Ero sivun ”Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Luokka:Suomen Sosialidemokraattinen Puolue AWB |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
==Historia== |
==Historia== |
||
===Perustaminen=== |
===Perustaminen=== |
||
Suomalaisen työläisnuorison erillinen toiminta alkoi 1900-luvulle siirryttäessä, kun työväenyhdistysten yhteyteen alettiin perustaa nuoriso-osastoja. |
Suomalaisen työläisnuorison erillinen toiminta alkoi 1900-luvulle siirryttäessä, kun työväenyhdistysten yhteyteen alettiin perustaa nuoriso-osastoja. [[Helsingin nuorisoseura]] sai alkunsa jo 1898.<ref name="näyttely">U.J.: [http://212.246.191.91/vanhat/nuori.html Työväen keskusmuseossa uusi päänäyttely 3.5.–1.9.1996]. Nuori tahto - nuorisotoimintaa ennen ja nyt. (Työväen keskusmuseon uutisia 2/1996).</ref> Itsenäinen järjestäytyminen sosialistiselta pohjalta toteutui vuosina 1905–1906, jolloin toiminnan laajentamista ajoi varsinkin [[Yrjö Sirola]]. Hänen aloitteestaan perustettiin tammikuussa 1905 ''Tampereen (työväenyhdistyksen) sosialistinen nuorisoliitto'', jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Sirola valittiin. Tampereen esimerkkiä seurattiin pian muissa kaupungeissa. ''Turun työväenyhdistyksen nuorisoliitto'' perustettiin helmikuussa, ''Vaasan työväenyhdistyksen nuorten liitto'' toukokuussa ja ''Hämeenlinnan työväenyhdistyksen nuorisoliitto'' syyskuussa. Loppuvuodesta 1906 nuoriso oli järjestäytynyt jo noin 20 paikkakunnalla. Tuolloin perustetut järjestöt kuuluivat pääsääntöisesti SDP:n puolueyhdistyksiin, mutta esimerkiksi (vanhempi) Helsingin nuorisoseura halusi pitää näihin etäisyyttä.<ref>Hyvönen 1963, s. 138–139.</ref> |
||
Maanlaajuinen Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto perustettiin 9.-10. joulukuuta 1906 [[Tampereen työväentalo]]lla pidetyssä kokouksessa, jonne sosialidemokraattiset nuoret olivat kokoontuneet tamperelaisten aloitteesta. Paikalla oli edustajia neljästätoista SDP:n yhdistyksiin kuuluvasta nuoriso-osastosta sekä Helsingin nuorisoseurasta ja |
Maanlaajuinen Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto perustettiin 9.-10. joulukuuta 1906 [[Tampereen työväentalo]]lla pidetyssä kokouksessa, jonne sosialidemokraattiset nuoret olivat kokoontuneet tamperelaisten aloitteesta. Paikalla oli edustajia neljästätoista SDP:n yhdistyksiin kuuluvasta nuoriso-osastosta sekä Helsingin nuorisoseurasta ja [[Ylioppilaiden sosialidemokraattinen yhdistys|Ylioppilaiden sosialidemokraattisesta yhdistyksestä]]. SSN:n keskeisiksi vaatimuksiksi nostettiin (SDP:n kouluohjelmaa seuraten) mm. yleinen koulupakko, maksuton opetus ja kansakoulun asema ylemmän koulutuksen perustana. Erityisesti korostettiin opetuksen erottamista kirkon vaikutuspiiristä. Tuore nuorisoliitto kehotti osastojaan myös osallistumaan aktiivisesti lähestyneisiin [[Eduskuntavaalit 1907|eduskuntavaaleihin]] SDP:n menestyksen turvaamiseksi.<ref>Hyvönen 1963, s. 139–140.</ref> Helsingin nuorisoseura liittyi liittoon helmikuussa 1907.<ref name="näyttely" /> |
