Ero sivun ”Jeanne d’Arc” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
{{Auktoriteettitunnisteet}}
Guise (keskustelu | muokkaukset)
63 muokkausta
Rivi 35: Rivi 35:


===Taistelu Orléansissa===
===Taistelu Orléansissa===
[[Tiedosto:Joan of Arc on horseback.png|thumb|Jeanne ratsunsa selässä haarniskaan pukeutuneena. Kirjan kuvitusta 1500-luvun alulta.]]
[[Tiedosto:Jeanne d'Arc - Les vies des femmes célèbres.jpg|thumb|Jeanne ratsunsa selässä haarniskaan pukeutuneena. Kirjan kuvitusta 1500-luvun alulta.]]
Ranskan pelastamiseksi Kaarle antoi Jeannen johtoon yhden joukko-osaston, jonka tueksi liittyi Ranskan armeijan sotilaita. Heidän tarkoituksensa oli vallata englantilaisten piirittämä [[Orléans]]in kaupunki takaisin Ranskalle ([[Orléansin piiritys]]). Tuhannet englantilaiset sotilaat olivat kerääntyneet kaupungin edustalle ja rakentaneet torneja ja kenttävarustuksia tehostamaan piiritystä. Kaupunki ei kuitenkaan ollut kokonaan eristetty, ja ranskalaisjoukot pääsivät [[Loire]]n kautta vahvistamaan Orléansin puolustusta. Jeanne lähetti englantilaisille nuoleen kiinnitetyn kirjeen, jossa hän kehotti näitä jättämään Ranskan kuningaskunnan rauhaan ja poistumaan omaan maahansa. Kirjeeseen vastattiin ivahuudoin.<ref name="Barth 125">Barth s. 125.</ref>
Ranskan pelastamiseksi Kaarle antoi Jeannen johtoon yhden joukko-osaston, jonka tueksi liittyi Ranskan armeijan sotilaita. Heidän tarkoituksensa oli vallata englantilaisten piirittämä [[Orléans]]in kaupunki takaisin Ranskalle ([[Orléansin piiritys]]). Tuhannet englantilaiset sotilaat olivat kerääntyneet kaupungin edustalle ja rakentaneet torneja ja kenttävarustuksia tehostamaan piiritystä. Kaupunki ei kuitenkaan ollut kokonaan eristetty, ja ranskalaisjoukot pääsivät [[Loire]]n kautta vahvistamaan Orléansin puolustusta. Jeanne lähetti englantilaisille nuoleen kiinnitetyn kirjeen, jossa hän kehotti näitä jättämään Ranskan kuningaskunnan rauhaan ja poistumaan omaan maahansa. Kirjeeseen vastattiin ivahuudoin.<ref name="Barth 125">Barth s. 125.</ref>


Versio 1. huhtikuuta 2020 kello 08.44

Jeanne d’Arc
Jeanne d’Arcia esittävä miniatyyrimaalaus 1400-luvun jälkipuoliskolta.
Jeanne d’Arcia esittävä miniatyyrimaalaus 1400-luvun jälkipuoliskolta.
Henkilötiedot
Syntynyt6. tammikuuta 1412[1]
Domrémy, Ranskan kuningaskunta
Kuollut30. toukokuuta 1431 (19 vuotta)
Rouen, Ranskan kuningaskunta
Kansalaisuus ranskalainen
Ammatti sotilas, pyhimys
Muut tiedot
Lempinimet Orléansin neitsyt
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Jeanne d’Arc eli ”Orléansin neitsyt” (La Pucelle d’Orléans) (6. tammikuuta 1412 Domrémy, Ranskan kuningaskunta – 30. toukokuuta 1431 Rouen, Ranskan kuningaskunta) on Ranskan kansallissankari ja katolisen kirkon pyhimys.

Jeanne tuli kuuluisaksi uskonnollisista näyistään, joissa häntä kehotettiin pelastamaan Ranska. Vuonna 1429 hän johti ranskalaissotilaita Orléansin taistelussa ja osallistui kuningas Kaarle VII:n kruunaukseen Reimsissä. Myöhemmin englantilaiset tuomitsivat hänet noituudesta ja polttivat hänet roviolla.

