Ihmiskäsitys
Ihmiskäsitys on yksilön tai yhteisön käsitys siitä, mikä on ihminen – mikä on ihmisen olemus, alkuperä ja päämäärä, mikä asema ihmisellä on suhteessa toisiin ja ympäristöön. Eri aatteilla ja uskonnoilla on erilaisia ihmiskäsityksiä, esimerkiksi humanistinen tai kristillinen ihmiskäsitys.[1]
Erilaisia ihmiskäsityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmiskäsitykset voidaan ryhmitellä eri tavoin.[2]
Filosofi Lauri Rauhala jakaa ihmiskäsitykset monistisiin, dualistisiin, pluralistisiin ja holistisiin (monopluralistisiin) sen mukaan, montako olemassaolon perusmuotoa oletetaan olevan ja mikä niiden suhde tai itsenäisyys on.[2]
Heikki Kanniston mukaan ihmiskäsitykset voidaan ryhmitellä essentialistisiin, kulturalistisiin, eksistentialistisiin ja naturalistisiin. Essentialistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisessä on muuttumaton perusolemus, joka on ihmisen elämisen normi ja kehityksen päämäärä. Kulturalistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen luo itseään osana sosiaalista todellisuutta, ja keskeistä on hänen ympäristönsä ja ympäröivä kulttuuri. Eksistentialistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on lähtökohtaisesti äärettömän vapaa, mutta tullakseen ihmiseksi hän joutuu tekemään valintoja. Naturalistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on aineellinen osa luontoa, johon pätevät luonnontieteelliset lainalaisuudet ja syy–seuraussuhteet.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Filosofian sanakirja. Asiantuntija: Eero Ojanen. Laadittu WSOY:n tietosanakirjojen pohjalta. Taskufacta. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23766-3.
- ↑ a b c Eeva Anttila: Ihmiskäsitys ja ihmiskuva Teatterikorkeakoulu. Viitattu 26.9.2020.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hänninen, Vilma & Aaltola, Elisa (toim.): Ihminen kaleidoskoopissa: ihmiskäsitysten kirjoa tutkimassa. Gaudeamus, 2020. ISBN 9789523450769.