Ero sivun ”Albert Kesselring” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta Edistynyt mobiilimuokkaus |
p linkitysten muotoilua |
||
Rivi 28: | Rivi 28: | ||
Ilmavoimien komentajana Kesselring osallistui [[Puolan offensiivi|Puolan]] ja [[taistelu Ranskasta|Ranskan valtaamiseen]]. Menestyksestä Ranskassa Kesselring sai ylennyksen sotamarsalkaksi. Tappioon päättynyt [[taistelu Britanniasta]] käytiin lähinnä Luftwaffen avulla. Kesselring kannatti siviilikohteiden pommittamista ja oli [[englanti]]laisiin kaupunkeihin kohdistuneiden pommitusten ({{k-de|Blitz}}) arkkitehti. [[Operaatio Barbarossa]]n alussa Kesselring jatkoi Puolassa alkanutta tehokasta yhteistyötä [[keskustan armeijaryhmä]]n komentajan [[Fedor von Bock]]in kanssa. [[Pohjois-Afrikan sota toisessa maailmansodassa|Pohjois-Afrikan taistelujen]] aikana Kesselring komensi eteläistä [[Välimeri|Välimeren]] alueen sotanäyttämöä, lukuun ottamatta [[Erwin Rommel]]in johtamaa saksalais-italialaista panssariarmeijaa. Kun Rommel sairastui keltatautiin, Kesselring otti myös hänen joukkonsa haltuunsa sitoen [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] joukot Afrikkaan. Lopulta liittoutuneet saivat vangeiksi lähes 300 000 [[akselivallat|akselivaltojen]] sotilasta. |
Ilmavoimien komentajana Kesselring osallistui [[Puolan offensiivi|Puolan]] ja [[taistelu Ranskasta|Ranskan valtaamiseen]]. Menestyksestä Ranskassa Kesselring sai ylennyksen sotamarsalkaksi. Tappioon päättynyt [[taistelu Britanniasta]] käytiin lähinnä Luftwaffen avulla. Kesselring kannatti siviilikohteiden pommittamista ja oli [[englanti]]laisiin kaupunkeihin kohdistuneiden pommitusten ({{k-de|Blitz}}) arkkitehti. [[Operaatio Barbarossa]]n alussa Kesselring jatkoi Puolassa alkanutta tehokasta yhteistyötä [[keskustan armeijaryhmä]]n komentajan [[Fedor von Bock]]in kanssa. [[Pohjois-Afrikan sota toisessa maailmansodassa|Pohjois-Afrikan taistelujen]] aikana Kesselring komensi eteläistä [[Välimeri|Välimeren]] alueen sotanäyttämöä, lukuun ottamatta [[Erwin Rommel]]in johtamaa saksalais-italialaista panssariarmeijaa. Kun Rommel sairastui keltatautiin, Kesselring otti myös hänen joukkonsa haltuunsa sitoen [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] joukot Afrikkaan. Lopulta liittoutuneet saivat vangeiksi lähes 300 000 [[akselivallat|akselivaltojen]] sotilasta. |
||
Kesselring ennusti liittoutuneiden nousevan maihin [[Sisilia]]ssa. Hän vahvisti akselivaltojen vahvuutta saarella toivoen voivansa saavuttaa [[torjuntavoitto|torjuntavoiton]] vastahyökkäyksellä. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu, mutta vetäytymisen määrännyt Kesselring onnistui viivyttämään vihollisen etenemistä vielä yhdellä kuukaudella. Liittoutuneet etenivät [[ |
Kesselring ennusti liittoutuneiden nousevan maihin [[Sisilia]]ssa. Hän vahvisti akselivaltojen vahvuutta saarella toivoen voivansa saavuttaa [[torjuntavoitto|torjuntavoiton]] vastahyökkäyksellä. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu, mutta vetäytymisen määrännyt Kesselring onnistui viivyttämään vihollisen etenemistä vielä yhdellä kuukaudella. Liittoutuneet etenivät [[Italia]]an, jossa Kesselringin johtama puolustus hidasti etenemistä merkittävästi, pysäyttäen sen lopulta kokonaan [[Gootti-linja]]lla. Lokakuussa 1944 Kesselringiä kuljettanut henkilöauto törmäsi sivutieltä tulleeseen tykinkuljetusvaunuun. Toivuttuaan onnettomuudesta maaliskuuhun 1945 mennessä Kesselring siirtyi [[länsirintama (toinen maailmansota)|länsirintaman]] komentajaksi. Hän antautui [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaisille]] [[Itävalta|Itävallassa]] 6. toukokuuta 1945. |
||
Sodan jälkeen Kesselring vangittiin ja tuomittiin kuolemaan [[partisaani]]en, [[siviili]]en ja italialaisten sotavankien teloittamisesta. Hän myös pakotti [[Rooma]]n [[juutalaiset]] pakkotyöhön. Voimakkaiden vastalauseiden johdosta tuomio kuitenkin muutettiin vankeudeksi. Kesselring vapautettiin 1952 ”heikon terveyden” perusteella hieman sen jälkeen, kun hänet oli valittu |