Elämä

Lapsuus ja uskonnolliset näyt

Jeanne syntyi pienessä Domrémyn kylässä Ranskassa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä eikä hän siksi saanut lapsena paljonkaan koulutusta. Hän ei lyhyen elämänsä aikana oppinut kirjoittamaan tai lukemaan, mutta osasi monia pyhimystarinoita, joita oli kuullut uskonnolliselta äidiltään. Lisäksi häneen oli juurrutettu syvä rakkaus roomalaiskatolista kirkkoa ja sen oppeja kohtaan.[2] Maatalon tyttärenä hän kunnostautui monissa tilanhoitoon kuuluvissa tehtävissä ja kehruu- ja ompelutöissä hän oli taituri.[3]

Lapsena Jeanne näki ympärillään paljon epätoivoa, sillä englantilaiset joukot hallitsivat suurta osaa maasta. Domrémyn kylä sijaitsi lähellä pyhiinvaeltajien, palkkasoturien ja kauppiaiden käyttämää reittiä, ja heidän kauttaan Jeanne kuuli lisätietoja Ranskan huonosta tilanteesta. Monet hänen kylässään joutuivat hylkäämään kotinsa maahanhyökkäyksen uhan alla.[2] Maan tapahtumat vaikuttivat suuresti nuoreen tyttöön. Varsinaisesti Jeannen elämä mullistui 13-vuotiaana hänen alkaessaan kuulla ääniä ja nähdä ilmestyksenomaisia näkyjä. Hänen mukaansa Pyhä Katariina, Pyhä Margareta ja arkkienkeli Mikael kutsuivat häntä ja pyysivät häntä vapauttamaan Ranskan maahan tunkeutuneista englantilaisista.[4] Äänten kehottamana hän päätti lähteä tapaamaan itse prinssi Kaarlea.[5]

Kruununprinssin hovissa

Jeanne lähti matkalleen Ranskan ydinalueelle Île-de-Franceen joulukuussa 1428. Jo seuraavan vuoden tammikuussa hän astui Vancouleursin kaupungin käskynhaltijan eteen. Ensimmäisellä kerralla Jeanne käännytettiin takaisin, mutta myöhemmin hänen itsepintaisuutensa palkittiin ja käskynhaltija suostui kuuntelemaan häntä. Jeanne vetosi puheissaan vanhaan ennustukseen, jonka mukaan Ranska tulisi tuhoutumaan ja pelastumaan neitsyen kautta. Käskynhaltija antoi Jeannelle ratsun ja miehen vaatteet, joiden turvin liikkuminen olisi turvallisempaa. Lisäksi Jeanne sai saattajikseen nuoren ritarin ja muutaman talonpojan.[5]

Pitkän ratsastusmatkan jälkeen Jeanne saapui Chinon’n pikkukaupunkiin, jossa kruununprinssi Kaarle VII piti hoviaan. Prinssi ei halunnut näyttäytyä Jeannelle ja yritti hovimiehensä turvin hankkiutua ”neitsyestä” eroon. Kun Jeanne ei suostunut poistumaan hovista, hänet toimitettiin kirkonmiehistä ja professoreista koostuvan valtuuskunnan kuulusteltavaksi. Samalla huhut oudosta tytöstä levisivät, ja hänen puheensa saivat suuren kannatuksen. Jeannen julistus ”ei ole olemassa muuta apua kuin minun kauttani!” otettiin vakavasti, ja hänelle päätettiin antaa lyhyt sotilaallinen peruskoulutus. Muiden varusteiden ohella Jeannelle annettiin vanha ruostunut miekka, jota hän kantoi tulevassa taistelussa.[5]

Taistelu Orléansissa

Jeanne ratsunsa selässä haarniskaan pukeutuneena. Kirjan kuvitusta 1500-luvun alulta.

Ranskan pelastamiseksi Kaarle antoi Jeannen johtoon yhden joukko-osaston, jonka tueksi liittyi Ranskan armeijan sotilaita. Heidän tarkoituksensa oli vallata englantilaisten piirittämä Orléansin kaupunki takaisin Ranskalle (Orléansin piiritys). Tuhannet englantilaiset sotilaat olivat kerääntyneet kaupungin edustalle ja rakentaneet torneja ja kenttävarustuksia tehostamaan piiritystä. Kaupunki ei kuitenkaan ollut kokonaan eristetty, ja ranskalaisjoukot pääsivät Loiren kautta vahvistamaan Orléansin puolustusta. Jeanne lähetti englantilaisille nuoleen kiinnitetyn kirjeen, jossa hän kehotti näitä jättämään Ranskan kuningaskunnan rauhaan ja poistumaan omaan maahansa. Kirjeeseen vastattiin ivahuudoin.[6]

