Siirry sisältöön

Ernst Johann von Biron

Wikipediasta
Ernst Johann von Biron
Kuurinmaan herttua
Ernst Johann von Biron, tuntemattoman taiteilijan maalaama muotokuva.
Kuurinmaan herttua
Valtakausi 1737 – 1740
Edeltäjä Ferdinand Kettler
Seuraaja Peter von Biron
Valtakausi 1763 – 1769
Edeltäjä Saksin prinssi Karl
Seuraaja Peter von Biron
Syntynyt 23. marraskuuta 1690
Kalnciems,Kuurinmaan ja Semgallian herttuakunta
Kuollut 17. joulukuuta 1772 (82 vuotta)
Jelgava, Kuurinmaan ja Semgallian herttuakunta
Hautapaikka Jelgavan herttuanpalatsin linnankirkko
Puoliso Benigna Gottlieb von Trotha genannt Treyden (naim. 1727)
Lapset Peter von Biron
Hedwig Elisabet
Karl Ernst
Suku Biron
Isä Karl von Biron
Äiti Catharina Hedwig von Raab genannt Thülen
Uskonto luterilaisuus

Ernst Johann von Biron (saks. von Bühren), (23. marraskuuta 1690 Kalnciems, Kuurinmaan herttuakunta – 17. joulukuuta 1772 Jelgava, Kuurinmaan herttuakunta) oli saksalainen seikkailija ja Kuurinmaan saksalaiseen aatelistoon kuulunut Venäjän keisarinna Anna Ivanovnan suosikki.[1]

Biron oli Kuurinmaan herttua vuosina 1737–1740 ja 1763–1769. Hänellä oli hyvin suuri vaikutusvalta Venäjän hovissa keisarinna Annan hallitsijakaudella vuosina 1730–1740, ja tuota aikaa kutsutaan Venäjän historiassa myös Bironin ajaksi. Annan kuoltua Biron oli vuonna 1740 vähän aikaa Venäjän lapsikeisari Iivana VI:n sijaishallitsijana, kunnes hänet syrjäytettiin.

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ernst Johannin vanhemmat olivat alhaisaateliin kuulunut Puolan armeijan kornetti Karl von Biron[2] ja Catharina Hedwig von Raab genannt Thülen. Erään lähteen mukaan hän oli heidän avioton lapsensa.[3] Hänen isoisänsä oli Kuurinmaan herttua Jaakob III:ta (1642–1682) palvellut saksalainen tallimies.[1]

Biron opiskeli Königsbergin Albertus-yliopistossa, josta hänet karkotettiin mellakoinnin vuoksi[1] eikä hän saattanut opintojaan päätökseen.[2] Hän eli Venäjällä toimimalla mm. hevosten kouluttajana, lasten opettajana aatelisperheissä, palvelemalla riikalaisessa viinikellarissa ja harjoittamalla suutarintointa, mutta ei onnistunut löytämään niistä menestystä.[2][1]

Hän muutti vuonna 1714 Kuurinmaalle Mitauhun, jossa hän sai paikan vuonna 1718 herttuatar Annan hovissa[1] kamariherra G. K. Keyserlingin ja ylikamariherra, kreivi Pjotr Bestužev-Rjuminin avustuksella.[3]

Hän johti juonitteluja Bestužev-Rjuminia vastaan, minkä seurauksena hänet karkotettiin herttuattaren hovista.[3] Hän vietti vuonna 1722 yli kuusi kuukautta vankilassa osallistuttuaan tappeluun yövartijan kanssa Königsbergissä tai surmattuaan vastustajansa kaksintaistelussa.[2][3] Vuonna 1724 hän palasi Keyserlingin holhouksen ansiosta herttuattaren hoviin ja hän oli vuodesta 1727 lähtien ylikamariherra.[3]

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1723 Biron meni naimisiin Benigna Gottlieb von Trotha genannt Treydenin (1703–1782) kanssa, joka oli herttuatar Annan hovineiti, baltiansaksalaisen aatelisen Wilhelm von Trotta genannt Treydenin ja Anna Elisabeth von Wildemannin tytär.

