Ero sivun ”Anton Denikin” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
297 546 muokkausta
p Botti lisäsi: nl:Anton Denikin
Vesteri (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
62 262 muokkausta
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Anton Denikin 1918.jpg|thumb|right|Anton Denikin vuonna 1918.]]
[[Tiedosto:Anton Denikin 1918.jpg|thumb|right|Anton Denikin vuonna 1918.]]
Kenraali '''Anton Ivanovitš Denikin''' (s. [[16. joulukuuta]] [[1872]] [[Wloclawek]], [[Puola]] – [[8. elokuuta]] [[1947]] [[Ann Arbor]], [[Michigan]], [[Yhdysvallat]]) oli [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodassa]] vuosina 1918 – 1919 Etelä-Venäjällä toimineen sadan tuhannen miehen [[Etelä-Venäjän armeija|Etelä-Venäjän valkoisen armeijan]] komentaja.
Kenraali '''Anton Ivanovitš Denikin''' (s. [[16. joulukuuta]] [[1872]] [[Wloclawek]], [[Puola]] – [[8. elokuuta]] [[1947]] [[Ann Arbor]], [[Michigan]], [[Yhdysvallat]]) oli [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodassa]] vuosina 1918 – 1919 Etelä-Venäjällä toimineen sadan tuhannen miehen [[Etelä-Venäjän armeija|Etelä-Venäjän valkoisen armeijan]] komentaja.


Denikin opiskeli [[Kiova]]n sotakoulussa ja Yleisesikunta-akatemiassa. Hän osallistui [[Venäjän-Japanin sota]]an 1904–1905. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäiseen maailmansotaan]] hän lähti kenraalimajurina ja toimi sodan alussa prikaatinkomentajana [[Karpaatit|Karpaateilla]] ja [[Galitsia]]ssa.
Denikin opiskeli [[Kiova]]n sotakoulussa ja Yleisesikunta-akatemiassa. Hän osallistui [[Venäjän-Japanin sota]]an 1904–1905. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäiseen maailmansotaan]] hän lähti kenraalimajurina ja toimi sodan alussa prikaatinkomentajana [[Karpaatit|Karpaateilla]] ja [[Galitsia]]ssa.


Vuonna 1916 hänet nimitettiin VII armeijakunnan komentajaksi. Vuoden 1917 syyskuussa hän osallistui kenraali [[Lavr Kornilov]]in epäonnistuneeseen vallankaappaushankkeeseen [[Aleksandr Kerenski]]ä vastaan, joka oli elokuusta 1917 toiminut diktatorisena hallitsijana [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaisen hallituksen]] antamin valtuuksin. Denikin pidätettiin yhdessä Kornilovin kanssa. Marraskuussa 1917 tapahtuneen kansankomissaarien [[Lokakuun vallankumous|lokakuun vallankumouksen]] jälkeen Denikin ja Kornilov onnistuivat pakenemaan Etelä-Venäjälle, jossa liittyivät kenraali [[Mihail Aleksejev]]in vastavallankumouksellisiin.
Vuonna 1916 hänet nimitettiin VII armeijakunnan komentajaksi. Vuoden 1917 syyskuussa hän osallistui kenraali [[Lavr Kornilov]]in epäonnistuneeseen vallankaappaushankkeeseen [[Aleksandr Kerenski]]ä vastaan, joka oli elokuusta 1917 toiminut diktatorisena hallitsijana [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaisen hallituksen]] antamin valtuuksin. Denikin pidätettiin yhdessä Kornilovin kanssa. Marraskuussa 1917 tapahtuneen kansankomissaarien [[Lokakuun vallankumous|lokakuun vallankumouksen]] jälkeen Denikin ja Kornilov onnistuivat pakenemaan Etelä-Venäjälle, jossa liittyivät kenraali [[Mihail Aleksejev]]in vastavallankumouksellisiin.
Rivi 15: Rivi 15:


==Kirjallisuutta==
==Kirjallisuutta==
* Anton I. Denikin: ''The Career of a Tsarist Officer. Memoirs 1872 – 1916''.
* Anton I. Denikin: ''The Career of a Tsarist Officer. Memoirs 1872–1916''.
* Anton I. Denikin: ''The Russian Turmoil 1922''.
* Anton I. Denikin: ''The Russian Turmoil 1922''.


Versio 2. marraskuuta 2010 kello 02.06

Anton Denikin vuonna 1918.

Kenraali Anton Ivanovitš Denikin (s. 16. joulukuuta 1872 Wloclawek, Puola – 8. elokuuta 1947 Ann Arbor, Michigan, Yhdysvallat) oli Venäjän sisällissodassa vuosina 1918 – 1919 Etelä-Venäjällä toimineen sadan tuhannen miehen Etelä-Venäjän valkoisen armeijan komentaja.

Denikin opiskeli Kiovan sotakoulussa ja Yleisesikunta-akatemiassa. Hän osallistui Venäjän-Japanin sotaan 1904–1905. Ensimmäiseen maailmansotaan hän lähti kenraalimajurina ja toimi sodan alussa prikaatinkomentajana Karpaateilla ja Galitsiassa.

Vuonna 1916 hänet nimitettiin VII armeijakunnan komentajaksi. Vuoden 1917 syyskuussa hän osallistui kenraali Lavr Kornilovin epäonnistuneeseen vallankaappaushankkeeseen Aleksandr Kerenskiä vastaan, joka oli elokuusta 1917 toiminut diktatorisena hallitsijana Venäjän väliaikaisen hallituksen antamin valtuuksin. Denikin pidätettiin yhdessä Kornilovin kanssa. Marraskuussa 1917 tapahtuneen kansankomissaarien lokakuun vallankumouksen jälkeen Denikin ja Kornilov onnistuivat pakenemaan Etelä-Venäjälle, jossa liittyivät kenraali Mihail Aleksejevin vastavallankumouksellisiin.

Etelä-Venäjän armeijan komentajana Denikin onnistui karkottamaan bolševikit Ukrainasta, ja lähti sitten etenemään pohjoiseen kohti Moskovaa. Hyökkäys lähti hyvin liikkeelle, mutta puna-armeija onnistui kuitenkin pysäyttämään Denikinin Orjolissa ja lyömään hänen joukkonsa, koska valkoinen armeija joutui keskittämään voimiaan etelään Nestor Mahnoa vastaan.

Sisällissodan jälkeen

Vuonna 1920 Denikin erosi valkoisesta armeijasta, luovutti komentajuuden Pjotr Wrangelille ja pakeni Krimiltä laivalla Mustanmeren yli Istanbuliin. Denikin sai turvapaikan Englannista jossa hän asui kaksi kuukautta. Myöhemmin hän asettui asumaan Belgiaan, sitten Unkariin, vuodesta 1926 hän asui Ranskassa ja vuodesta 1945 Yhdysvalloissa.

Denkinin tytär Marina Denikina sai Venäjän kansalaisuutensa takaisin vuonna 2005. Hän pyysi presidentti Putinilta, että hänen isänsä ruumis haudattaisiin uudelleen Venäjälle Donskoin luostariin Moskovaan, mikä tapahtuikin 3. lokakuuta 2005.

Kirjallisuutta

  • Anton I. Denikin: The Career of a Tsarist Officer. Memoirs 1872–1916.
  • Anton I. Denikin: The Russian Turmoil 1922.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anton_Denikin&oldid=9282199”