Sodan jälkeen Kesselring vangittiin ja tuomittiin kuolemaan [[partisaani]]en, [[siviili]]en ja italialaisten sotavankien teloittamisesta. Hän myös pakotti [[Rooma]]n [[juutalaiset]] pakkotyöhön. Voimakkaiden vastalauseiden johdosta tuomio kuitenkin muutettiin vankeudeksi. Kesselring vapautettiin 1952 ”heikon terveyden” perusteella hieman sen jälkeen, kun hänet oli valittu oikeistolaisen ”[[Stahlhelm|Stahlhelm, Bund der Frontsoldaten]]” -veteraanijärjestön johtoon.<ref>Bund der Frontsoldaten' wahlt Kesselring zum Prasidenten, National Zeitung, 8 August 1952</ref> |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
Nykyinen versio 17. elokuuta 2020 kello 17.30
Albert Kesselring | |
---|---|
Albert Kesselring vuonna 1940 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. marraskuuta 1885 Marktsteft, Baijeri, Saksa |
Kuollut | 16. heinäkuuta 1960 (74 vuotta) Bad Nauheim, Länsi-Saksa |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) |
Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
Palvelusvuodet | 1904–1945 |
Taistelut ja sodat | |
Sotilasarvo | Sotamarsalkka |
Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi tammenlehvin, miekoin ja timantein |
Nimikirjoitus |
|
Albert Kesselring (30. marraskuuta 1885 Marktsteft, Baijeri – 16. heinäkuuta 1960 Bad Nauheim, Saksa) oli Saksan ilmavoimien, Luftwaffen, sotamarsalkka toisen maailmansodan aikana. Häntä pidetään yhtenä natsi-Saksan pätevimmistä kenraaleista.
Ilmavoimien komentajana Kesselring osallistui Puolan ja Ranskan valtaamiseen. Menestyksestä Ranskassa Kesselring sai ylennyksen sotamarsalkaksi. Tappioon päättynyt taistelu Britanniasta käytiin lähinnä Luftwaffen avulla. Kesselring kannatti siviilikohteiden pommittamista ja oli englantilaisiin kaupunkeihin kohdistuneiden pommitusten (saks. Blitz) arkkitehti. Operaatio Barbarossan alussa Kesselring jatkoi Puolassa alkanutta tehokasta yhteistyötä keskustan armeijaryhmän komentajan Fedor von Bockin kanssa. Pohjois-Afrikan taistelujen aikana Kesselring komensi eteläistä Välimeren alueen sotanäyttämöä, lukuun ottamatta Erwin Rommelin johtamaa saksalais-italialaista panssariarmeijaa. Kun Rommel sairastui keltatautiin, Kesselring otti myös hänen joukkonsa haltuunsa sitoen liittoutuneiden joukot Afrikkaan. Lopulta liittoutuneet saivat vangeiksi lähes 300 000 akselivaltojen sotilasta.
Kesselring ennusti liittoutuneiden nousevan maihin Sisiliassa. Hän vahvisti akselivaltojen vahvuutta saarella toivoen voivansa saavuttaa torjuntavoiton vastahyökkäyksellä. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu, mutta vetäytymisen määrännyt Kesselring onnistui viivyttämään vihollisen etenemistä vielä yhdellä kuukaudella. Liittoutuneet etenivät Italiaan, jossa Kesselringin johtama puolustus hidasti etenemistä merkittävästi, pysäyttäen sen lopulta kokonaan Gootti-linjalla. Lokakuussa 1944 Kesselringiä kuljettanut henkilöauto törmäsi sivutieltä tulleeseen tykinkuljetusvaunuun. Toivuttuaan onnettomuudesta maaliskuuhun 1945 mennessä Kesselring siirtyi länsirintaman komentajaksi. Hän antautui yhdysvaltalaisille Itävallassa 6. toukokuuta 1945.
Sodan jälkeen Kesselring vangittiin ja tuomittiin kuolemaan partisaanien, siviilien ja italialaisten sotavankien teloittamisesta. Hän myös pakotti Rooman juutalaiset pakkotyöhön. Voimakkaiden vastalauseiden johdosta tuomio kuitenkin muutettiin vankeudeksi. Kesselring vapautettiin 1952 ”heikon terveyden” perusteella hieman sen jälkeen, kun hänet oli valittu oikeistolaisen ”Stahlhelm, Bund der Frontsoldaten” -veteraanijärjestön johtoon.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bund der Frontsoldaten' wahlt Kesselring zum Prasidenten, National Zeitung, 8 August 1952
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albert Kesselring Wikimedia Commonsissa
Edeltäjä: Kenraaliluutnantti Walther Wever |
Luftwaffen esikuntapäällikkö 3. kesäkuuta 1936 - 31. toukokuuta 1937 |
Seuraaja: Kenraali Hans-Jürgen Stumpff |
|