Avioliitto, jonka herttuatar Anna kuulemma järjesti yrittääkseen salata omaa suhdettaan Bironiin, osoittautui harmoniseksi ja onnelliseksi. Benigna pysyi uskollisena Bironille ei vain niiden vuosien ajan kun tämä oli Annan suosikki ja uskottu, vaan myös kahden vuosikymmenen ajan karkotettuna Siperiaan, jonne Benigna seurasi vuonna 1740 puolisoaan Ernst Johannia lapsineen.

Heille syntyivät lapset:

  • Peter von Biron (1724–1800), Kuurinmaan herttua
  • Hedwig Elisabeth (1727–1797), seurasi vanhempiaan karkotukseen Siperiaan, tapasi keisarinna Elisabetin tämän Siperian matkalla ja kääntyi ortodoksiksi Moskovassa 1749, hänen sallittiin tulla kruununperijä Pietari III:n hoviin; vuonna 1753 keisarinna Elisabet järjesti hänelle avioliiton paroni Aleksandr Ivanovitj Tšerkasovin (1728–1788) kanssa.
  • Karl Ernst von Biron (1728–1801)

Ura hovissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biron oli vuodesta 1718 silloisen Kuurinmaan herttuatar Annan kamariherrana Riiassa. Hänen puolisonsa Benigna Gottlieb von Trotha genannt Treyden oli Annan hovinainen.

Bironista tuli herttuatar Annan rakastaja noin vuonna 1727 sekä hänen pääneuvonantajansa ja huolimatta avioliitostaan Benigna Gottlieb von Trotha genannt Treidenin kanssa, Biron seurasi Annaa Moskovaan, kun tämä nousi keisarinnana Venäjän valtaistuimelle vuonna 1730. Keisarinna Anna nimitti Bironin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kreiviksi, keisarillisen hovin ylikamariherraksi ja Wendenin (Cesis, Latvia) kartanon isäntnäksi, mutta hänellä ei ollut mitään virallista hallintovirkaa Venäjällä.[1]

Hänelle myönnettiin Pyhän Aleksanteri Nevskin, Pyhän Andreaksen ritarikunnan ristit vuonna 1730. Ne riisuttiin häneltä vuonna 1740 ja palautettiin takaisin vuonna 1762.[3]

Keisarinna Annan valta luisui Bironille, joka nimitti korkeimpiin virkoihin muita saksalaisia. Ulkopolitiikkaa johti Andrei Ostermann, sotakollegiota kenraali Burkhard Christoph von Münnich ja kauppakollegiota K. L. von Mengden. Vuonna 1737 Biron valittiin Kuurinmaan herttuaksi edellisen Kettler-hallitsijasuvun sammuttua. Tätä Bironin aikakautta kutsutaan nimellä bironovštšina (ven. бироновщина, Bironin aika).[4]

Monet Bironin nimittämistä virkamiehistä olivat epäpäteviä saksalaisia seikkailijoita ja käyttivät asemaansa henkilökohtaisen varallisuuden kasvattamiseen. Hovin merkittävimmät saksalaiset kilpailivat keskenään katkerasti ja karkottivat vihamiehensä Siperiaan tai mestauttivat nämä.[1] Korkeasta asemastaan huolimatta Biron ei yrittänyt puuttua hallituksen asioihin eikä vaivautunut oppimaan puhumaan venäjää. Vaikka hallituksen politiikkaa johtivat venäläiset, vastusti venäläinen aateli sekä kansa Bironin valtaa.

Keisarinna Anna määräsi vuonna 1731, että kenestä tahansa hänen sisarentyttärensä Anna Leopoldovnan lapsesta voisi tulla vallanperijä. Biron yritti vahvistaa asemaansa naittamalla vuonna 1739[3] poikansa Peterin Anna Leopoldovnalle, mikä ärsytti keisarinnaa. Hän oli jo vuonna 1733 valinnut puolisoksi Braunschweig-Wolfenbüttelin herttua Anton Ulrichin. Myös Anna Leopoldovna kieltäytyi Bironin pojasta, koska sanoi että ottaa mieluummin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan sukulaisen, vaikka vihaa tätä, kuin tallimiehen pojan. Tämä raivostutti Bironin.[4] Anna Leopoldovna synnytti elokuussa 1740 pojan. Huonossa kunnossa ollut keisarinna Anna nimitti heti pojan vallanperijäksi ja Bironin mahdolliseksi sijaishallitsijaksi.[1]

