Ero sivun ”Suomen keskiaikaiset kivikirkot” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
turha kai näitä on listata, kun paria poikkeusta lukuunottamatta keskiaikaiset kivikirkot on harmaakivikirkkoja |
KLS (keskustelu | muokkaukset) Ajoitusta koskeva kappale kuuluu pikemminkin tähän artikkeliin kuin sivulle Luettelo Suomen keskiaikaisista kivikirkoista |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
'''Harmaakivikirkko''' on luonnonkivestä rakennettu keskiaikainen kirkko, jonka pohjakaava on suorakaiteen muotoinen. Rakennusaineena on yleensä ollut graniitti. Suomen vanhimmat harmaakivikirkot on rakennettu [[Ahvenanmaa]]lle 1200-luvun lopussa. Vanhin niistä on 1275–1285 rakennettu [[Jomalan kirkko]], joka on samalla koko Suomen vanhin kivirakennus. <ref>Hiekkanen 2007, s. 24</ref> Manner-Suomessa ryhdyttiin rakentamaan kivikirkkoja 1400-luvun alussa, aluksi [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomeen]] ja [[Uusimaa|Uudellemaalle]]. |
'''Harmaakivikirkko''' on luonnonkivestä rakennettu keskiaikainen kirkko, jonka pohjakaava on suorakaiteen muotoinen. Rakennusaineena on yleensä ollut graniitti. Suomen vanhimmat harmaakivikirkot on rakennettu [[Ahvenanmaa]]lle 1200-luvun lopussa. Vanhin niistä on 1275–1285 rakennettu [[Jomalan kirkko]], joka on samalla koko Suomen vanhin kivirakennus. <ref>Hiekkanen 2007, s. 24</ref> Manner-Suomessa ryhdyttiin rakentamaan kivikirkkoja 1400-luvun alussa, aluksi [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomeen]] ja [[Uusimaa|Uudellemaalle]]. |
||
==Kivikirkkojen ajoitus== |
|||
Aikalaislähteet kertovat Suomen keskiaikaisista kivikirkoista mitättömän vähän. Ainoastaan muutamia kirjoitettuja tietoja on säilynyt, joista useimmat ovat kirkkojen rakenteissa itsessään. Yli 95% kirkoista joudutaan ajoittamaan muilla keinoilla. Luonnontieteellisten keinojen lisäksi rakennuksia voidaan ajoittaa rakennusten tyyli- ja muiden piirteiden perusteella, mikä vaatii kirkkojen huolellista tarkastelua ja analyysiä. Ilman tätä tuntemusta rakennuksista ei voi myöskään ottaa tieteellisesti perusteltuja näytteitä luonnontieteellisen ajoituksen pohjaksi.<ref name=Hie21>Hiekkanen s.21–24</ref> |
|||
Ensimmäisen kerran kirkkoja tutki [[Suomen muinaismuistoyhdistys]], jonka retkikunta tarkasteli Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan kirkkoja vuonna 1871. Retkikunnan johtaja [[Emil Nervander]] julkaisi myöhemmin esityksen, jossa hän jakoi kirkkoja ryhmiin kansainväliseen tyylitutkimukseen tukeutuen. Hänen mukaansa pyörökaariaukkoiset kirkot edustivat vanhaa [[Romaaninen tyyli|romaanista]] tyyliä, kun taas suippokaariaukot edustivat uudempaa [[gotiikka]]a. Nervander antoi kirkoille vuosilukuajoituksen tähän jakoon perustuen. Hämmennystä tosin aiheutti se, että esimerkiksi hänen vanhimpina pitämissään [[Nousiaisten kirkko|Nousiaisen]] ja [[Maarian kirkko|Maarian kirkoissa]] oli vääränmuotoisia, suippokaarisia aukkoja. Nousiaisten kirkko oli Nervanderin mukaan rakennettu [[piispa Henrik]]in ajalla 1150-luvulla.<ref name=Hie21/> |
|||