||
=== |
===1908–1914=== |
||
Toisessa edustajakokouksessaan |
Toisessa edustajakokouksessaan Vaasassa 6.–8. kesäkuuta 1908 SSN tarkensi suhdettaan SDP:hen. Liitto päätti, ettei se järjestönä kuulu puolueeseen, vaikka käytännössä kaikki sen (täysikäiset) aktiivit olivatkin puolueen jäseniä. SDP tuki kuitenkin nuorisoliittoa taloudellisesti ja nuoret saivat opastusta varttuneemmilta sosialisteilta. Edustajakokouksen hyväksymät uudet säännöt julistivat SSN:n päämääräksi "koota piiriinsä kansainvälisen sosialidemokraattisen ohjelman perusteella toimivat Suomen nuorisojärjestöt, suuremman yhtenäisyyden ja tarmon aikaansaamiseksi sosialistisen nuorison toiminnalle".<ref name="ah140">Hyvönen 1963, s. 140.</ref> Suhtautuminen terroristisiin menetelmiin jakoi jäsenistöä, mutta edustajakokous päätti, ettei terrorismia ja anarkismia hyväksytä. Vähemmistöön jäivät muun muassa [[Jukka Rahja]] ja [[Väinö Vankkoja]]. Vuonna 1907 perustettuun [[Kommunistinen nuorisointernationaali|Sosialististen nuorisojärjestöjen kansainväliseen liittoon]] SSN päätti liittyä yksimielisesti.<ref>Parkkari 1970, s. 27.</ref> |
||
Järjestön toiminta kasvoi voimakkaasti toisen edustajakokouksen jälkeen. Myös SSN:n talous kohentui ja sillä oli varaa palkata päätoimisia agitaattoreita. Piirijärjestöjen perustaminen aloitettiin syksyllä 1908 ja vuoden 1910 edustajakokouksessa niitä oli toiminnassa kymmenen. Osalla piireistä oli omia palkattujatoimitsijoita. Ruotsinkieliset sosialidemokraattiset kerhot liittyivät SSN:ään vuonna 1910. Vuonna 1912 kyseisiä klubeja oli 15. Nämä pitivät SSN:n ohella omia konferenssejaan ja julkaisivat lehteä ''Till Storms''.<ref>Parkkari 1970, s. 29–32.</ref> |
|||
SSN oli perustamisestaan asti lähellä SDP:n vasemmistosiipeä (siltasaarelaiset) ja luokkataistelu korostui liiton politiikassa ja päätöksissä puoluetta voimakkaampana. Vuosien 1908 ja 1910 edustajakokoukset vahvistivat ja korostivat linjan merkitystä. SSN jäsenmäärä oli vuodenvaihteessa 1914 7 219 ja siihen kuului 216 toimivaa osastoa.<ref name="ah140" /> |
|||
SSN oli perustamisestaan asti lähellä SDP:n vasemmistosiipeä ([[siltasaarelaiset]]) ja luokkataistelu korostui liiton politiikassa ja päätöksissä puoluetta voimakkaampana. Vuosien 1908 ja 1910 edustajakokoukset vahvistivat ja korostivat linjan merkitystä.<ref name="ah140" /> Kotkassa 14.-16. toukokuuta pidetyssä III edustajakokouksessa monet kritisoivat SDP:n johdon ja eduskuntaryhmän heikkoa toimintaa. Nuoret olivat tyytymättömiä sortotoimenpiteiden vastustamisen tasoon ja siihen, ettei yhteistyötä venäläisten vallankumouksellisten kanssa oltu harjoitettu riittävästi. Välejä hiersi myös kysymys kansanmiliisistä, jota SSN ajoi. Liitto ei kuitenkaan hylännyt puoluetta, vaan ilmoitti noudattavansa sen päätöksiä tärkeimmissä kysymyksissä, ja kehotti kaikkia täysikäisiä jäseniään liittymään siihen.<ref>Parkkari 1970, s. 31–35.</ref> |
