Ero sivun ”Falklandin sota” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
| muut_taistelut = |
| muut_taistelut = |
||
}} |
}} |
||
'''Falklandin sota''' käytiin maalis–kesäkuussa [[1982]] [[Argentiina]]n itäpuolella sijaitsevien [[Falklandinsaaret|Falklandinsaarten]] ({{k-es|Islas Malvinas}}) hallinnasta. Saaret kuuluvat [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneelle kuningaskunnalle]], mutta Argentiina oli pitkään vaatinut niitä itselleen. Argentiinan [[Sotilasdiktatuuri|sotilashallitus]] yritti lopulta saarten valtaamista. Otaksuttiin, että Britannia ei ryhtyisi sotilaallisiin vastatoimiin, ja että onnistunut aluelaajennus kasvattaisi sotilasjuntan kannatusta kotimaassaan, joka oli joutunut talouskriisin kouriin. Britannian reaktio oli kuitenkin odottamattoman voimakas, ja hävityn sodan seurauksena sotilasjuntta kaatui. Argentiina palasi demokratiaan. |
'''Falklandin sota''' käytiin maalis–kesäkuussa [[1982]] [[Argentiina]]n itäpuolella sijaitsevien [[Falklandinsaaret|Falklandinsaarten]] ({{k-es|Islas Malvinas}}) hallinnasta. Saaret kuuluvat [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneelle kuningaskunnalle]], mutta Argentiina oli pitkään vaatinut niitä itselleen. Argentiinan [[Sotilasdiktatuuri|sotilashallitus]] yritti lopulta saarten valtaamista. Otaksuttiin, että Britannia ei ryhtyisi sotilaallisiin vastatoimiin, ja että onnistunut aluelaajennus kasvattaisi sotilasjuntan kannatusta kotimaassaan, joka oli joutunut talouskriisin kouriin. Britannian reaktio oli kuitenkin odottamattoman voimakas, ja hävityn sodan seurauksena sotilasjuntta kaatui. Argentiina palasi demokratiaan. Britanniassa voitto pönkitti kansallistunnetta ja vaikutti konservatiivien voittoon vuoden 1983 parlamenttivaaleissa. |
||
Argentiinalaisten otettua saaret haltuunsa yritti [[Yhdysvaltain ulkoministeri]] [[Alexander Haig]] sovitella Argentiinan ja Britannian välillä. Haigin epäonnistuttua sovittelua jatkoi [[Yhdistyneet kansakunnat]]. [[Yhdysvallat]] tuki Britanniaa ja [[Euroopan yhteisö|Euroopan talousyhteisö]] julisti Argentiinan kauppasaartoon. |
Argentiinalaisten otettua saaret haltuunsa yritti [[Yhdysvaltain ulkoministeri]] [[Alexander Haig]] sovitella Argentiinan ja Britannian välillä. Haigin epäonnistuttua sovittelua jatkoi [[Yhdistyneet kansakunnat]]. [[Yhdysvallat]] tuki Britanniaa ja [[Euroopan yhteisö|Euroopan talousyhteisö]] julisti Argentiinan kauppasaartoon. |
||
Versio 16. joulukuuta 2008 kello 17.06
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: sodan taustat puuttuvat liki täysin |
| Falklandin sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 San Carlosin maihinnousualueet saarilla
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
.svg){kind=small}
Falklandin sota käytiin maalis–kesäkuussa 1982 Argentiinan itäpuolella sijaitsevien Falklandinsaarten (esp. Islas Malvinas) hallinnasta. Saaret kuuluvat Yhdistyneelle kuningaskunnalle, mutta Argentiina oli pitkään vaatinut niitä itselleen. Argentiinan sotilashallitus yritti lopulta saarten valtaamista. Otaksuttiin, että Britannia ei ryhtyisi sotilaallisiin vastatoimiin, ja että onnistunut aluelaajennus kasvattaisi sotilasjuntan kannatusta kotimaassaan, joka oli joutunut talouskriisin kouriin. Britannian reaktio oli kuitenkin odottamattoman voimakas, ja hävityn sodan seurauksena sotilasjuntta kaatui. Argentiina palasi demokratiaan. Britanniassa voitto pönkitti kansallistunnetta ja vaikutti konservatiivien voittoon vuoden 1983 parlamenttivaaleissa.
