Ero sivun ”Paul Pelliot” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Niridya (keskustelu | muokkaukset)
51 muokkausta
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
97 262 muokkausta
Luokka:Sinologit, kh, lähde?
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Paul Pelliot examining manuscripts in Cave 17 at Mogao Caves in 1908.jpg|thumb|right|Paul Pelliot tutkimassa kirjoituskääröjä [[Mogao-luolat|Mogao-luolilla]].]]
[[Tiedosto:Paul Pelliot examining manuscripts in Cave 17 at Mogao Caves in 1908.jpg|thumb|right|Paul Pelliot tutkimassa kirjoituskääröjä [[Mogao-luolat|Mogao-luolilla]].]]
'''Paul Pelliot''' ([[28. toukokuuta]] [[1878]] – [[26. lokakuuta]] [[1945]]) oli [[ranska]]lainen [[sinologi]] ja [[Keski-Aasia]]n tutkimusmatkailija. Hän teki vain yhden tutkimusretken Keski-Aasiaan.
'''Paul Pelliot''' ([[28. toukokuuta]] [[1878]] – [[26. lokakuuta]] [[1945]]) oli [[ranska]]lainen [[sinologi]] ja [[Keski-Aasia]]n tutkimusmatkailija. Hän teki vain yhden tutkimusretken Keski-Aasiaan.{{Lähde}}


Pelliot työskenteli [[Hanoi]]ssa ranskalaisessa Itä-Aasian tutkimusinstituutissa [[École française d'Extrême-Orient]]'ssa josta hänet lähetettiin vuonna [[1900]] [[Peking]]iin etsimään kiinankielisiä kirjoja instituutille. Siellä hän joutui [[boksarikapina]]n keskelle ja jäi loukkuun kaupungin piiritykseen. Pelliot teki kaksi retkeä vihollisen maaperälle, toisella kertaa kaapatakseen vihollislipun ja toisella kertaa tuodakseen tuoreita hedelmiä piiritysrenkaan sisään. Hän sai urheudesta [[Kunnialegioona]]n jäsenyyden. 22-vuotiaana Pelliot palasi Hanoihin, jossa hänestä tuli Écolen [[kiinan kieli|kiinan kielen]] professori.
Pelliot työskenteli [[Hanoi]]ssa ranskalaisessa Itä-Aasian tutkimusinstituutissa [[École française d'Extrême-Orient]]'ssa, josta hänet lähetettiin vuonna 1900 [[Peking]]iin etsimään instituutille kiinankielisiä kirjoja. Siellä hän joutui [[boksarikapina]]n keskelle ja jäi loukkuun kaupungin piiritykseen. Pelliot teki kaksi retkeä vihollisen maaperälle, toisella kertaa kaapatakseen vihollislipun ja toisella kertaa tuodakseen tuoreita hedelmiä piiritysrenkaan sisään. Hän sai urheudesta [[Kunnialegioona]]n jäsenyyden. 22-vuotiaana Pelliot palasi Hanoihin, jossa hänestä tuli Écolen [[kiinan kieli|kiinan kielen]] professori.{{Lähde}}


==Tutkimusretki==
==Tutkimusretki==
Pelliotin retkikunta lähti [[Pariisi]]sta [[17. kesäkuuta]] [[1906]]. Kolmen miehen seurue matkusti [[Kiinan Turkestan]]iin rautateitse [[Moskova]]n ja [[Taškent]]in kautta. Ryhmä saapui [[Kašgar]]iin elokuun lopussa ja asui venäläisen kenraalikonsulin luona. Matkalla Taškentista Kašgariin oli mukana myös [[C. G. E. Mannerheim]] Venäjän lähettämänä tiedustelutehtävissä. Myöhemmin Mannerheimin ja Pelliotin välit kiristyivät ja Mannerheim erosi Pelliotin retkikunnasta.<ref> http://www.mannerheim.fi/05_s_ura/s_kiina.htm</ref>
Pelliotin retkikunta lähti [[Pariisi]]sta 17. kesäkuuta 1906. Kolmen miehen seurue matkusti rautateitse [[Moskova]]n ja [[Taškent]]in kautta [[Kiinan Turkestan]]iin. Ryhmä saapui [[Kašgar]]iin elokuun lopussa ja asui venäläisen kenraalikonsulin luona.{{Lähde}} Matkalla Taškentista Kašgariin oli mukana myös [[C. G. E. Mannerheim]] Venäjän lähettämänä tiedustelutehtävissä. Myöhemmin Mannerheimin ja Pelliotin välit kiristyivät ja Mannerheim erosi Pelliotin retkikunnasta.<ref> [http://www.mannerheim.fi/05_s_ura/s_kiina.htm Mannerheim.fi]</ref>
⚫
Pelliot ihastutti paikallisia kiinalaisia viranomaisia sujuvalla kiinan kielellään ja ryhmä sai aiemmin vaikeasti saatavissa olleita tarvikkeita, kuten [[jurtta|jurttia]]. Kašgarista ryhmä siirtyi [[Kutsha]]an, josta Pelliot löysi kadonneella [[tokaarilaiset kielet|tokaarilaisella kielellä]] kirjoitettuja tekstejä. Ne käänsi myöhemmin [[Sylvain Levi]], Pelliotin entinen opettaja. Seuraava etappi oli [[Ürümqi]], jossa ryhmä tapasi boksarikapinan johtajan karkotetun veljen.