6. toukokuuta 1429 ranskalaiset tekivät rynnäkön englantilaisten piirityksen läpi. Jeanne kannusti sotilaita joukkojen eturivissä, mutta haavoittui taistelun aikana olkapäähän osuneesta nuolesta. Hänen haarniskansa jouduttiin riisumaan verenvuodon tyrehdyttämiseksi, ja ranskalaisjoukkoja johtava kreivi oli valmis keskeyttämään hyökkäyksen. Jeanne ei suostunut tähän, vaan kehotti sotilaita jatkamaan. Samalla hän pukeutui uudelleen varusteisiinsa ja loi uutta uskoa ranskalaisten hiipuneeseen sotaintoon. Seuraavana aamuna englantilaiset aloittivat vetäytymisen ja jättivät tykistön ranskalaisille.[7]

Taistelun tulos oli riemuvoitto Jeannelle, ja hänestä alettiin puhua ”neitsyenä, joka vapautti Orléansin”. Todellisuudessa hyökkäys oli suunniteltu jo ennen Jeannen saapumista, mutta hänen osallistumisensa nostatti huomattavasti ranskalaisarmeijan taistelutahtoa. Hieman myöhemmin ranskalaiset valloittivat takaisin useita menettämiään asemia. Jeannen maine levisi myös englantilaisten keskuuteen, ja häntä alettiin pitää noitana. Joskus pelkkä Jeannen näyttäytyminen kaupunginporttien edessä pelästytti vihollisen tiehensä.[7]

Jeannen vangitseminen

Winchesterin kardinaali kuulustelee Jeanne d’Arcia. Paul Delarochen maalaus vuodelta 1824.
Jeanne d’Arcin patsas Pariisissa

Voittojensa jälkeen Jeanne lähti Kaarlen ja vartiomiesten kanssa Reimsiin, missä Kaarle VII kruunattiin Ranskan kuninkaaksi 17. heinäkuuta 1429. Jo ennen riemuvoittoja Jeannelle ilmestynyt pyhä Mikael oli vaatinut häntä huolehtimaan Kaarlen valinnasta Ranskan kuninkaaksi. Kruunajaisten jälkeen kuvaukset Jeannen yliluonnollisista voimista Jumalan välikappaleena levisivät koko Eurooppaan, ja saksalainen kirkonmies Speyer kirjoitti:

»Kansa sanoo häntä pyhäksi naiseksi, joka omaa sotakokemusta ja pystyy ennustamaan taistelun kulun. Jos ajatellaan ajan olosuhteita, Jumala ei syyttä tee ihmeitään ja paljasta ilmaisujaan naisen kautta, niin että tämän maailman herrat ja ruhtinaat tuntevat jumalallisen voiman yläpuolellaan.[7] »

Kruunaamisen jälkeen Jeanne lähti sotajoukkojensa kanssa valloittamaan englantilaisten hallinnassa ollutta Pariisia takaisin Ranskalle. Samaan aikaan uusia englantilaisia joukkoja teki maihinnousun ja lujitti liittoaan burgundilaisten kanssa. Ranskalaisten tekemät hyökkäykset Pariisiin ja muualle epäonnistuivat ja Kaarle antoi Jeannen joukoille vetäytymiskäskyn. Kaarle ei kuninkaaksi pääsynsä jälkeen enää halunnut tukea Jeannen hanketta Ranskan vapauttamiseksi, vaan pelasi englantilaisten ja Burgundin herttuan kanssa poliittista peliä Jeannen tietämättä asiasta.lähde?

Kaarlen yllätyksellisestä puolenvaihdosta vihastuneena Jeanne hyökkäsi ilman kuninkaan lupaa keväällä 1430 Pohjois-Ranskassa englantilaisia vastaan. Compiègnen taistelussa burgundilaiset ottivat Jeannen kiinni ja vangitsivat hänet. Jeanne jäi burgundilaisten vangiksi puoleksi vuodeksi. Kuningas ei tehnyt paljonkaan Jeannen vapauttamisen hyväksi ja lopulta burgundilaiset myivät hänet englantilaisille 10 000 dukaatin jättisummasta. Jeanne kuljetettiin miehitettyyn Rouenin kaupunkiin ja suljettiin ahtaaseen vankikoppiin.[8]

Oikeudenkäynti ja polttaminen

Helmikuussa 1431 englantilaiset aloittivat oikeudenkäynnin Jeannea vastaan Rouenissa. Tuomareilta vaadittiin nopeaa päätöstä, sillä englantilaiset kantoivat kiihkoilijana pidetylle Jeannelle jo valmiiksi kaunaa ja syyttivät häntä kerettiläisyydestä ja noituudesta. Tuomionjulistamista varten Jeanne vietiin Saint-Ouen’n apottikunnan hautausmaalle, jonne oli rakennettu rovio ja tuomarien istuimet. Täällä hän käytti viimeisen mahdollisuutensa vaikuttaa tuomioonsa ja lupautui tekemään kaiken mihin kirkko hänet velvoittaa. Kirkon määräyksiin sisältyi myös määräys olla käyttämättä miesten vaatteita.[9] Tuomarit hyväksyivät Jeannen vetoomuksen ja kuolemantuomio suostuttiin muuttamaan elinikäiseksi vankeudeksi.[10]

