Ero sivun ”Anna (Venäjä)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Edeltäjä - seuraaja |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 66: | Rivi 66: | ||
|Edeltäjä=[[Pietari II (Venäjä)|Pietari II]] |
|Edeltäjä=[[Pietari II (Venäjä)|Pietari II]] |
||
|Seuraaja=[[Iivana VI|Iivana VI]] |
|Seuraaja=[[Iivana VI|Iivana VI]] |
||
|Titteli=Venäjän |
|Titteli=Venäjän keisarinna |
||
|Kommentti=[[1730]]–[[1740]]}} |
|Kommentti=[[1730]]–[[1740]]}} |
||
Versio 15. maaliskuuta 2009 kello 17.51
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: hiottava ja tiivistettävä |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Viitteet vähissä, lopussa muutama |
| Anna | |
|---|---|
[[Tiedosto:.jpg) |250px|Anna]]Anna |
|
| Venäjän keisarinna | |
|
(1730–1740)
|
|
| Edeltäjä | Pietari II |
| Seuraaja | Iivana VI |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. helmikuuta 1693 Moskova |
| Kuollut | 28. lokakuuta 1740 Moskova |
| Puoliso | Kuurinmaan herttua Fredrik Wilhelm |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Anna Ivanovna (7. helmikuuta 1693 Moskova, Venäjä – 28. lokakuuta 1740 Moskova), Venäjän keisarinna, oli syntyjään Pietari Suuren vähälahjaisen velipuolen Iivana V:nnen ja tämän vaimon Praskovja Saltykovan tytär. Hän seurasi Venäjän valtaistuimella kahta lyhytaikaista hallitsijaa, Pietari Suuren leskeä Katariina I:stä ja Pietarin pojanpoikaa Pietari II:sta. Heistä jälkimmäinen oli hovin keskuudessa suosittu mutta kuoli isorokkoon jo 15-vuotiaana.
Annan nuoruus oli menetysten ja puutteen leimaamaa. Hän meni naimisiin Kuurinmaan herttuan Friedrich Wilhelm Kettlerin kanssa 1710, mutta puoliso kuoli kesken kuherruskuukauden. Sen jälkeen Anna asui lähes 20 vuotta maassa, joka vaihtoi tuona aikana useasti omistajaa.
Noustessaan keisarinnaksi 1730 Anna suostui sopimukseen hallitsijan vallan vähentämiseksi pajarien hyväksi.[1] Annan hallituskauden alkaessa Venäjä oli taloudellisesti heikkouden tilassa. Sadot olivat huonot, ja Venäjän ulkomaankauppa laantui. Anna ei kuitenkaan itse ryhtynyt tarmokkaisiin toimiin tilanteen parantamiseksi vaan uskoi valtionhoidon suosikeilleen. Keskeisin Annan avustajista oli Kuurinmaan herttuaksi Annan tuella valittu saksalaisperäinen Ernst Johan von Biron, jonka lisäksi maan ulkopolitiikasta vastasi keisarinnan varakansleri Ostermann, saksalaissukua hänkin. Kun vielä armeijan johdossa oli saksalainen marsalkka Münnich, puhuttiin “saksalaisesta puolueesta”. Termi sai Venäjällä niin negatiivisen sisällön, että Annan valtakausi tunnetaan yhä edelleen ulkomaalaisten aikana.
Keisarinna Anna oli poliittisilta kyvyiltään varsin heikko ja pysytteli sivussa vallankäytöstä. Hän oli innokas metsästäjä. Paljon aikaa kului myös erilaisissa juhlissa, joita hän keisarinnana järjesti. Persoonana Anna oli varsin ristiriitainen, sillä hän oli toisaalta äärimmäisen saita, toisaalta hän saattoi käyttää suuria summia ylellisiin hankintoihinsa. Annan hovista tuli äärimmäisen tuhlaileva. Monet hovin jäsenet joutuivat jopa luopumaan maatiloistaan kyetäkseen elämään hovissa sen loiston edellyttämällä tavalla. Annan ylellisyydenkaipuu johti lopulta siihen, että menoja ei karsittu edes maan talouden ahdingon kärjistyessä.
Annan valtakauden aikana Venäjän aikaisempi ulkopoliittinen aktiivisuus laski. Maa osallistui kyllä sotaan sekä turkkilaisia vastaan Krimillä että taisteluun Puolan vallanperimyksestä, mutta taistelut toivat vain vähän menestystä.
