Anna Leopoldovna
Anna Leopoldovna (18. joulukuuta (J: 7. joulukuuta) 1718 Rostock, Mecklenburg – 18. maaliskuuta (J: 7. maaliskuuta) 1746 Holmogory, Venäjän keisarikunta) oli Venäjän keisarikunnan sijaishallitsija alaikäisen poikansa Iivana VI:n hallitsijakaudella vuosina 1740–1741.[1]
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anna Leopoldovnan vanhemmat olivat Mecklenburg-Schwerinin herttua Kaarle Leopold ja suuriruhtinatar Jekaterina Ivanovna, joka oli Venäjää hallinneen keisarinna Annan sisar.[2] Anna Leopoldovnan äidinisä oli tsaari Iivana V.[3] Lapseton keisarinna Anna nimesi siskontyttönsä Anna Leopoldovnan kruununperijäkseen tämän ollessa 13-vuotias ja valitsi tämän tulevaksi sulhaseksi saksalaisen prinssi Anton Ulrich von Braunschweig-Wolfenbüttelin, joka oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Kaarle VI:n kälyn poika.[3][2][1] He menivät naimisiin 3. heinäkuuta 1739, vaikka Anna Leopoldovna ei pitänyt lainkaan aviomiehestään.[3]
Anna Leopoldovnan elokuussa 1740 syntynyt poika Iivana nimettiin uudeksi kruununperijäksi, ja keisarinna Annan kuoltua saman vuoden lokakuussa kahden kuukauden ikäisestä pojasta tuli keisari Iivana VI. Sijaishallitsijaksi Anna oli määrännyt saksalaisen neuvonantajansa Ernst Johann von Bironin, mutta jo muutaman viikon kuluttua, 20. (9.) marraskuuta, hovin mahtimiehet Burkhard Christoph von Münnich ja Andrei Osterman vangitsivat Bironin Anna Leopoldovnan tuella. Biron karkotettiin Pohjois-Venäjälle ja Anna Leopoldovna julistautui sijaishallitsijaksi. Hän hallitsi vuoden ajan Münnichin ja Ostermanin tuella, mutta ”saksalaisen klikin” hallinto oli riitaisa ja epäsuosittu venäläisten parissa.[3][1][2] Luonteeltaan Anna Leopoldovnaa kuvattiin lempeäksi mutta laiskaksi, sillä hän ei osallistunut hallituksen kokouksiin. Ruotsi käytti tilannetta hyväkseen aloittamalla sodan Venäjää vastaan.[3]
Anna Leopoldovna oli ilmeisesti biseksuaali, mistä huhuttiin jo hänen ollessaan kruununperillisenä. Sekä hänen hovineitinsä, paronitar Julie von Mengden että Saksin lähettiläänä Venäjän hovissa toiminut kreivi Moritz Karl zu Lynar olivat tiettävästi Anna Leopoldovnan ja samalla myös toistensa rakastettuja, ja historioitsija Simon Sebag Montefioren mukaan he elivät ”toimivassa kolmiosuhteessa” Anna Leopoldovnan sijaishallitsijakaudella. Aviomiehelleen Anna Leopoldovna synnytti vuonna 1741 tyttären, Jekaterina Antonovnan.[3]
Anna Leopoldovna aikoi kruunauttaa itsensä keisarinnaksi, mutta 6. joulukuuta (25. marraskuuta) 1741 – pari viikkoa ennen suunniteltuja kruunajaisia – hänen äitinsä serkku, Pietari Suuren tytär Elisabet teki vallankaappauksen ja julistautui hallitsijaksi.[3][1][2] Anna Leopoldovnaa oli varoiteltu mahdollisesta kaappauksesta etukäteen, mutta hän ei ollut uskonut varoituksia. Elisabet salli aluksi Anna Leopoldovnan matkustaa perheineen Riikaan, mutta vangitutti heidät siellä vain muutaman päivän kuluttua.[3] Vuonna 1744 heidät karkotettiin Arkangelin lähellä olevaan Holmogoryyn, jossa Iivana erotettiin muusta perheestä.[3][1][2] Anna Leopoldovna synnytti miehelleen vielä toisen tyttären ja kaksi poikaa ennen kuin kuoli Holmogoryssä vuonna 1746.[2][3] Hänet haudattiin Pietariin Aleksanteri Nevskin luostarin Ilmestyskirkkoon.[4] Keisarinna Elisabet osallistui hautajaisiin.[3]
Anna Leopoldovna aviomies Anton Ulrich kuoli karkotuksessa Holmogoryssä vuonna 1776, minkä jälkeen keisarinna Katariina Suuri vapautti heidän neljä nuorempaa lastaan ja lähetti nämä 1780-luvulla Tanskaan tätinsä leskikuningatar Juliana Marian luo. Iivana VI oli surmattu Pähkinäsaaren linnassa vuonna 1764.[3][2] Myös Anna Leopoldovnan hovineiti Julia von Mengden oli vankeudessa vuoteen 1762.[3]
Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anna Leopoldovnalla oli puolisonsa Anton Ulrichin kanssa viisi lasta:
- Ivan, Iivana VI (1740–1764)
- Jekaterina (1741–1807)
- Elisabeth (1743–1782)
- Pjotr (1745–1798)
- Aleksei (1746–1787)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Anna (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 10.10.2017.
- ↑ a b c d e f g Nordisk familjebok (1904), s. 1072 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 10.10.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Simon Sebag Montefiore: Romanovit 1613–1918, s. 16, 219–222, 224–232, 237–239, 241, 244, 282 (suom. Seppo Raudaskoski). WSOY, Helsinki 2016. Alkuteos The Romanovs 1613–1918.
- ↑ Анна Леопольдовна (venäjäksi) Necropolis of the St. Alexander Nevsky Lavra of The Holy Trinity. Vitattu 16.8.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anna Leopoldovna Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