|||
SSN:n neljäs edustajakokous kokoontui Helsingissä 24.-27. marraskuuta 1912. Kokouksen keskeinen teema oli liiton oman ohjelman hyväksyminen. Liittotoimikunta valmisteli kokoukselle luonnoksen, johon otettiin mallia varsinkin Itävallan sosialidemokraattisen nuorisoliiton ohjelmasta. Nuorisokysymyksiin painottuneen ohjelman perustavana periaatteena oli SDP:n ohjelman hyväksyminen. SSN:n johto ehdotti myös puolueen kontrollioikeutta nuorisoliiton yli, mutta tätä edustajat eivät hyväksyneet.<ref>Parkkari 1970, s. 38–40.</ref> |
|||
SSN jäsenmäärä oli vuodenvaihteessa 1914 7 219 ja siihen kuului 216 toimivaa osastoa.<ref name="ah140" /> |
|||
===Sisällissodan jälkeen=== |
===Sisällissodan jälkeen=== |
||
Sisällissodan seurauksena SSN:n toiminta lamaantui. Nuoret taistelivat [[punakaarti]]en eturintamassa ja menetykset liiton riveissä olivat siten suuria. Eloonjääneistä osa pakeni [[Neuvosto-Venäjä]]lle jatkaen siellä poliittista toimintaansa. Karaistunut nuorisoliitto nousi kuitenkin pian myös Suomessa, entistä radikaalimpana ja tammikuusta 1919 alkaen julkisena. |
Sisällissodan seurauksena SSN:n toiminta lamaantui. Nuoret taistelivat [[punakaarti]]en eturintamassa ja menetykset liiton riveissä olivat siten suuria. Eloonjääneistä osa pakeni [[Neuvosto-Venäjä]]lle jatkaen siellä poliittista toimintaansa. Karaistunut nuorisoliitto nousi kuitenkin pian myös Suomessa, entistä radikaalimpana ja tammikuusta 1919 alkaen julkisena. |
||
SSN:n enemmistö suuntautui vuoden 1919 aikana kohti jakautuneen työväenliikken jyrkempää osaa. Elokuussa SSN alkoi julkaista ''Sosialistista aikakauslehteä'' (1919-1923), jonka linjan määritteli (salanimellä Usko Sotamies kirjoittanut) [[Otto Wille Kuusinen]].<ref>Jaakko Mäkelä |
SSN:n enemmistö suuntautui vuoden 1919 aikana kohti jakautuneen työväenliikken jyrkempää osaa. Elokuussa SSN alkoi julkaista ''Sosialistista aikakauslehteä'' (1919-1923), jonka linjan määritteli (salanimellä Usko Sotamies kirjoittanut) [[Otto Wille Kuusinen]].<ref>Jaakko Mäkelä: The Radical Left and the Communist Party in Finnish Politics. Teoksessa Political Parties in Finland. Essays in History and Politics (toim. Juhani Mylly & R. Michael Berry). University of Turku 1987, s. 157.</ref> SDP:hen kriittisesti suhtautuneet ja [[Suomen kommunistinen puolue|Suomen kommunistisen puolueen]] (SKP) tukemat voimat saivat enemmistön SSN:n kuudennessa edustajakokouksessa syyskuussa 1919. SDP:n johdon kannattajien osuus jäi kolmannekseen. Tapahtunut lisäsi vasemmiston optimismia mutta säikäytti SDP:n, joka tajusi siten tilanteen vakavuuden itse puolueessa.<ref>Saarela 1996, s. 142–143.</ref> |
||
Keväällä 1920 SSN:n aktiivit olivat aktiivisesti mukana perustamassa [[Suomen sosialistinen työväenpuolue|Suomen sosialistista työväenpuoluetta]] (SSTP). |