Argentiinalaisten otettua saaret haltuunsa yritti Yhdysvaltain ulkoministeri Alexander Haig sovitella Argentiinan ja Britannian välillä. Haigin epäonnistuttua sovittelua jatkoi Yhdistyneet kansakunnat. Yhdysvallat tuki Britanniaa ja Euroopan talousyhteisö julisti Argentiinan kauppasaartoon.
Britannian pääministeri Margaret Thatcher lähetti Kuninkaallisen laivaston joukkoja valtaamaan Falklandinsaaret takaisin, mikä päivien taisteluiden jälkeen onnistui. Argentiinan sotilasjuntan johtajan, presidentti Leopoldo Galtierin, hallitus joutui eroamaan.
Tyypillistä sotatoimille olivat kohtalaiset suuret alus- ja lentokonetappiot, mikä muun muassa paransi brittilaivoja upottaneiden ranskalaisten Exocet-ohjusten kysyntää sodan jälkeen. Sodassa molemmilla osapuolilla oli verrattain ajanmukainen tekniikka, mikä selittää suurehkot tappiot molemmin puolin.
72 päivää kestäneet vihollisuudet vaativat 255 brittiläistä ja 649 argentiinalaista kuolonuhria, joista osa oli asevelvollisia varusmiehiä.
Tapahtumien kulku
|
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kronologinen luettelo eri päivinä tapahtuneista asioista ei ole tyylioppaan mukainen artikkeli. Pitäisi muuttaa normaalimuotoiseksi tekstiksi ja karsia epäolennaiset yksityiskohdat tyyliin "Haig lähti Buenos Airesista.". |
Argentiina valtaa Falklandinsaaret
19.3.: Etelä-Georgian saarelle saapui Bahía Buen Suceso -niminen alus, joka toi mukanaan joukon romukauppias Constantino Davidoffille työskenteleviä argentiinalaisia, joiden tehtävä oli purkaa syyskuussa 1979 brittiläiseltä liikemieheltä, Christian Salvesenilta ostettu teurastamorakennus. Davidoff ei ollut saanut lupaa käyttää brittilaivastoon kuuluvaa HMS Endurancea romun poiskuljettamiseen ja palkkasi siksi 41 työntekijää ja hankki tilalle Argentiinan laivastoon kuuluvan Bahía Buen Suceson.
Etelä-Georgian saaren Leithissä asukkaat valittivat brittiläiselle kuvernöörille ARA Bahía Buen Suceson Argentiinan lipusta. Kuvernööri Hunt kehotti maistraattia vaatimaan argentiinalaisilta tarvittavat luvat, mistä he kieltäytyivät. Vastaukseksi lähetettiin HMS Endurance poistamaan Bahía Buen Sucesolta Argentiinan lippu ja estämään aluksen argentiinalaisen sotilashenkilöstön pääsyn maihin.
21.3.: Jääpartiointialus HMS Endurance otti kolmentoista oman sotilaansa lisäksi läheisestä varuskunnasta yhdeksän lisää ja siirtyi Etelä-Georgian saarelle.
23.3.: Argentiinan hallitus päätti lähettää Argentiinan laivaston jäänmurtaja Bahía Paraíson miehittämään Etelä-Georgian saaren.
24.3.: HMS Endurance saapui Grytvikeniin ja aloitti rannikkopartioinnin.
25.3.: Jäänmurtaja Bahía Paraíso lähti Leithiin. Komentajakapteeni Alfredo Astizin johdolla noin sata argentiinalaista sotilasta rantautui. Jäänmurtajan Alouette-helikopteria käytettiin HMS Endurancen seuraamiseen.
2.4.: Argentiinan laivaston tuomat tuhannet sotilaat nousivat maihin Falklandinsaarille. Brittien merisotilaat tekivät vastarintaa. Ylivoiman edessä brittiläinen kuvernööri Rex Hunt määräsi britit antautumaan argentiinalaisille. Vangit kuljetettiin Montevideoon.
