Antti Ahlström

Antti Ahlström (7. marraskuuta 1827, Merikarvia – 10. toukokuuta 1896, Helsinki) oli tehtailija, laivanvarustaja, patruuna, kauppaneuvos ja valtiopäivämies. Hän eli talouden voimakkaan liberalisoinnin aikana jolloin sahatavaran kaupasta tuli Suomen elinkeinoelämän selkäranka. Hän osasi ratsastaa teollisen muutoksen aallonharjalla ja jätti jälkeensä yhden maan suurimmista omaisuuksista.

Elämänvaiheet

Antin isä, talollinen Erkki Ahlström harjoitti maanviljelyn ohella laajaa puutavarakauppaa, johon Antti osallistui jo nuorella iällä.

Ensimmäisen avioliittonsa Antti solmi 1850 Anna Margareta Liljebladin (1812–1870) kanssa. Avioliiton myötä Antti tuli isännäksi Merikarvian Lankosken kylän Isotaloon. Talossa oli maanviljelyn lisäksi saha, jauhomylly, saviastiatehdas ja pieni paperitehdas, joka käytti raaka-aineena lumppuja. Antti jatkoi sekä maanviljelyä että sahausta ja hoiti myös tilan muita laitoksia. Hän ryhtyi myös harjoittamaan laivanvarustusta ja rakennutti useita laivoja.

Vuonna 1870 Antti Ahlström osti Noormarkun ruukin, mikä merkitsi olennaista laajennusta hänen liiketoimintaansa. Seuraavana vuonna hän solmi uuden avioliiton Eva Holmströmin (1848–1920) kanssa. Avioliitosta syntyi seitsemän lasta: Thyra, Walter, Erik, Bertel, Birger, Ingrid ja Hjördis. Noormarkun jälkeen Antti Ahlström osti Kauttuan ruukin v. 1873, jota seurasivat useiden muiden ruukkien, sahojen ja maatilojen ostot.

Antti Ahlström omisti lopulta viisitoista sahaa ja neljä rautaruukkia ja jätti jälkeensä Suomen suurimpiin kuuluneen omaisuuden.

Luonteeltaan vaatimattomana hän ei koskaan ottanut vastaan vuorineuvoksen arvonimeä, vaan tyytyi kauppaneuvoksen titteliin.

Antti Ahlströmille tultiin myös lähetystön kera tarjoamaan aatelisarvoa, vapaaherran titteliä. Hän ei suostunut ottamaan vapaaherran titteliä vastaan: – Päivääkään en ole vapaana ollut, ja herranakin vain hetken, hän perusteli.

Omaisuuden kohtalo ja yhtiön perustaminen

Hänen kuolemansa jälkeen liiketoimintaa johti hänen puolisonsa Eva Ahlström. Puolisoiden keskinäisen testamentin mukaan liiketoiminta oli siirrettävä osakeyhtiölle, kun kaikki lapset olivat saavuttaneet aikuisiän. Tämä tapahtui vuonna 1907, jolloin liiketoiminta siirrettiin perustetulle A. Ahlström Osakeyhtiölle. Yhtiö aloitti toimintansa 1.1.1908 ja sen omistajiksi tulivat Antti ja Eva Ahlströmin seitsemän lasta yhdessä Eva Ahlströmin kanssa. A. Ahlström Osakeyhtiöstä kehittyi Suomen suurimpiin kuuluva yritys, joka harjoitti metsäteollisuuden lisäksi mm. metalli- ja lasiteollisuutta. Yhtiö jakautui vuonna 2001 kolmeksi erilliseksi yhtiöksi, joista Ahlstrom Oyj jatkaa teollisen liiketoiminnan harjoittamista. Tämä yhtiö listautui Helsingin pörssiin maaliskussa 2006, mutta yhtiön pääomistajia ovat edelleen Ahlströmin sukuun kuuluvat henkilöt.

Toiminta mesenaattina

Antti Ahlström tunnetaan myös kulttuurivaikuttajana ja huomattavana mesenaattina. Hän myös ymmärsi kansansivistyksen merkityksen, vaikka hän ei itse ollut paljoakaan kouluja käynyt. Synnyinpaikkakunnalleen Merikarvialle hän rakensi kaksi kansakoulua ja samoin hän perusti Kullaan kunnan ensimmäisen kansakoulun Leineperiin.

Ooppera tehtailijasta

Kimmo Hakola on säveltänyt Antti Ahlströmin tarinan pohjalta oopperan Vierivä kivi, joka sai ensi-iltansa 2008. Libreton on laatinut Antti Tuuri.

Katso myös

• Ahlström

Kirjallisuutta

• Aho, Juhani: Antti Ahlströmin elämäntyö I-II. Helsinki 1910.
• Normen P.H: Toiminimi Ahlström 1896 - 1927. Helsinki 1927.
• Schybergson, Per: Työt ja päivät. Ahlströmin historia 1851 - 1981. Vammala 1992.

Aiheesta muualla

• Ahlström, Antti Kansallisbiografia
• A. Ahlström Osakeyhtiön kotisivut
• AHLSTRÖM, Antti (1827–1896)
• http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=140