Keväällä 1920 SSN:n aktiivit olivat aktiivisesti mukana perustamassa [[Suomen sosialistinen työväenpuolue|Suomen sosialistista työväenpuoluetta]] (SSTP). |
||
Helmikuussa 1921 SSN varmisti jäsenyytensä [[Kommunistinen nuorisointernationaali|Kommunistisessa nuorisointernationaalissa]] (KNI). SDP:tä kannattaneelle ja liittymistä vastustaneelle vähemmistölle tämä riitti ja nämä perustivat perustivat toukokuussa [[Sosialidemokraattinen työläisnuorisoliitto|Sosialidemokraattisen työläisnuorisoliiton]]. Vuoden 1921 lopussa kilpailevan nuorisoliiton jäsenmäärä oli noin 3 000 samalla kun SSN:n jäsenmaksun oli maksanut 10 647 henkilöä.<ref> |
Helmikuussa 1921 SSN varmisti jäsenyytensä [[Kommunistinen nuorisointernationaali|Kommunistisessa nuorisointernationaalissa]] (KNI). SDP:tä kannattaneelle ja liittymistä vastustaneelle vähemmistölle tämä riitti ja nämä perustivat perustivat toukokuussa [[Sosialidemokraattinen työläisnuorisoliitto|Sosialidemokraattisen työläisnuorisoliiton]]. Vuoden 1921 lopussa kilpailevan nuorisoliiton jäsenmäärä oli noin 3 000 samalla kun SSN:n jäsenmaksun oli maksanut 10 647 henkilöä.<ref>Saarela 1996, s. 313.</ref> |
||
1920-luvun alussa vilkas opintotoiminta [[marxilaisuus|marxilaisuuden]] pohjalta kukoisti opintopiireissä ja SSN:n kulttuuriryhmät keräsivät osakseen ihailua. Aktiivinen kulttuuritoiminta oli kuulunut liiton ominaisuuksiin alusta alkaen. Nuorisoliiton kokoukset olivat Yrjö Sirolan mukaan alkuvaiheessa kuin ohjelmallisia iltamia; runonlausunnan, puheiden, tanssin ja keskustelun yhdistelmiä.<ref>Sakari Selin |
1920-luvun alussa vilkas opintotoiminta [[marxilaisuus|marxilaisuuden]] pohjalta kukoisti opintopiireissä ja SSN:n kulttuuriryhmät keräsivät osakseen ihailua. Aktiivinen kulttuuritoiminta oli kuulunut liiton ominaisuuksiin alusta alkaen. Nuorisoliiton kokoukset olivat Yrjö Sirolan mukaan alkuvaiheessa kuin ohjelmallisia iltamia; runonlausunnan, puheiden, tanssin ja keskustelun yhdistelmiä.<ref>Sakari Selin: [http://www.yleinenlehtimiesliitto.fi/julkaisut/optimistien/3.htm Optimistien sukupolvi]. Sodanjälkeisen nuorison aatteet ja haaveet Terä-lehden kuvastamina (YLL 2004)</ref> |
||
[[Eduskuntavaalit 1922|Vuoden 1922 eduskuntavaaleissa]] SSN asetti ehdokkaita SSTP-johtoisen ''Suomen työväen keskusvaalikomitean'' listoille. Saman vuoden edustajakokouksessaan SSN päätti luopua turhasta retorisesta jyrkkyydestä. Nuorisoliittolaiset edustivat silti SSTP:n riveissä siipeä, joka kärkkäimmin vaati [[Komintern]]in asettamien normien omaksumista.<ref> |
[[Eduskuntavaalit 1922|Vuoden 1922 eduskuntavaaleissa]] SSN asetti ehdokkaita SSTP-johtoisen ''Suomen työväen keskusvaalikomitean'' listoille. Saman vuoden edustajakokouksessaan SSN päätti luopua turhasta retorisesta jyrkkyydestä. Nuorisoliittolaiset edustivat silti SSTP:n riveissä siipeä, joka kärkkäimmin vaati [[Komintern]]in asettamien normien omaksumista.<ref>Saarela 1996, s. 266–267.</ref> |
||
