FS Clemenceau

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
FS Clémenceau
Clémenceau
Clémenceau
Ensign of France.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Arsenal de Brest
Kölinlasku 1. marraskuuta 1955
Laskettu vesille 21. joulukuuta 1957
Palveluskäyttöön 22. marraskuuta 1961
Palveluskäytöstä 1. lokakuuta 1997
Tekniset tiedot
Uppouma 22 000 t (kuiva)
32 780 t (kuormattu)
Pituus 265 m
Leveys 51,2 m
Syväys 8,6 m
Koneteho 126 000 shp
Nopeus 32 solmua
Miehistöä 1 338 miehistönjäsentä + 582 hengen lennosto
Aseistus 8 × 100 mm tykkitornia
5 × 12,7 konekivääriä
40 lentokonetta

Clémenceau (runkonumero R 98) oli Ranskan laivaston Clemenceau-luokan lentotukialus. Alus luovutettiin vuonna 1961 ja se poistettiin palveluksesta vuonna 1997. Alus sai nimensä Georges Clemenceaun mukaan.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Brestin laivastontelakalta. Sen köli laskettiin 1. marraskuuta 1955 ja alus laskettiin vesille 21. joulukuuta 1957. Alus valmistui 22. marraskuuta 1961.[1]

Aluksessa, kuten sen sisarlaivassa Fochissa, oli varsin järeä puolustusvarustus. Alus oli varustettu kahdeksalla 100 millimetrin tykillä. 1980-luvulla alusta uudistettiin, ja neljä tykkiä korvattiin Crotale-ilmatorjuntaohjuslaukaisimilla.

Lentokalustona olivat pääasiassa Super Étendard -hävittäjät, F-8 Crusader, Breguet Alizé -sukellusveneentorjuntalentokone sekä Eurocopter Dauphin- ja Aérospatiale SA 321 -helikopterit.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clémenceau siirrettiin vuonna 1977 telakalle modernisoitavaksi, jolloin katapultteja vahvistettiin, apukattilat asennettiin sekä CCTV asennettiin. Samalla aluksen taktinen viestijärjestelmä SENIT1 korvattiin SENIT2:lla, joka siirrettiin käytöstä poistetusta hävittäjästä Jauréguiberrystä. Aluksen asevarastot muutettiin varastoimaan AN-52-ydinpommeja ja alukselle asennettiin inertiaohjausjärjestelmä, jolla se kykeni seuraamaan kaikkia aluksella olevia Super Étendard -rynnäkkökoneita.[2]

Alukselle asennettiin Syracuse-satelliittiviestijärjestelmä vuonna 1984 hieman ennen toista modernisointia, joka alkoi seuraavana vuonna. Aluksen 100 millimetrin tykeistä tutkineen poistettiin neljä ja ne korvattiin kahdella Crotale EDIR -kohdetorjuntajärjestelmällä. Ohjusten asentamiseksi jouduttiin muuttamaan aluksen aselavetteja. Loppujen neljän tykin alkuperäiset DRBC 32A -tulenjohtojärjestelmät vaihdettiin keveämmiksi digitaalisiksi DRBC 32C -tulenjohtojärjestelmäksi. Lisäksi alukselle asennettiin uudet katapultit.[2]

Alus osallistui Libanonin sisällissotaan ja vuoden 1991 Persianlahden sotaan.

Aluksen palveluksesta poiston jälkeen se jäi odottamaan romutusta. 31. joulukuuta 2005 alus lähti Toulonista Ranskasta Intiaan Alangille romutettavaksi. Greenpeace ja muut ympäristöjärjestöt vastustivat siirtoa, sillä vanha alus sisälsi suuria määriä ympäristömyrkyiksi luokiteltava aineita, kuten lyijyä, elohopeaa, PCB:tä ja asbestia. Järjestöjen mukaan Ranskan on itse huolehdittava laivan turvallisesta purkamisesta.

Alus pääsi Intian rannikolle tammikuussa 2006, mutta maan viranomaiset eivät päästäneet sitä telakalle. Helmikuussa Ranskan presidentti Jacques Chirac kutsui aluksen takaisin Ranskaan. Kesällä 2008 Ranska lopulta sopi Able UK:n kanssa, että yhtiö hoitaa aluksen romutuksen Able UK -yhtiön telakalla Britannian Hartlepoolissa. Aluksen nimeksi vaihtui samalla vähemmän valovoimainen ”runko Q790”. Alus siirrettiin viimein Brestista Englantiin purettavaksi helmikuussa 2009.

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1947–1995. Lontoo: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chesneau 1998, s. 71.
  2. a b Gardiner 1995, s. 103.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]