3.4.: Argentiinalaisalus Guerrico saapui perille. Argentiinalaiset joukot valtasivat Etelä-Georgian ja Eteläiset Sandwichsaaret. Argentiinalainen helikopteri pakotettiin alas ja neljä argentiinalaista kuoli. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman numero 502, missä Argentiinaa kehotettiin välittömään väkivaltaisuuksien lopettamiseen ja vetäytymiseen. Argentiina kokosi kuukauden aikana kaiken kaikkiaan noin 10 000 sotilasta Falklandeille.
Yhdysvaltain alustava sukkuladiplomatia
8.4.: Yhdysvaltain ulkoministeri, kenraali Alexander Haig, tuli Lontooseen pikaneuvotteluun.
9.4.: Haig saapui Buenos Airesiin keskustelemaan Argentiinan hallituksen kanssa. Euroopan talousyhteisö, EEC, antoi täyden tukensa Britannialle ja julisti Argentiinan kauppasaartoon.
15.4.–19.4.: Haig kävi toiset tuloksettomat neuvottelut Argentiinan hallituksen kanssa.
Neuvottelujen ja Haigin sukkuladiplomatian tuloksena Britannian onnistui saada itselleen YK:n turvallisuusneuvoston, Euroopan talousyhteisön ja NATOn sekä Brittiläisen kansainyhteisön tuen. Argentiina puolestaan epäonnistui pyrkimyksessään saada Amerikan yhtenäisyysjärjestöltä, OAS:ltä, tukea.
Britannian vastatoimet
23.4.: Britannian ulkoasiainministeriö kehotti brittejä lähtemään Argentiinasta.
25.4.: Britannian vastatoimet alkoivat. Brittiläinen iskujoukko valtasi takaisin Etelä-Georgian saaren. Argentiinalaista sukellusvene Santa Fetä vastaan hyökättiin ja se vaurioitui. Saaren argentiinalaisten joukkojen komentaja, kapteeni Largos, allekirjoitti antautumissopimuksen brittiläisellä HMS Antrim -aluksella. Luutnantti Alfredo Astiz antautui joukkonsa kanssa Stromnessissa. Brittien pääjoukko ei ollut vielä lähtenyt.
30.4.: Alexander Haigin sovitteleva sukkuladiplomatia Britannian ja Argentiinan kesken päättyi. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan julisti tukensa Britannialle ja pakotteet Argentiinalle.
1.5.: Brittiläiset Harrier-hävittäjät ja Avro Vulcan-pommittaja hyökkäsivät Port Stanleyn lentokentälle. Kolme argentiinalaista lentokonetta ammuttiin alas.
2.5.: Perun presidentti Belaúnde Terry esitti rauhanehdotuksen, mihin Argentiinan presidentti Galtieri suostuu periaatteessa ehdottaen joitain muutoksia. Brittiläinen sukellusvene HMS Conqueror upotti alueelta poistuvan argentiinalaisen risteilijä General Belgranon sotatoimialueen ulkopuolella. 400 miehistön jäsentä kuoli. Argentiinan hallitus torjui rauhanehdotuksen.
4.5.: Argentiinan ilmavoimien ranskalaiset Super Étendard -hävittäjät upottivat ranskalaisella Exocet-ohjuksella brittiläisen hävittäjä HMS Sheffieldin. Yksi brittiläinen Harrier-hävittäjä ammuttiin alas.
7.5.: YK ryhtyi rauhanneuvotteluihin.
9.5.: Britit pommittivat Falklandinsaaria mereltä ja ilmasta. Kaksi Sea Harrier -hävittäjää upotti argentiinalaisen hinaaja Narwalin.
14.5.: Kolme Argentiinan ilmavoimien yhdysvaltalaista Skyhawk-hävittäjää ammuttiin alas. Britannian pääministeri Margaret Thatcher varoitti, ettei rauhanomainen ratkaisu ole ehkä mahdollinen. Britannian erikoisjoukot hyökkäsivät yöllä Pebble-saarelle. Yksitoista argentiinalaista lentokonetta tuhottiin maassa.
18.5.: Britannia torjui YK:n pääsihteeri Javier Pérez de Cuéllarin esittämän rauhansuunnitelman.