SSN lakkautettiin 11. huhtikuuta 1923 Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä, mikä lisäsi vaatimuksia myös SSTP:n elokuussa toteutuneelle tukahduttamiselle. SSN nimi ei hämännyt virkavaltaa, joka jo pitkään oli katsonut provosoivasti esiintynyttä<ref> |
SSN lakkautettiin 11. huhtikuuta 1923 Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä, mikä lisäsi vaatimuksia myös SSTP:n elokuussa toteutuneelle tukahduttamiselle. SSN nimi ei hämännyt virkavaltaa, joka jo pitkään oli katsonut provosoivasti esiintynyttä<ref>Saarela 1996, s. 248.</ref> julkista kommunistista järjestöä epäillen. Nuorisoliiton johtoa pidätettiin, mutta jo samana vuonna perustettiin [[Sosialistinen nuorisoliitto]] (SNL) SSN:n työnjatkajaksi. |
||
==Tiedotus== |
==Tiedotus== |
||
SSN:n äänenkannattajaksi perustettiin 1907 kuukausittainen ''Tuohus'' |
SSN:n äänenkannattajaksi perustettiin joulukuussa 1907 kuukausittainen ''Tuohus''. Osastot julkaisivat omia käsinkirjoitettuja lehtisiään. Vuonna 1911 aloitettiin uusi sanomalehtityyppinen ''Työläisnuoriso''-viikkolehti.<ref>Parkkari 1970, s. 26,37.</ref> Työläisnuorison painosmäärä ylitti 10 000. Työläisnuoriso jäi sisällissodan jälkeen SDP:n kannattajille ja 1920 perustettiin SSN:n äänenkannattajaksi ''Nuori Työläinen''. |
||
==Puheenjohtajat== |
|||
*[[Jalmari Kirjarinta]] (1906) |
|||
*[[Antti Räsänen]] (1907–1910) |
|||
*[[Vilho Räsänen]] (1910–1912) |
|||
*[[Vilho Viitanen]] (1912–) |
|||
== |
==Lähteet== |
||
*{{Kirjaviite | Tekijä = Antti Hyvönen | Nimeke = Suomen vanhan työväenpuolueen historia | Vuosi = 1963 | Kappale = | Sivu = | Selite = | |
|||
<references/> |
|||
Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kansankulttuuri | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | |
|||
Kieli = }} |
|||
*{{Kirjaviite | Tekijä = Nestori Parkkari | Nimeke = Nuoret taistelun tiellä. Suomen vallankumouksellinen nuorisoliike 1900–1944 | Vuosi = 1970 | Kappale = | Sivu = | Selite = | |
|||
Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kansankulttuuri | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | |
|||
Kieli = }} |
|||
*{{Kirjaviite | Tekijä = Tauno Saarela | Nimeke = Suomalaisen kommunismin synty 1918-1923 | Vuosi = 1996 | Kappale = | Sivu = | Selite = | |
|||
Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kansan sivistystyön liitto | Tunniste = ISBN 951-9455-55-8 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | |
|||
Kieli = }} |
|||
===Viitteet=== |
|||
{{Viitteet|sarakkeet}} |
|||
[[Luokka:Suomalaiset poliittiset nuorisojärjestöt]] |
[[Luokka:Suomalaiset poliittiset nuorisojärjestöt]] |
||
Versio 9. helmikuuta 2008 kello 18.18
Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto (SSN) (1906–1923) oli vasemmistolainen poliittinen nuorisojärjestö. Liitto oli perustettaessa lähellä Suomen sosialidemokraattista puoluetta (SDP), mutta sisällissodan jälkeen se valitsi viiteryhmäkseen Suomen sosialistisen työväenpuolueen (SSTP) ja kommunistit.