Keskiaikaisista kirkoista tuli 1800- ja 1900-luvun taitteessa kansallismonumentteja, joilla oli kansallisen identiteetin kannalta merkitystä vertailtaessa sivistyksen tasoa länsimaiden ja erityisesti Skandinavian maiden kanssa. Markus Hiekkasen mukaan [[nationalismi|nationalistisista]] syistä kivikirkkojen iän oli suotavaa olla mahdollisimman korkea, ellei ollut täysin kiistattomia perusteita sille, että jotkut kirkot osoittautuivat nuoremmiksi. Jo 1800-luvulla oli pyritty todistamaan suurimman osan kivikirkoista kuuluvan 1100- ja 1200-luvuille.<ref name=Hie21/> |
|||
1920-luvulta 1940 luvun alkuun Iikka Kronqvist tutki runsaasti Suomen keskiaikaista rakentamista. Hän arvosteli voimakkaasti aikaisempaa tutkimusta ja toi esiin oman tulkintansa. Kronqvistin mukaan kirkoissa näkyvät rakennussaumat olisivat olleet osoituksia erittäin pitkistä rakennusajoista ja rakennustyö olisi alkanut monella paikkakunnalla jo vuoden 1300 paikkeilla. Kronqvistin teoria julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1948, eikä teoriasta esitetty juuri lainkaan kritiikkiä, vaan se oli 1990-luvun alkuun asti yleisesti hyväksytty malli. Vasta myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että muuraussaumat merkitsivät ainoastaan sitä, että kivikirkon rakentaminen oli jaettu teknisiin osiin, jotka kuitenkin oli tehty nopeasti toisensa jälkeen. Myös luotettavat ajoitusmenetelmät, kuten [[vuosirengasajoitus]] ovat osoittaneet monet kirkot luultua nuoremmiksi.<ref name=Hie21/> |
|||
Arkeologi ja keskiajan tutkija [[Markus Hiekkanen]] on 1990-luvun puolesta välistä lähtien esittänyt kivikirkoille ajoituksia, joiden mukaan kivikirkot ovat huomattavasti nuorempia kuin aikaisemmin on arvioitu. Hiekkanen on koonnut kivikirkkojen rakennuselementeistä uudenlaisen, kattavan typologian ja perustellut arvionsa vuosirengasajoituksella. Hiekkanen on saanut osakseen kritiikkiä muun muassa Åsa Ringbomilta, joka on ajoittanut Ahvenanmaan kirkkoja suhteellisen uudella kalkkilaastimenetelmällä. Ålands kyrkor -projektissa on menetelmän avulla jotkut kirkot ajoitettu Hiekkasen esittämiä arvioita vanhemmiksi. Laastiajoitusmetodi on kuitenkin vielä kehitysasteella, eikä sitä toistaiseksi voida pitää varmana luonnontieteellisenä ajoitusmenetelmänä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.tieteessatapahtuu.fi/0504/immonen.pdf | Nimeke =Kivikirkkojen ajoittamisen vaikeus | Tekijä =Visa Immonen | Tiedostomuoto =PDF | Selite = | Julkaisu =Tieteessä tapahtuu | Ajankohta =toukokuu 2004 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.5.2009 | Kieli = }}</ref> |
|||
== Katso myös == |
== Katso myös == |
||
Versio 25. toukokuuta 2009 kello 12.31
Harmaakivikirkko on luonnonkivestä rakennettu keskiaikainen kirkko, jonka pohjakaava on suorakaiteen muotoinen. Rakennusaineena on yleensä ollut graniitti. Suomen vanhimmat harmaakivikirkot on rakennettu Ahvenanmaalle 1200-luvun lopussa. Vanhin niistä on 1275–1285 rakennettu Jomalan kirkko, joka on samalla koko Suomen vanhin kivirakennus. [1] Manner-Suomessa ryhdyttiin rakentamaan kivikirkkoja 1400-luvun alussa, aluksi Varsinais-Suomeen ja Uudellemaalle.