⚫
Pelliot ihastutti paikallisia kiinalaisia viranomaisia sujuvalla kiinan kielellään, ja ryhmä sai aiemmin vaikeasti saatavissa olleita tarvikkeita, kuten [[jurtta|jurttia]]. Kašgarista ryhmä siirtyi [[Kutsha]]an, josta Pelliot löysi kadonneella [[tokaarilaiset kielet|tokaarilaisella kielellä]] kirjoitettuja tekstejä. Ne käänsi myöhemmin [[Sylvain Levi]], Pelliotin entinen opettaja. Seuraava etappi oli [[Ürümqi]], jossa ryhmä tapasi boksarikapinan johtajan karkotetun veljen.{{Lähde}}
⚫
Retken päätepiste oli [[Dunhuang]]. Siellä Pelliot pääsi apotti Wangin salaiseen kirjastoon [[Mogao-luolat|Mogao-luolissa]], joka sisälsi valtavan kokoelman vuosien 406–1002 väliin ajoitettuja tekstejä. Kuten jurttien tapauksessa, on uskottu että Pelliotin sujuva kiinan taito auttoi tässä. Tutkittuaan tekstejä kolme viikkoa, Pelliot suostutteli Wangin myymään hänelle kokoelman tärkeimmiksi katsomiaan. Wang joka halusi jatkaa luostarin kunnostusta, suostui myymään tekstit halpaan hintaan. Vaikka Pelliotin kokoelma oli huomattavasti suppeampi kuin kirjaston alun perin keksineen [[Sir Aurel Stein]]in aiemmin viemä, osoittautui se tieteellisesti arvokkaammaksi. Stein ei osannut kiinaa ja valitsi kääröt summittain, jolloin mukaan tuli useita vähempiarvoisia ja kaksoiskappaleita, kun taas Pelliot pystyi asiantuntijana valikoimaan vain arvokkaimmat.


⚫
Retken päätepiste oli [[Dunhuang]]. Siellä Pelliot pääsi [[Mogao-luolat|Mogao-luoliin]] apotti Wangin salaiseen kirjastoon, joka sisälsi valtavan kokoelman vuosien 406–1002 väliin ajoitettuja tekstejä. Kuten jurttien tapauksessa, on tässäkin uskottu, että Pelliotia auttoi sujuva kiinan taito. Tutkittuaan tekstejä kolme viikkoa, Pelliot suostutteli Wangin myymään hänelle kokoelman tärkeimmiksi katsomiaan. Wang halusi jatkaa luostarin kunnostusta ja suostui myymään tekstit halpaan hintaan. Vaikka Pelliotin kokoelma oli huomattavasti suppeampi kuin kirjaston alun perin keksineen [[Aurel Stein]]in aiemmin viemä, se osoittautui tieteellisesti arvokkaammaksi. Stein ei osannut kiinaa ja valitsi kääröt summittain, jolloin mukaan tuli useita vähempiarvoisia ja kaksoiskappaleita, kun taas Pelliot pystyi asiantuntijana valikoimaan vain arvokkaimmat.{{Lähde}}
⚫
Pelliot palasi Pariisiin [[24. lokakuuta]] [[1909]] ja joutui epäsuosioon. Häntä syytettiin julkisten rahojen tuhlaamisesta ja muinaisten tekstien väärentämisestä. Sir Aurel Stein vapautti lopulta Pelliotin syytteistä kertomalla vuonna [[1912]] ilmestyneessä kirjassaan jättäneensä tekstejä kirjastoon. Pelliot palveli ranskan sotilasattaseana [[Peking]]issä [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikana. Hän kuoli syöpään [[1945]].