Historia
Perustaminen
Suomalaisen työläisnuorison erillinen toiminta alkoi 1900-luvulle siirryttäessä, kun työväenyhdistysten yhteyteen alettiin perustaa nuoriso-osastoja. Helsingin nuorisoseura sai alkunsa jo 1898.[1] Itsenäinen järjestäytyminen sosialistiselta pohjalta toteutui vuosina 1905–1906, jolloin toiminnan laajentamista ajoi varsinkin Yrjö Sirola. Hänen aloitteestaan perustettiin tammikuussa 1905 Tampereen (työväenyhdistyksen) sosialistinen nuorisoliitto, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Sirola valittiin. Tampereen esimerkkiä seurattiin pian muissa kaupungeissa. Turun työväenyhdistyksen nuorisoliitto perustettiin helmikuussa, Vaasan työväenyhdistyksen nuorten liitto toukokuussa ja Hämeenlinnan työväenyhdistyksen nuorisoliitto syyskuussa. Loppuvuodesta 1906 nuoriso oli järjestäytynyt jo noin 20 paikkakunnalla. Tuolloin perustetut järjestöt kuuluivat pääsääntöisesti SDP:n puolueyhdistyksiin, mutta esimerkiksi (vanhempi) Helsingin nuorisoseura halusi pitää näihin etäisyyttä.[2]
Maanlaajuinen Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto perustettiin 9.-10. joulukuuta 1906 Tampereen työväentalolla pidetyssä kokouksessa, jonne sosialidemokraattiset nuoret olivat kokoontuneet tamperelaisten aloitteesta. Paikalla oli edustajia neljästätoista SDP:n yhdistyksiin kuuluvasta nuoriso-osastosta sekä Helsingin nuorisoseurasta ja Ylioppilaiden sosialidemokraattisesta yhdistyksestä. SSN:n keskeisiksi vaatimuksiksi nostettiin (SDP:n kouluohjelmaa seuraten) mm. yleinen koulupakko, maksuton opetus ja kansakoulun asema ylemmän koulutuksen perustana. Erityisesti korostettiin opetuksen erottamista kirkon vaikutuspiiristä. Tuore nuorisoliitto kehotti osastojaan myös osallistumaan aktiivisesti lähestyneisiin eduskuntavaaleihin SDP:n menestyksen turvaamiseksi.[3] Helsingin nuorisoseura liittyi liittoon helmikuussa 1907.[1]
1908–1914
Toisessa edustajakokouksessaan Vaasassa 6.–8. kesäkuuta 1908 SSN tarkensi suhdettaan SDP:hen. Liitto päätti, ettei se järjestönä kuulu puolueeseen, vaikka käytännössä kaikki sen (täysikäiset) aktiivit olivatkin puolueen jäseniä. SDP tuki kuitenkin nuorisoliittoa taloudellisesti ja nuoret saivat opastusta varttuneemmilta sosialisteilta. Edustajakokouksen hyväksymät uudet säännöt julistivat SSN:n päämääräksi "koota piiriinsä kansainvälisen sosialidemokraattisen ohjelman perusteella toimivat Suomen nuorisojärjestöt, suuremman yhtenäisyyden ja tarmon aikaansaamiseksi sosialistisen nuorison toiminnalle".[4] Suhtautuminen terroristisiin menetelmiin jakoi jäsenistöä, mutta edustajakokous päätti, ettei terrorismia ja anarkismia hyväksytä. Vähemmistöön jäivät muun muassa Jukka Rahja ja Väinö Vankkoja. Vuonna 1907 perustettuun Sosialististen nuorisojärjestöjen kansainväliseen liittoon SSN päätti liittyä yksimielisesti.[5]
