Anton Denikin

Anton Denikin vuonna 1918.

Kenraali Anton Ivanovitš Denikin (s. 16. joulukuuta 1872 Wloclawek, Puola – 8. elokuuta 1947 Ann Arbor, Michigan, Yhdysvallat) oli vuosina 1918 – 1919 Etelä-Venäjällä toimineen sadantuhannen miehen Etelä-Venäjä (valkoisen) armeijan komentaja. Hän onnistui karkottamaan bolševikit Ukrainasta, mistä lähti etenemään kohti pohjoista Moskovaa. Hyökkäys lähti hyvin liikkeelle, mutta Puna-armeija onnistui kuitenkin pysäyttämään Denikinin Orjolissa ja lyömään hänen joukkonsa, koska valkoinen armeija joutui keskittämään voimiaan etelään Nestor Mahnoa vastaan.

Denikin opiskeli Kiovan sotakoulussa ja Yleisesikunta-akatemiassa. Hän osallistui Venäjän-Japanin sotaan 1904–1905. Ensimmäiseen maailmansotaan hän lähti kenraalimajurina ja toimi sodan alussa prikaatinkomentajana Karpaateilla ja Galitsiassa.

Vuonna 1916 hänet nimitettiin VII armeijakunnan komentajaksi. Vuoden 1917 syyskuussa hän osallistui kenraali Lavr Kornilovin epäonnistuneeseen vallankaappaushankkeeseen Venäjän väliaikaisen hallituksen valtuuksin elokuusta 1917 alkaen diktaattorina hallinnutta Aleksandr Kerenskiä vastaan. Denikin pidätettiin yhdessä Kornilovin kanssa. Marraskuussa 1917 tapahtuneen kansankomissaarien Lokakuun vallankumouksen jälkeen Denikin ja Kornilov onnistuivat pakenemaan Etelä-Venäjälle, jossa liittyivät kenraali Mihail Aleksejevin vastavallankumouksellisiin.

Denikin vetäytyi Krimille erosi valkoisesta armeijasta ja luovutti komentajuuden Pjotr Wrangelille ja pakeni laivalla Mustanmeren yli Istanbuliin. Denikin sai turvapaikan Englannista jossa hän asui kaksi kuukautta myöhemmin hän asettui asumaan Belgiaan. Myöhemmin hän asui Unkarissa. Vuodesta 1926 hän asui Ranskassa. Vuodesta 1945 Denikin asui Yhdysvalloissa.

Denkinin tytär Marina Denikina sai Venäjän kansalaisuutensa takaisin vuonna 2005. Hän kirjoitti kirjeen presidentti Putinille jotta hänen isänsä ruumis haudattaisiin uudelleen Venäjälle Donskoinin luostariin Moskovaan. Se tapahtui 3. lokakuuta vuonna 2005. Marina Denikina kuoli 17. marraskuuta vuonna 2005, kotonaan Versaillessa, Pariisissa.

Kirjallisuutta

• Anton I. Denikin: The Career of a Tsarist Officer. Memoirs 1872 – 1916.
• Anton I. Denikin: The Russian Turmoil 1922.