Kivikirkkojen ajoitus
Aikalaislähteet kertovat Suomen keskiaikaisista kivikirkoista mitättömän vähän. Ainoastaan muutamia kirjoitettuja tietoja on säilynyt, joista useimmat ovat kirkkojen rakenteissa itsessään. Yli 95% kirkoista joudutaan ajoittamaan muilla keinoilla. Luonnontieteellisten keinojen lisäksi rakennuksia voidaan ajoittaa rakennusten tyyli- ja muiden piirteiden perusteella, mikä vaatii kirkkojen huolellista tarkastelua ja analyysiä. Ilman tätä tuntemusta rakennuksista ei voi myöskään ottaa tieteellisesti perusteltuja näytteitä luonnontieteellisen ajoituksen pohjaksi.[2]
Ensimmäisen kerran kirkkoja tutki Suomen muinaismuistoyhdistys, jonka retkikunta tarkasteli Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan kirkkoja vuonna 1871. Retkikunnan johtaja Emil Nervander julkaisi myöhemmin esityksen, jossa hän jakoi kirkkoja ryhmiin kansainväliseen tyylitutkimukseen tukeutuen. Hänen mukaansa pyörökaariaukkoiset kirkot edustivat vanhaa romaanista tyyliä, kun taas suippokaariaukot edustivat uudempaa gotiikkaa. Nervander antoi kirkoille vuosilukuajoituksen tähän jakoon perustuen. Hämmennystä tosin aiheutti se, että esimerkiksi hänen vanhimpina pitämissään Nousiaisen ja Maarian kirkoissa oli vääränmuotoisia, suippokaarisia aukkoja. Nousiaisten kirkko oli Nervanderin mukaan rakennettu piispa Henrikin ajalla 1150-luvulla.[2]
Keskiaikaisista kirkoista tuli 1800- ja 1900-luvun taitteessa kansallismonumentteja, joilla oli kansallisen identiteetin kannalta merkitystä vertailtaessa sivistyksen tasoa länsimaiden ja erityisesti Skandinavian maiden kanssa. Markus Hiekkasen mukaan nationalistisista syistä kivikirkkojen iän oli suotavaa olla mahdollisimman korkea, ellei ollut täysin kiistattomia perusteita sille, että jotkut kirkot osoittautuivat nuoremmiksi. Jo 1800-luvulla oli pyritty todistamaan suurimman osan kivikirkoista kuuluvan 1100- ja 1200-luvuille.[2]
1920-luvulta 1940 luvun alkuun Iikka Kronqvist tutki runsaasti Suomen keskiaikaista rakentamista. Hän arvosteli voimakkaasti aikaisempaa tutkimusta ja toi esiin oman tulkintansa. Kronqvistin mukaan kirkoissa näkyvät rakennussaumat olisivat olleet osoituksia erittäin pitkistä rakennusajoista ja rakennustyö olisi alkanut monella paikkakunnalla jo vuoden 1300 paikkeilla. Kronqvistin teoria julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1948, eikä teoriasta esitetty juuri lainkaan kritiikkiä, vaan se oli 1990-luvun alkuun asti yleisesti hyväksytty malli. Vasta myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että muuraussaumat merkitsivät ainoastaan sitä, että kivikirkon rakentaminen oli jaettu teknisiin osiin, jotka kuitenkin oli tehty nopeasti toisensa jälkeen. Myös luotettavat ajoitusmenetelmät, kuten vuosirengasajoitus ovat osoittaneet monet kirkot luultua nuoremmiksi.[2]
Arkeologi ja keskiajan tutkija Markus Hiekkanen on 1990-luvun puolesta välistä lähtien esittänyt kivikirkoille ajoituksia, joiden mukaan kivikirkot ovat huomattavasti nuorempia kuin aikaisemmin on arvioitu. Hiekkanen on koonnut kivikirkkojen rakennuselementeistä uudenlaisen, kattavan typologian ja perustellut arvionsa vuosirengasajoituksella. Hiekkanen on saanut osakseen kritiikkiä muun muassa Åsa Ringbomilta, joka on ajoittanut Ahvenanmaan kirkkoja suhteellisen uudella kalkkilaastimenetelmällä. Ålands kyrkor -projektissa on menetelmän avulla jotkut kirkot ajoitettu Hiekkasen esittämiä arvioita vanhemmiksi. Laastiajoitusmetodi on kuitenkin vielä kehitysasteella, eikä sitä toistaiseksi voida pitää varmana luonnontieteellisenä ajoitusmenetelmänä.[3]
Katso myös
Luettelo Suomen keskiaikaisista kivikirkoista
Lähteet
- Markus Hiekkanen: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen kirjallisuuden seura. 2007. ISBN 978-951-746-861-9.