Seitsemän saaren tasavalta

Επτάνησος Πολιτεία Repubblica Settinsulare
1800–1815
lippu
Seitsemän saaren tasavalta vuonna 1801
Pääkaupunki	Korfu
Uskonnot	ortodoksisuus, katolilaisuus
Viralliset kielet	kreikka, italia
Valuutta	gazeta
Edeltäjä(t)	Ranska
Seuraaja(t)	Jooniansaarten yhdysvallat
Infobox OK

Seitsemän saaren tasavalta (kreik. Επτάνησος Πολιτεία, Eptánisos Politeía, ital. Repubblica Settinsulare, osmaninturkiksi جزاييرى صباى موجتميا جومهورو, Cezayir-i Seb'a-i Müctemia Cumhuru) oli valtio nykyisen Kreikan saaristossa. Se oli Venäjän ja Osmanien valtakunnan protektoraatti vuosina 1800–1807, ja Ranskan protektoraatti 1807–1815.

Venäläisten ja osmaanien joukot valloittivat Jooniansaaret Ranskalta Toisen liittokunnan sodan yhteydessä 1798–1799. Maat muodostivat saarille protektoraatin vuonna 1800. Saaret palasivat Ranskan hallintaan Tilsitin sopimuksella 1807, mutta ne saivat pitää hallintonsa. Yhdistynyt kuningaskunta valloitti saaret vähitellen vuodesta 1809 lähtien ja teki niistä oman protektoraattinsa vuonna 1815.

Valtioon kuuluvat seitsemän saarta olivat:

• Korfu
• Paxós
• Lefkas
• Kefalonia
• Ithaka
• Zákynthos
• Kythera

Tausta

1700-luvun loppuun asti Joonian saaret olivat olleet Venetsian alaisuudessa vuosisatojen ajan. Ranska sai alueet Leobenin rauhansopimuksella (18. huhtikuuta 1797), ja tämä vahvistettiin myöhemmin samana vuonna Campo Formion rauhansopimuksella päättäen virallisesti Venetsian hallinnan alueella.

Saarista tuli nyt Ranskan departementtejä Mer-Égée, Ithaque ja Corcyre. Ranskalaisten saapuminen saarille sai saarten asukkaissa aikaan suurta innostusta, jonka vuoksi aristokratian etuoikeudet hylättiin ja saarille omaksuttiin Ranskan perustuslaki.

Ranskalaiset edistivät Korfun puolustusta. 1700-luvun lopussa se oli Euroopan vahvin linnake, jossa oli yli tuhat ranskalaisten kanuunaa sen muurien sisäpuolella.

Huolimatta joistain edistyksellisistä Ranskan hallinnon omaksumista toimenpiteistä huolimatta, raskas verotus ja ranskalaisten sotilaiden kuriton käytös vieraannutti pian väestön. Tätä tyytymättömyyttä käyttivät hyväkseen amiraali Fjodor Ušakovin johtamat venäläis-ottomaanijoukot ranskalaisten karkottamiseen saarilta.

Maaliskuussa 1799 Korfun kaupunki sortui neljän kuukauden piirityksen jälkeen päättäen ranskalaisten hallinnan. Tämä oli Seitsemän saaren tasavallan alku.

Hallinto

Vuonna 1800 sulttaani hyväksyi niin sanotun bysanttilaisen perustuslain. Perustuslailla perustettiin tasavalta, joka oli Napoleonin hiljattain lopettaman Venetsian tasavallan seuraajavaltio. Tosiasiassa poliittista valtaa harjoitettiin murhien ja verikostojen keinoilla.