Saksalaisvaltaan, huonoihin oloihin ja Venäjän raskaaseen ja julmaan sotapalvelusjärjestelmään kohdistunut tyytymättömyys alkoivat muuttua väkivallaksi. Kun Biron ryhmineen vielä tuotti Moskovaan suuren määrän saksalaisia virkamiehiä, levottomuudet alkoivat yhä enemmän saada väkivaltaisia piirteitä. Biron vastasi kapinointiin perustamalla “salaisen kanslian“, viraston, jonka tehtävänä oli levittää urkkijaverkko koko maahan ja vaimentaa yhä äänekkäämpi oppositio kovin keinoin. Seurannut terrori kosketti kaikkia kansanryhmiä Annan valtaannousua vastaan toimineista Venäjän vanhoista mahtisuvuista Dolgorukeista, Golitsyneistä ja Tolstoista aina maaseudun talonpoikiin, joilta vietiin viimeinenkin omaisuus valtiontalouden tasapainottamiseksi. Seurauksena oli maaseudun autioitumista ja satojen pienenemistä, koska tuhannet pakenivat saksalaisen puolueen terroritoimia.
Annan hallinnon vastakohdaksi alettiin nähdä syntyperänsä vuoksi arvostettu Pietari Suuren tytär Elisabet, joka vietti hiljaiseloa maatilallaan Moskovan ulkopuolella. Hän ei ollut juuri kiinnostunut politiikasta vaan viihtyi harrastusten ja ystävien parissa. Anna oli nimittänyt seuraajakseen poliittisesti kykenemättömän sisarentyttärensä Anna Leopoldovnan, jotta hänen suosimansa saksalainen puolue säilyttäisi valta-asemansa myös hänen jälkeensä. Tämä Anna synnytti vuonna 1740 pojan, myöhemmän Iivana VI:nnen, jonka hyväksi keisarinna muutti hieman ennen kuolemaansa kruununperimystä nimenomaan Bironin vaatimuksesta.
Annan voimat alkoivat ehtyä vuoden 1740 aikana. Hän ei ollut vielä viittäkymmentäkään, mutta marraskuinen sairauskohtaus enteili kuolemaa. Kun hän hieman myöhemmin kuoli, hänen kruununperijänsä Iivana oli vasta neljän kuukauden ikäinen.
Saksalainen puolue jatkoi maan johdossa noin vuoden, kunnes Elisabet syöksi palatsivallankaappauksessa Iivanan valtaistuimelta. Tapahtuma merkitsi Annan hallituskautta leimanneen saksalaiskauden päättymistä siinä ilmenemismuodossa, jossa se oli esiintynyt. Uusi saksalaisaalto tuli kuitenkin vain vähän myöhemmin, kun Elisabet järjesteli omaa kruununperimystään.
Kulttuuri
Länsimaisen taidemusiikin kausi Venäjällä alkoi noin 1735, kun keisarinna Anna perusti vuonna 1734 Pietariin pysyvän oopperan ja toi maahan italialaisia oopperaryhmiä. Siitä pitäen 1800-luvun alkuun Venäjän musiikillista makua hallitsivat italialaiset muusikot.[2][3]
Keisarinna Annan käskystä tanskalainen tutkimusmatkailija Vitus Bering lähti toiselle tutkimusmatkalleen. Hän pääsi Alaskaan. mutta kuoli paluumatkalla nykyisellä Beringinsaarella.
Anna Ivanovna teetti vuonna 1731 Lontoossa hopeaseppä Nicholas Clausenilla niin sanotun hopeisen valtaistuimen, jonka Paavali I:n aikana tehdyistä jäljennöksistä yksi on Suomen kansallismuseossa.[4]
Lähteet
- ↑ Kaksipäinen kotka ja Anna Ivanovna, Yle luettu 27.1.2009
- ↑ Kari Rydman: Tri Charles Burneyn matka Italiaan ja Ranskaan 1770 luettu 27.1.2009
- ↑ Venäläisen klassisromanttisen musiikin varhaishistoria luettu 27.1.2009
- ↑ Sirkka Valanto, Poron korvat ja Aleksanteri I:n valtaistuin
| ||||||
|
Edeltäjä: Pietari II |
Venäjän keisarinna 1730–1740 |
Seuraaja: Iivana VI |