Vallasta putoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Anna Ivanovna kuoli 28. lokakuuta 1740, seuraajaksi tuli kaksikuukautinen Iivana VI ja Bironista tuli sijaishallitsija. Tämä järjestely ei kuitenkaan käynyt Burkhard von Münnichin johtamalle armeijalle, ja hänen johtamansa kaartin upseerit vangitsivat Bironin 9. marraskuuta. Biron tuomittiin kuolemaan[1] paloittelemalla hänet neljään osaan,[3] mutta sijaishallitsija Anna Leopoldovna muutti tuomion Pelymiin Siperiaan karkotukseksi 2 800 kilometrin päähän Pietarista, jonne Biron lähti perheineen. Vuonna 1742 hän sai keisarinna Elisabetin luvalla asettua Jaroslavliin, 850 kilometrin päähän Pietarista.[1]

Uudeksi sijaishallitsijaksi valittiin lapsikeisarin äiti Anna Leopoldovna, mutta hän ei kyennyt hoitamaan tehtäviään ja valta luisui takaisin saksalaisten käsiin, joita johti nyt von Münnich. Saksalaiset menettivät valtansa, kun Elisabet teki venäläisen aatelin ja ulkovaltojen tukemana vallankaappauksen marraskuussa 1741. Bironovštšina-termiä alettiin käyttää vasta tämän jälkeen, kun Elisabet perusteli kaappaustaan mustamaalaamalla edeltäjiensä mainetta.

Keisari Pietari III armahti Bironin, antoi hänelle arvonimet takaisin ja tämä sai palata Siperiasta hoviin vuonna 1763 ja Katariina II antoi tälle takaisin Kuurinmaan herttuan arvon kesällä 1762.[3] Toisten tietojen mukaan Katariina II käytti vuonna 1763 venäläisiä joukkoja palauttaakseen Bironin Kuurinmaan herttuan valtaistuimelle, jota hänen maanpakonsa aikana hallitsi herttuaneuvosto ja sitten vuosina 1758–1763 Saksin prinssi Karl Christian, Puolan kuningas August III:n ja arkkiherttuatar Maria Josefinan kolmanneksi nuorin poika.[1]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poika Peter von Biron peri Kuurinmaan herttuan arvon vuonna 1769, jo ennen isänsä kuolemaa, tämän luovuttua kruunusta.[1][3]

Ernst Johann von Biron kuoli 82-vuotiaana joulukuussa 1772 Jelgavan herttuanpalatsissa. Hänet on haudattu linnan kirkon herttualliseen kryptaan[2] Pyhän Andreaksen ritarikunnan viitassa.

Aiheesta lisää

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Longley, David: Imperial Russia 1689–1917, s. 338. Longman, 2000. ISBN 0-582-31990-0
  • Venäjän historia, s. 157–158. (päätoim. Heikki Kirkinen) Otava, 1986 [2004]. ISBN 951-1-15799-X
  • Warnes, David: Venäjän tsaarit, s. 115–118. (Kaikki venäjän tsaarit Rurikin suvusta Romanoveihin (suom. Kari Klemelä) Hämeenlinna: Karisto, 2002. ISBN 951-23-4313-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Ernst Johann, Reichsgraf von Biron | Duke of Courland, Prime Minister of Russia | Britannica www.britannica.com. Viitattu 13.5.2025. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e БИРОН, ЭРНСТ-ИОГАНН | Энциклопедия Кругосвет www.krugosvet.ru. Viitattu 13.5.2025. (venäjäksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j БИРОН ЭРНСТ ИОГАНН • Большая российская энциклопедия - электронная версия old.bigenc.ru. Viitattu 13.5.2025.
  4. ↑ a b Sebag Montefiore, Simon: Toinen näytös: Lakipiste. Toinen kohtaus: Keisarinnat. Romanovit 1613-1918. WSOY, 2016. Ss. 217, 221
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ernst Johann von Biron.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ernst_Johann_von_Biron&oldid=23232773”