Tasavalta oli olemassa etupäässä venäläisten protektoraattina sen vuoksi, että kansa näki venäläiset ortodoksisina uskonveljinään. Saarten hallinnasta koitunut poliittinen kokemus oli hyödyllistä nuorelle Ioannis Kapodistriasille, joka siten miellytti venäläisiä suojelijoita, ja josta tuli myöhemmin itsenäisen Kreikan ensimmäinen kuvernööri. Äänioikeus oli varattu vain saarilla avioliitossa syntyneille miehille, jotka eivät harjoittaneet kauppaa eivätkä kädentaitoja, ja jotka osasivat lukea ja kirjoittaa. Äänioikeutetuilta vaadittiin myös vuosittaista vähimmäistuloa, joka vaihteli saarittain Korfun 1800 dukaatista Ithakan 315 dukaattiin.

Tilsitin sopimuksen (1807) salaisissa artikloissa Venäjä luovutti saaret Napoleonin ensimmäiselle keisarikunnalle ja kenraali César Berthierin johtama tutkimuskunta otti saaret hallintaansa elokuussa 1807. Toisin kuin Adrianmeren naapureitaan Illyrian provinsseja, saaria ei liitetty Ranskaan, vaan ne saivat pitää omat hallintoelimensä ja senaattinsa ranskalaisjoukkojen miehityksen alaisuudessa. Miehitysjoukkoja johti kenraalikuvernööri Berthier ja maaliskuun 1808 jälkeen François-Xavier Donzelot.

Kielet

Aluksi virallinen kieli oli italia ja vuodesta 1803 alkaen kreikasta tuli italian ohella virallinen kieli. Venetsialaisten vallan aikana italiaa käytettiin virallisissa yhteyksissä ja myös kaupungeissa, kun taas maalla ihmiset puhuivat kreikkaa. Ainoa saari, jolla italia oli levinnyt laajemmalle oli Kefalonia, jossa ihmiset olivat omaksuneet italian kielekseen.

Seitsemän saaren tasavallan perustuslaki painettiin kreikaksi Konstantinopolin patriarkan kirjapainossa Konstantinopolissa, ja siinä käytettiin monia italialaisperäisiä lainasanoja teknisille termeille. Kuitenkin vuonna 1803 hyväksytty uusi perustuslaki laadittiin italiaksi. Perustuslain laatineen komitean mietinnössä perustuslaista on johdanto, jossa sanotaan: "ylevä, rikas ja harmoninen helleenin murre, jonka venetsialaiset ovat karkottaneet, tulee kutsua takaisin valtakuntaan ja tulla hallinnon kieleksi ja aktiivisten kansalaisten ajatusten tulkiksi". Tätä asiaa pidettiin niin tärkeänä, että siitä oli perustuslaissa jopa oma pykälänsä (§ 211), jonka mukaan kreikan tuli korvata italia julkisen toiminnan työkielenä vuoteen 1820 mennessä.

Uskonto

Suuri osa saarten asukkaista tähän aikaan oli kristittyjä, ja Korfulla, Zákynthoksella ja Kefalonialla asui pieni juutalaisvähemmistö. Enemmistö asukkaista oli ortodokseja, mutta saarilla asui myös merkittävä määrä katolilaisia, erityisesti Korfulla, Zákynthoksella ja Kefalonialla. Vuoden 1803 perustuslaki tunnusti ortodoksisuuden hallitsevaksi uskonnoksi ja se myös tunnusti ja suojeli roomalaiskatolisuutta. Perustuslaki takasi myös mahdollisuuden valtiossa asuvien juutalaisten etuoikeuksien määrittelevän lain laatimiseen.

Jälkiseuraukset

Vuosina 1809–1810 britit ottivat saaret haltuunsa, pois lukien Korfun, jossa ranskalaisten varuskunta jatkoi olemassaoloaan vuoteen 1814 asti. Pariisissa 5. marraskuuta 1815 solmitulla sopimuksella saarista muodostettiin brittien suojelemat Jooniansaarten yhdysvallat. Siirtomaahallinto jatkui vuoteen 1864 asti, jolloin saaret lahjoitettiin Kreikan kuningaskunnalle.

Lähteet

Kirjalähteet

Boatswain, Timothy & Nicolson, Colin: Matkaopas historiaan: Kreikka. Kustannusosakeyhtiö Puijo, 1992. ISBN 951-579-002-X.