Juvenalis

Juvenalis seppelöitävänä. Kansikuva teoksesta John Dryden et al., The Satires of Decimus Junius Juvenalis: And of Aulus Persius Flaccus, 4th ed. (London, 1711).

Satiireja, vuoden 1535 laitos

Decimus Iunius Iuvenalis (n.60 Aquinum nyk. Aquino – n.135) oli roomalainen satiirikko ja runoilija. Juvenaliksen elämästä ei tiedetä paljoakaan. Juvenalikselta tunnetaan parhaiten lentävä lause panem et circenses eli "leipää ja sirkushuveja". Häneltä on säilynyt vain 16 heksametrillä kirjoitettua satiiria. Satiirit ovat harvinainen ja mielenkiintoinen kuvaus keisariajan elämästä. Yhdessä Martialiksen ja Persiuksen kanssa hänen katsotaan kuuluvan Rooman kirjallisuuden hopea-ajan satiirikoihin.

Juvenalikselta on peräisin myös lentävä lause "Kuka valvoo itseään valvojia?" (Quis custodiet ipsos custodes?)

Elämänvaiheita

Juvenalis oli vapautetun orjan poika ja hän lähti nuoruudessaan tekemään kunnianhimoista virkauraa. Urasta ei kuitenkaan muodostunut niin hohdokasta kuin Juvenalis olisi toivonut. Ryhtyessään runoilijaksi noin 50-vuotiaana hänestä oli kehittynyt sapekas, katkera ja inhimillisille heikkouksille tarkkanäköinen kirjoittaja.

Syynä Juvenaliksen virkauran kariutumiselle oli se, että hän erehtyi tekemään pilaa väärästä miehestä. Juvenalis oli aloittelemassa uraansa legioonassa ja mies, jota hän pilkkasi, oli keisari Domitianuksen suosikki ja hänellä oli oikeus päättää ylennyksistä. Juvenalis karkotettiin luultavasti Egyptiin, Syeneen (nykyinen Assuan), ja hänet tuomittiin menettämään omaisuutensa.

Kun Domitianus oli syrjäytetty vuonna 96, sai Juvenalis luvan palata Roomaan. Hän ei kuitenkaan saanut takavarikoitua omaisuuttaan takaisin eikä hän saanut myöskään mitään virkaa. Juvenalis elätti itsensä klienttinä, eli teki varakkaammilleen erilaisia palveluksia.

Vähitellen hänen kuitenkin onnistui päästä parempaan asemaan. Omaelämänkerrallisessa satiirissaan numero 11 hän kuvailee asuvansa Roomassa vaatimattomasti mutta mukavasti. Elatuksensa hän sai Tivolissa sijaitsemansa maatilan tuotosta. Maatilalla oli karjaa ja siellä työskenteli jokunen orja.

Vaikka Juvenalis oli viimeisissä kirjoituksissaan edelleen pessimisti, niissä on havaittavissa jonkinlaista lientymistä. Kirjoittaja lienee saanut jonkinlaisen mielenrauhan. Juvenaliksen kuolinvuodesta voidaan esittää vain olettamuksia.

Satiirit

Satiireissaan Juvenalis käsittelee monia aiheita ja ne piirtävät värikkään kuvan keisariajan Rooman elämästä. Niistä välittyy kirjoittajan ilkeys ja katkeruus aikalaisiaan kohtaan. Sanotaan, että Horatius hymyili ihmisten heikkouksille ja vioille kun taas Juvenalis ruoski niitä armottomasti.

Monessa satiirissaan Juvenalis kritisoi aikansa hyväosaisia siitä, että he eivät tunne minkäänlaista myötätuntoa köyhiä kohtaan. Se, että rikkaat matelevat hallitsijan edessä ja lipevästi kehuvat häntä, on hänestä erityisen inhottavaa. Eniten hän kuitenkin pilkkaa heitä, jotka ovat hänenlaisiaan vapautetun orjan poikia, mutta toisin kuin hän, onnistuneet rikastumaan ja pääsemään ylhäiseen asemaan. Runoilija suorastaan kiehuu inhosta kuvaillessaan heidän korujaan ja kalliita vaatteitaan.

Yhteiskunnan ylimmän kerroksen elämää kuvaillessaan Juvenalis ei enää pilkkaa, vaan päästää inhonsa täysin valloilleen. Keisari Domitianuksen hovissa suuria huolia aiheutuu siitä, miten suuri kampela, joka ei mahdu patoihin eikä kattiloihin, valmistetaan ruoaksi. Toisessa satiirissa humaltunut vaimo oksentaa kalliille marmorilattialle ja huomaavainen aviomies katselee muualle ja toisaalla impotentti sulhanen palkkaa hääyönä morsiamelleen ilopojan. Pistävästi kuvataan myös naisten ja homomiesten seksuaalista hillittömyyttä.

Juvenalis kuvasi pistävällä tyylillään unettomuutta, jonka aiheuttaa asuminen Insulassa. Kirjoittajan oli vaikea nukkua, sillä hän pelkäsi öistä tulipaloa tai sitä, että talo romahtaa huonon rakentamisen vuoksi. Kaduilta kuului öisin kärrynpyörien jyrinä kun liikkeiden varastoja täydennetään ja jyrinä herätti kirjoittajan mukaan merilehmätkin. Jos unettomuutta pakeni öisille kaduille, ei tilanne parantunut mitenkään. Kadulla piti väistellä humalaisia juhlijalaumoja tai riidanhaastajia, ja joku saattoi tyhjentää ikkunasta pottansa niskaasi tai heitää sinua rikkinäisellä astialla. Pahimmillaan rosvo pisti sinut tikarillaan kuoliaaksi.

Erityisen paljon huomiota Juvenalis antoi oman aikansa rumille ja vastenmielisille piirteille. Monet nykytutkijat ovat pohtineet miten paljon niissä on totta ja miten paljon kirjoittaja liioittelee saadakseen sanomansa perille. Jos Juvenalista vertaa hänen aikalaiseensa Plinius nuorempaan tulee miettineeksi, ovatko he eläneet samaan aikaan samassa valtakunnassa. Plinius nuorempi ei ole sokea ihmisten heikkouksille eikä paheille, hän kuvailee myös yläluokan tuhlailua ja tyhjänpäiväistä seuraelämää, mutta hänen henkilöhahmoillaan on myös hyveitä.

Kirjoitustyyliltään Juvenalis oli selkeä ja vahva. Hän osasi löytää iskeviä ilmaisuja ja tehokkaita kielikuvia. Ne ovat rytmikkäitä ja mieleenjääviä kielikuvia kuten "leipää ja sirkushuveja". Juvenalis ei ollut missään nimessä optimisti, mutta hänellä oli voimaa.

Satiirien vaikutus

Kesti noin 200 vuotta Juvenaliksen kuolemasta, kun hänen työnsä arvo ymmärrettiin. Kristillinen kirjoittaja Tertullianus oli suuri Juvenaliksen ihailija. Nykypäiviin on säilynyt vuosien 350- 420 välillä tehty satiirien kommentoitu versio.

Myöhemmistä kirjoittajista Giovanni Boccaccio, Nicolas Boileau ja Lordi Byron ovat tutkineet ja ihailleet Juvenaliksen tuotantoa.

Aiheesta muualla

• The Latin Library - Juvenaliksen satiirit latinaksi