Jeanne kuljetettiin takaisin Rouenin vankityrmään, jossa hänen vaiheistaan on kaksi toisistaan poikkeavaa lähdettä. Jeannen oman väittämän mukaan hän joutui rikkomaan lupauksensa kirkolle ja pukeutumaan miesten vaatteisiin, koska naisten vaatteet altistivat hänet vartijoiden seksuaaliselle väkivallalle.[9] Toinen lähde kertoo, että vartijat olivat ottaneet hänen vaatteensa ja antoivat tilalle miesten vaatteet. Kun eräs kirkkoherra näki Jeannen pukeutuneena mieheksi, valamiehistö päätti ”syyllisyyden palauttamisesta”[10], ja tuomitsi hänet yksimielisesti kuolemaan.[4]

Jeanne d’Arc poltettiin roviolla kerettiläisenä 30. toukokuuta vuonna 1431 siksi, että hän tunnusti pitävänsä Jumalaa paavia korkeampana auktoriteettina. Hänen tuhkansa siroteltiin Seinejokeen.[4]

Maineen palautus ja myöhempi perintö

Oikeudenkäyntipöytäkirjoista kävi myöhemmissä tutkimuksissa selville polttotuomion perusteiden olleen liian hataria. Paavi Calixtus III päätti armahtaa kerettiläisyydestä tuomitun Jeannen, ja hänen maineensa puhdistettiin virallisesti vuonna 1455. Tuolloin Pariisiin kerääntyneet ja Jeannen kanssa tekemisissä olleet henkilöt vähättelivät osuuttaan tämän kohtaloon ja vierittivät kaiken syyn englantilaisten ja kolmen edesmenneen tuomarin niskoille.[11]

Seuraavien vuosisatojen aikana Jeanne saavutti myyttisen maineen ja häntä alettiin pitää Ranskan suojelus­pyhimyksenä. Virallisesti hänet kuitenkin julisti pyhimykseksi eli kanonisoi vasta paavi Benedictus XV vuonna 1920.[2] Hänen elämän­vaiheistaan on kirjoitettu monia kirjoja.[2] Vuosina 1870–1871 käydyn Saksan–Ranskan sodan jälkeen Jeannen palvonta sai entistä suuremmat mittasuhteet. Hänen kunniakseen pystytettiin lukuisia patsaita, joiden määräksi vuoteen 1910 mennessä laskettiin 20 000.[11] Orléansissa avattiin 1960-luvulla Jeanne d’Arc -museo.lähde?

Jeanne d’Arc on myös nimetty erityisesti kirkollisia auktoriteetteja vastustavien suojeluspyhimykseksi. lähde?

Vuonna 2005 Ranskasta löydettiin kylkiluu ja ihonpalanen, joiden väitettiin kuuluneen Jeanne d’Arcille.[12] Tutkijaryhmä on todennut löydöt väärennöksiksi.[13]

Elokuvia aiheesta

Lähteet

  • Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. (Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner. Alkusanat Kaari Utrio. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5.
  • Pemoud, Regime, Clim. Marie-Veronique ja Wheeler, Bonnie: Joan of Arc: Her Story. Palgrave MacMillan Trade, 1999. ISBN 978-0312227302.
  • Warner, Marina: Joan of Arc: The Image of Female Heroism. OUP Oxford, 2013. ISBN 978-0199639939.

Viitteet

  1. ↑ Warner 261.
  2. ↑ a b c d Joan of Arc history.com. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Barth s. 122.
  4. ↑ a b c Joan d'Arc Catholic Encyclopedia. Viitattu 16.6.2012.
  5. ↑ a b c Barth s. 123.
  6. ↑ Barth s. 125.
  7. ↑ a b c Barth s. 126.
  8. ↑ Barth s. 127.
  9. ↑ a b Pemoud s. 132.
  10. ↑ a b Barth s. 129.
  11. ↑ a b Barth s. 130.
  12. ↑ Kim Willsher: DNA test for Joan of Arc 14.2.2006. Guardian Unlimited. Viitattu 30.5.2007. (englanniksi)
  13. ↑ Coll, Bryan: How St. Joan Was Sniffed Out content.time.com. Viitattu 19.5.2015. (englanniksi)}

Aiheesta muualla

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jeanne_d’Arc&oldid=18831309”