikainen[1], 26. marraskuuta 1902 Impilahti – 10. lokakuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen jalkapalloilija.
Kanerva edusti Suomea jalkapalloilijana Berliinin 1936 olympialaisissa, jossa hän ottelussa Perua vastaan teki yhden Suomen kolmesta maalista. Kaikkiaan hän pelasi 51 A-maaottelua ja oli Max Viinioksan jälkeen toinen vähintään 50 maaottelua pelannut suomalaisjalkapalloilija.
Suomen mestaruuden Kanerva voitti jo 16-vuotiaana Helsingin Jalkapalloklubin riveissä vuonna 1919. Hän siirtyi vuodeksi 1923 Helsingin Palloseuraan, jossa hän pelasi vuoteen 1938 saakka ja voitti Suomen mestaruuden vuosina 1926, 1927, 1929, 1932, 1934 ja 1935.
Pikaluistelussa Kanerva sijoittui MM-kilpailuissa kahdeksanneksi vuonna 1924 ja 19:nneksi vuonna 1925. SM-kilpailuissa hän sijoittui neljänneksi vuonna 1926 ja viidenneksi vuonna 1924.[2] Hän voitti juniorien Suomen mestaruuden vuonna 1920.
Jääkiekon SM-sarjassa Kanerva pelasi kauden 1933–1934 Helsingin Palloseurassa ja saavutti SM-hopeamitalin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 109. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- Kuusi kovaa henkivartijaa kuningas jalkapallon valtakunnassa. Suomen Urheilulehti, Joulukuu 1934.
- Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 482. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.