⚫
Pelliot palasi Pariisiin lokakuussa 1909 ja joutui epäsuosioon. Häntä syytettiin julkisten rahojen tuhlaamisesta ja muinaisten tekstien väärentämisestä. Aurel Stein vapautti lopulta Pelliotin syytteistä kertomalla vuonna 1912 ilmestyneessä kirjassaan jättäneensä tekstejä kirjastoon. Pelliot palveli Ranskan sotilasattaseana [[Peking]]issä [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikana. Hän kuoli syöpään 1945.{{Lähde}}


==Lähteet==
==Lähteet==
Rivi 18: Rivi 19:
*[http://www.dailymotion.com/video/xeg3xd_paul-pelliot-et-le-tresor-national_travel Video Paul Pelliot]
*[http://www.dailymotion.com/video/xeg3xd_paul-pelliot-et-le-tresor-national_travel Video Paul Pelliot]


{{DEFAULTSORT:Pelliot, Paul}}
{{AAKKOSTUS:Pelliot, Paul}}

[[Luokka:Ranskalaiset tutkimusmatkailijat]]
[[Luokka:Ranskalaiset tutkimusmatkailijat]]
[[Luokka:Sinologit]]
[[Luokka:Vuonna 1878 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1878 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1945 kuolleet]]
[[Luokka:Vuonna 1945 kuolleet]]

Versio 24. lokakuuta 2021 kello 10.49

Paul Pelliot tutkimassa kirjoituskääröjä Mogao-luolilla.

Paul Pelliot (28. toukokuuta 1878 – 26. lokakuuta 1945) oli ranskalainen sinologi ja Keski-Aasian tutkimusmatkailija. Hän teki vain yhden tutkimusretken Keski-Aasiaan.lähde?

Pelliot työskenteli Hanoissa ranskalaisessa Itä-Aasian tutkimusinstituutissa École française d'Extrême-Orient'ssa, josta hänet lähetettiin vuonna 1900 Pekingiin etsimään instituutille kiinankielisiä kirjoja. Siellä hän joutui boksarikapinan keskelle ja jäi loukkuun kaupungin piiritykseen. Pelliot teki kaksi retkeä vihollisen maaperälle, toisella kertaa kaapatakseen vihollislipun ja toisella kertaa tuodakseen tuoreita hedelmiä piiritysrenkaan sisään. Hän sai urheudesta Kunnialegioonan jäsenyyden. 22-vuotiaana Pelliot palasi Hanoihin, jossa hänestä tuli Écolen kiinan kielen professori.lähde?

Tutkimusretki

Pelliotin retkikunta lähti Pariisista 17. kesäkuuta 1906. Kolmen miehen seurue matkusti rautateitse Moskovan ja Taškentin kautta Kiinan Turkestaniin. Ryhmä saapui Kašgariin elokuun lopussa ja asui venäläisen kenraalikonsulin luona.lähde? Matkalla Taškentista Kašgariin oli mukana myös C. G. E. Mannerheim Venäjän lähettämänä tiedustelutehtävissä. Myöhemmin Mannerheimin ja Pelliotin välit kiristyivät ja Mannerheim erosi Pelliotin retkikunnasta.[1]

Pelliot ihastutti paikallisia kiinalaisia viranomaisia sujuvalla kiinan kielellään, ja ryhmä sai aiemmin vaikeasti saatavissa olleita tarvikkeita, kuten jurttia. Kašgarista ryhmä siirtyi Kutshaan, josta Pelliot löysi kadonneella tokaarilaisella kielellä kirjoitettuja tekstejä. Ne käänsi myöhemmin Sylvain Levi, Pelliotin entinen opettaja. Seuraava etappi oli Ürümqi, jossa ryhmä tapasi boksarikapinan johtajan karkotetun veljen.lähde?

Retken päätepiste oli Dunhuang. Siellä Pelliot pääsi Mogao-luoliin apotti Wangin salaiseen kirjastoon, joka sisälsi valtavan kokoelman vuosien 406–1002 väliin ajoitettuja tekstejä. Kuten jurttien tapauksessa, on tässäkin uskottu, että Pelliotia auttoi sujuva kiinan taito. Tutkittuaan tekstejä kolme viikkoa, Pelliot suostutteli Wangin myymään hänelle kokoelman tärkeimmiksi katsomiaan. Wang halusi jatkaa luostarin kunnostusta ja suostui myymään tekstit halpaan hintaan. Vaikka Pelliotin kokoelma oli huomattavasti suppeampi kuin kirjaston alun perin keksineen Aurel Steinin aiemmin viemä, se osoittautui tieteellisesti arvokkaammaksi. Stein ei osannut kiinaa ja valitsi kääröt summittain, jolloin mukaan tuli useita vähempiarvoisia ja kaksoiskappaleita, kun taas Pelliot pystyi asiantuntijana valikoimaan vain arvokkaimmat.lähde?

Pelliot palasi Pariisiin lokakuussa 1909 ja joutui epäsuosioon. Häntä syytettiin julkisten rahojen tuhlaamisesta ja muinaisten tekstien väärentämisestä. Aurel Stein vapautti lopulta Pelliotin syytteistä kertomalla vuonna 1912 ilmestyneessä kirjassaan jättäneensä tekstejä kirjastoon. Pelliot palveli Ranskan sotilasattaseana Pekingissä ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kuoli syöpään 1945.lähde?

Lähteet

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paul_Pelliot&oldid=20071333”