Järjestön toiminta kasvoi voimakkaasti toisen edustajakokouksen jälkeen. Myös SSN:n talous kohentui ja sillä oli varaa palkata päätoimisia agitaattoreita. Piirijärjestöjen perustaminen aloitettiin syksyllä 1908 ja vuoden 1910 edustajakokouksessa niitä oli toiminnassa kymmenen. Osalla piireistä oli omia palkattujatoimitsijoita. Ruotsinkieliset sosialidemokraattiset kerhot liittyivät SSN:ään vuonna 1910. Vuonna 1912 kyseisiä klubeja oli 15. Nämä pitivät SSN:n ohella omia konferenssejaan ja julkaisivat lehteä Till Storms.[6]
SSN oli perustamisestaan asti lähellä SDP:n vasemmistosiipeä (siltasaarelaiset) ja luokkataistelu korostui liiton politiikassa ja päätöksissä puoluetta voimakkaampana. Vuosien 1908 ja 1910 edustajakokoukset vahvistivat ja korostivat linjan merkitystä.[4] Kotkassa 14.-16. toukokuuta pidetyssä III edustajakokouksessa monet kritisoivat SDP:n johdon ja eduskuntaryhmän heikkoa toimintaa. Nuoret olivat tyytymättömiä sortotoimenpiteiden vastustamisen tasoon ja siihen, ettei yhteistyötä venäläisten vallankumouksellisten kanssa oltu harjoitettu riittävästi. Välejä hiersi myös kysymys kansanmiliisistä, jota SSN ajoi. Liitto ei kuitenkaan hylännyt puoluetta, vaan ilmoitti noudattavansa sen päätöksiä tärkeimmissä kysymyksissä, ja kehotti kaikkia täysikäisiä jäseniään liittymään siihen.[7]
SSN:n neljäs edustajakokous kokoontui Helsingissä 24.-27. marraskuuta 1912. Kokouksen keskeinen teema oli liiton oman ohjelman hyväksyminen. Liittotoimikunta valmisteli kokoukselle luonnoksen, johon otettiin mallia varsinkin Itävallan sosialidemokraattisen nuorisoliiton ohjelmasta. Nuorisokysymyksiin painottuneen ohjelman perustavana periaatteena oli SDP:n ohjelman hyväksyminen. SSN:n johto ehdotti myös puolueen kontrollioikeutta nuorisoliiton yli, mutta tätä edustajat eivät hyväksyneet.[8]
SSN jäsenmäärä oli vuodenvaihteessa 1914 7 219 ja siihen kuului 216 toimivaa osastoa.[4]
Sisällissodan jälkeen
Sisällissodan seurauksena SSN:n toiminta lamaantui. Nuoret taistelivat punakaartien eturintamassa ja menetykset liiton riveissä olivat siten suuria. Eloonjääneistä osa pakeni Neuvosto-Venäjälle jatkaen siellä poliittista toimintaansa. Karaistunut nuorisoliitto nousi kuitenkin pian myös Suomessa, entistä radikaalimpana ja tammikuusta 1919 alkaen julkisena.
SSN:n enemmistö suuntautui vuoden 1919 aikana kohti jakautuneen työväenliikken jyrkempää osaa. Elokuussa SSN alkoi julkaista Sosialistista aikakauslehteä (1919-1923), jonka linjan määritteli (salanimellä Usko Sotamies kirjoittanut) Otto Wille Kuusinen.[9] SDP:hen kriittisesti suhtautuneet ja Suomen kommunistisen puolueen (SKP) tukemat voimat saivat enemmistön SSN:n kuudennessa edustajakokouksessa syyskuussa 1919. SDP:n johdon kannattajien osuus jäi kolmannekseen. Tapahtunut lisäsi vasemmiston optimismia mutta säikäytti SDP:n, joka tajusi siten tilanteen vakavuuden itse puolueessa.[10]
Keväällä 1920 SSN:n aktiivit olivat aktiivisesti mukana perustamassa Suomen sosialistista työväenpuoluetta (SSTP).
Helmikuussa 1921 SSN varmisti jäsenyytensä Kommunistisessa nuorisointernationaalissa (KNI). SDP:tä kannattaneelle ja liittymistä vastustaneelle vähemmistölle tämä riitti ja nämä perustivat perustivat toukokuussa Sosialidemokraattisen työläisnuorisoliiton. Vuoden 1921 lopussa kilpailevan nuorisoliiton jäsenmäärä oli noin 3 000 samalla kun SSN:n jäsenmaksun oli maksanut 10 647 henkilöä.[11]
1920-luvun alussa vilkas opintotoiminta marxilaisuuden pohjalta kukoisti opintopiireissä ja SSN:n kulttuuriryhmät keräsivät osakseen ihailua. Aktiivinen kulttuuritoiminta oli kuulunut liiton ominaisuuksiin alusta alkaen. Nuorisoliiton kokoukset olivat Yrjö Sirolan mukaan alkuvaiheessa kuin ohjelmallisia iltamia; runonlausunnan, puheiden, tanssin ja keskustelun yhdistelmiä.[12]
Vuoden 1922 eduskuntavaaleissa SSN asetti ehdokkaita SSTP-johtoisen Suomen työväen keskusvaalikomitean listoille. Saman vuoden edustajakokouksessaan SSN päätti luopua turhasta retorisesta jyrkkyydestä. Nuorisoliittolaiset edustivat silti SSTP:n riveissä siipeä, joka kärkkäimmin vaati Kominternin asettamien normien omaksumista.[13]
SSN lakkautettiin 11. huhtikuuta 1923 Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä, mikä lisäsi vaatimuksia myös SSTP:n elokuussa toteutuneelle tukahduttamiselle. SSN nimi ei hämännyt virkavaltaa, joka jo pitkään oli katsonut provosoivasti esiintynyttä[14] julkista kommunistista järjestöä epäillen. Nuorisoliiton johtoa pidätettiin, mutta jo samana vuonna perustettiin Sosialistinen nuorisoliitto (SNL) SSN:n työnjatkajaksi.
Tiedotus
SSN:n äänenkannattajaksi perustettiin joulukuussa 1907 kuukausittainen Tuohus. Osastot julkaisivat omia käsinkirjoitettuja lehtisiään. Vuonna 1911 aloitettiin uusi sanomalehtityyppinen Työläisnuoriso-viikkolehti.[15] Työläisnuorison painosmäärä ylitti 10 000. Työläisnuoriso jäi sisällissodan jälkeen SDP:n kannattajille ja 1920 perustettiin SSN:n äänenkannattajaksi Nuori Työläinen.
Puheenjohtajat
- Jalmari Kirjarinta (1906)
- Antti Räsänen (1907–1910)
- Vilho Räsänen (1910–1912)
- Vilho Viitanen (1912–)
Lähteet
- Antti Hyvönen: Suomen vanhan työväenpuolueen historia. Helsinki: Kansankulttuuri, 1963.
- Nestori Parkkari: Nuoret taistelun tiellä. Suomen vallankumouksellinen nuorisoliike 1900–1944. Helsinki: Kansankulttuuri, 1970.
- Tauno Saarela: Suomalaisen kommunismin synty 1918-1923. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1996. ISBN 951-9455-55-8.
Viitteet
- ↑ a b U.J.: Työväen keskusmuseossa uusi päänäyttely 3.5.–1.9.1996. Nuori tahto - nuorisotoimintaa ennen ja nyt. (Työväen keskusmuseon uutisia 2/1996).
- ↑ Hyvönen 1963, s. 138–139.
- ↑ Hyvönen 1963, s. 139–140.
- ↑ a b c Hyvönen 1963, s. 140.
- ↑ Parkkari 1970, s. 27.
- ↑ Parkkari 1970, s. 29–32.
- ↑ Parkkari 1970, s. 31–35.
- ↑ Parkkari 1970, s. 38–40.
- ↑ Jaakko Mäkelä: The Radical Left and the Communist Party in Finnish Politics. Teoksessa Political Parties in Finland. Essays in History and Politics (toim. Juhani Mylly & R. Michael Berry). University of Turku 1987, s. 157.
- ↑ Saarela 1996, s. 142–143.
- ↑ Saarela 1996, s. 313.
- ↑ Sakari Selin: Optimistien sukupolvi. Sodanjälkeisen nuorison aatteet ja haaveet Terä-lehden kuvastamina (YLL 2004)
- ↑ Saarela 1996, s. 266–267.
- ↑ Saarela 1996, s. 248.
- ↑ Parkkari 1970, s. 26,37.