Ero sivun ”Nykyfilosofia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
mikä helvetin "alkuperäinen marxismi-leninismi"? voi vittu sentään |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Kautta filosofian historian on ollut nähtävissä kaksi selkeää filosofistieteellistä suuntausta. Positivistit ovat painottaneet tieteiden arvovapautta ja luonnontieteellistä pohjaa, kun taas tulkitsijat ja hermeneutikot taasen painottavat ihmisläheistä näkökulmaa. 1900-luvulla positivistisen suuntauksen edustajat, kuten [[looginen positivismi|loogiset positivistit]] liittyvät läheisesti '''[[analyyttinen filosofia|analyyttiseen]]''' suuntaukseen, kun taas [[hermeneutiikka|hermeneutikot]], [[eksistentialismi|eksistentialistit]] ja muut tulkitsevampaa suuntausta painottavat kuuluvat '''[[mannermainen filosofia|mannermaiseen]]''' suuntaukseen. |
Kautta filosofian historian on ollut nähtävissä kaksi selkeää filosofistieteellistä suuntausta. Positivistit ovat painottaneet tieteiden arvovapautta ja luonnontieteellistä pohjaa, kun taas tulkitsijat ja hermeneutikot taasen painottavat ihmisläheistä näkökulmaa. 1900-luvulla positivistisen suuntauksen edustajat, kuten [[looginen positivismi|loogiset positivistit]] liittyvät läheisesti '''[[analyyttinen filosofia|analyyttiseen]]''' suuntaukseen, kun taas [[hermeneutiikka|hermeneutikot]], [[eksistentialismi|eksistentialistit]] ja muut tulkitsevampaa suuntausta painottavat kuuluvat '''[[mannermainen filosofia|mannermaiseen]]''' suuntaukseen. |
||
Nykyfilosofian kolmanneksi suuntaukseksi määritetään usein '''[[marxilainen filosofia|marxilainen]]''' suuntaus, johon |
Nykyfilosofian kolmanneksi suuntaukseksi määritetään usein '''[[marxilainen filosofia|marxilainen]]''' suuntaus, johon liittyi [[marxismi-leninismi]], mutta toisaalta myös [[frankfurtin koulukunta]]. Samoin [[radikaali feminismi]] ja monet sen suuntaukset liittyvät analyysitavoiltaan usein läheisesti marxilaiseen yhteisöteoriaan. |
||
Joskus yhä neljänneksi suuntaukseksi on eroteltu [[katolisuus|katolisen kirkon]] '''[[uustomismi]]'''. Aikaisemmasta [[Aristoteles|aristoteelisesta]] [[syllogismi|syllogistisesta]] suuntauksesta vahvasti argumentaatiotapojaan ammentavasta klassisesta [[tomismi]]sta syntynyt perinne on ehdottomasti lähempänä analyyttista kuin mannermaista perinnettä. Puhtaasti [[teologia]]an ja jumaluskoon pohjautuvat uustomismin eri muodot eivät kuitenkaan ole kovin yhteensopivia puhtaan [[sekularismi|sekulaaria]] ja [[luonnontiede|luonnontieteellistä]] näkökulmaa painottavan analyyttisen suuntauksenkaan kanssa. Uustomismin asemaa erillisenä traditiona vahvistaa myös sen erittäin selkeästi määritelty kokonaisvaltainen [[maailmankuva]] ja [[ihmiskuva]], joka kattaa kaiken [[ontologia]]sta [[etiikka]]an yhteensopivilla opetuksillaan. |
Joskus yhä neljänneksi suuntaukseksi on eroteltu [[katolisuus|katolisen kirkon]] '''[[uustomismi]]'''. Aikaisemmasta [[Aristoteles|aristoteelisesta]] [[syllogismi|syllogistisesta]] suuntauksesta vahvasti argumentaatiotapojaan ammentavasta klassisesta [[tomismi]]sta syntynyt perinne on ehdottomasti lähempänä analyyttista kuin mannermaista perinnettä. Puhtaasti [[teologia]]an ja jumaluskoon pohjautuvat uustomismin eri muodot eivät kuitenkaan ole kovin yhteensopivia puhtaan [[sekularismi|sekulaaria]] ja [[luonnontiede|luonnontieteellistä]] näkökulmaa painottavan analyyttisen suuntauksenkaan kanssa. Uustomismin asemaa erillisenä traditiona vahvistaa myös sen erittäin selkeästi määritelty kokonaisvaltainen [[maailmankuva]] ja [[ihmiskuva]], joka kattaa kaiken [[ontologia]]sta [[etiikka]]an yhteensopivilla opetuksillaan. |
||
Versio 30. toukokuuta 2005 kello 10.36
| Osa artikkelisarjaa |
| Länsimaisen filosofian historia |
|---|
 |
| Länsimainen filosofia |
|
| Katso myös |
|
Länsimainen nykyfilosofia on 1900-luvulla jakautunut lukuisiin erilaisiin näkemyksiin, joita jaotellaan lähinnä analyyttiseen ja mannermaiseen filosofiseen suuntaukseen.
Kautta filosofian historian on ollut nähtävissä kaksi selkeää filosofistieteellistä suuntausta. Positivistit ovat painottaneet tieteiden arvovapautta ja luonnontieteellistä pohjaa, kun taas tulkitsijat ja hermeneutikot taasen painottavat ihmisläheistä näkökulmaa. 1900-luvulla positivistisen suuntauksen edustajat, kuten loogiset positivistit liittyvät läheisesti analyyttiseen suuntaukseen, kun taas hermeneutikot, eksistentialistit ja muut tulkitsevampaa suuntausta painottavat kuuluvat mannermaiseen suuntaukseen.
Nykyfilosofian kolmanneksi suuntaukseksi määritetään usein marxilainen suuntaus, johon liittyi marxismi-leninismi, mutta toisaalta myös frankfurtin koulukunta. Samoin radikaali feminismi ja monet sen suuntaukset liittyvät analyysitavoiltaan usein läheisesti marxilaiseen yhteisöteoriaan.
Joskus yhä neljänneksi suuntaukseksi on eroteltu katolisen kirkon uustomismi. Aikaisemmasta aristoteelisesta syllogistisesta suuntauksesta vahvasti argumentaatiotapojaan ammentavasta klassisesta tomismista syntynyt perinne on ehdottomasti lähempänä analyyttista kuin mannermaista perinnettä. Puhtaasti teologiaan ja jumaluskoon pohjautuvat uustomismin eri muodot eivät kuitenkaan ole kovin yhteensopivia puhtaan sekulaaria ja luonnontieteellistä näkökulmaa painottavan analyyttisen suuntauksenkaan kanssa. Uustomismin asemaa erillisenä traditiona vahvistaa myös sen erittäin selkeästi määritelty kokonaisvaltainen maailmankuva ja ihmiskuva, joka kattaa kaiken ontologiasta etiikkaan yhteensopivilla opetuksillaan.
Kirjallisuutta
- Hintikka, Jaakko: Filosofian köyhyys ja rikkaus: tutkielmia nykyfilosofiasta. Toimittaneet R. Vilkko ja J. Hiipakka. Art House, 2001.