21.5.: Brittijoukot nousivat maihin amfibioajoneuvoilla lähellä San Carlosin satamaa itäisten Falklandinsaarten pohjoisrannalla, mitä ne etenivät etelään Darwiniin ja Goose Greeniin ja jatkoivat kohti Stanleyn satamaa. Yhdeksän argentiinalaista hävittäjää ammuttiin alas ja brittiläinen alus, HMS Ardent, upposi.
23.5.: Brittiläinen HMS Antelope upposi pommin myöhästyneen räjähtämisen vuoksi. Kymmenen argentiinalaista lentokonetta tuhoutui.
25.5.: Brittiläisellä aluksella, HMS Coventryllä, kuoli 19 miehistön jäsentä Argentiinan ilmavoimien yhdysvaltalaisten Skyhawk-hävittäjien upotettua sen kolmella vajaan 500 kg:n pommilla. Argentiinan ranskalainen Exocet-ohjus osui MV Atlantic Conveyoriin. Se upposi 28. toukokuuta. Kaksitoista miehistön jäsentä kuoli.
28.5.: Ilmahyökkäykset Port Stanleyhin jatkuivat. Sodan kovimmat taistelut käytiin Darwinissa ja Goose Greenissa brittien II pataljoonan ja II maahanlaskurykmentin sekä argentiinalaisten kesken. 17 brittisotilasta ja noin 200 argentiinalaissotilasta kaatui. 1400 argentiinalaista antautui sotavangiksi.
29.5.–30.5.: Sotalaivat ja Harrier-hävittäjät pommittivat argentiinalaisten asemia. Britit etenivät ja Douglas varmistettiin. Kolmas maahanlaskurykmentti valtasi takaisin Teal Inletin.
1.6.: Britit toistivat tulitaukoehtonsa.
4.6.: Britannia torjui Yhdistyneiden kansankuntien turvallisuusneuvostossa Panaman ja Espanjan aselepoa koskevan päätöslauselmaehdotuksen.
6.6.: Versailles'n kokous tuki brittejä Falklandinsaarilla.
8.6.: Argentiinan ilmavoimat hyökkäsivät brittiläisiä maihinnousualuksia, Sir Galahadia ja Sir Tristamia, vastaan Port Pleasantissa Bluff Covesta etelään. 53 brittiä kuoli.
12.6.: Brittien III maahanlaskurykmentti iski Mount Longdoniin. Vastarinta oli sitkeää ja lopulta lähitaistelua käytiin pistimin. 23 brittiä kuoli, 47 haavoittui, joista 6 kuoli myöhemmin. Argentiinalaisia kaatui 50 ja useampi haavoittuu. Two Sisters ja Mount Harriet vallattiin. Mount Tumbletownin valtasi II skottilaisrykmentti. Yhdeksän brittiä ja 40 argentiinalaista kaatui sekä 32 antautui. 32 brittiä haavoittui. Brittiläinen risteilijä HMS Glamorgan vaurioitui Exocet-ohjuksen osumasta. 13 brittiä haavoittui.
14.6.: Port Stanleyn argentiinalainen varuskunta kukistui ja päätti sotatoimet. Argentiinalaiskomentaja Mario Menéndez allekirjoitti antautumissopimuksen.
20.6.: Britit valtasivat takaisin Eteläiset Sandwichsaaret. Britannia päätti muodollisesti vihollisuudet sotatoimialueella.
Lähteet
- Sunday Times: War in the Falklands. Weidenfeld and Nicolson, 1982. ISBN 0-297-78202-9.
Aiheesta muualla
- Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma n:o 502, 3.4.1982 englanninkielinen PDF-tiedosto
- Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma n:o 505, 26.5.1982 englanninkielinen PDF-tiedosto
- Tietoja brittiläisestä Harrier -hävittäjätyypistä englanniksi
- Tietoja brittiläisestä Avro Vulcan -pommikonetyypistä englanniksi
- Tietoja Argentiinan laivastoon kuuluvan jäänmurtajan Alouette -helikopterityypistä, millä valvottiin brittiläistä jääpartiointialus HMS Endurancea englanniksi
- Tietoja Argentiinan ilmavoimien käyttämästä ranskalaisesta Super Étendard -hävittäjätyypistä englanniksi
- Tietoja Argentiinan ilmavoimien käyttämästä yhdysvaltalaisesta Skyhawk -hävittäjätyypistä englanniksi
Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA