Paul Delaroche
Hippolyte (Paul) Delaroche (17. heinäkuuta 1797 Pariisi – 4. marraskuuta 1856 Pariisi)[1][2] oli ranskalainen taidemaalari. Hänen tunnetuimmat työnsä ovat Ranskan ja Englannin historiaan liittyviä historiamaalauksia. Hän oli yksi oman aikansa arvostetuimmista ranskalaisista maalareista.
Delarochen perheellä oli vahva kytkös taidemaailmaan. Hänen isänsä oli taideasiantuntija, setänsä taidemuseon kuraattori ja veljensä taidemaalari.[1] Hän oli lisäksi naimisissa taidemaalari Horace Vernet’n tyttären kanssa.[2] Delaroche opiskeli maalaustaitoa Louis Étienne Watelet’n ja vuodesta 1818 Antoine-Jean Gros’n johdolla. Ensimmäisen näyttelynsä Pariisin salongissa hän piti vuonna 1822.[3] Hänen varsinainen läpimurtonsa oli kaksi vuotta myöhemmin hänen esitellessään salongille teoksen Jean d’Arc vankilassa.[4]
Delaroche sai sekä restauraation että heinäkuun monarkian aikana Ranskan valtiolta tilauksia julkisiin tiloihin sijoitettavista suurista Ranskan historiaa esittävistä maalauksista.[4] Hän oli vuodesta 1832 École Nationale Supérieure des Beaux-Arts -taideoppilaitoksen professori.[1] Samana vuonna hänet valittiin Ranskan instituutin jäseneksi vain 35-vuotiaana, nuorimpana henkilönä koko 1800-luvun aikana. Vuonna 1837 hän sai toteuttaa École des Beaux-Artsille valtavan taiteen historiaa esittävän seinämaalauksen, joka tunnetaan nimellä Hémicycle.[4] Taidekoulun palkintojenjakosalia koristava maalaus käsittää yhteensä 74 historiallista hahmoa.[2]
Delarochen maalaus Lady Jane Greyn teloitus sai vielä vuonna 1834 Pariisin salongissa hyvän vastaanoton, mutta hänen eräiden toisten töidensä jouduttua kolme vuotta myöhemmin kriitikkojen teilaamiksi hän ei enää antanut maalauksiaan esiteltäviksi Pariisin salonkiin. Delaroche erikoistui suuriin historiamaalauksiin, joiden aiheet olivat usein traagisia ja toteutus tarkka yksityiskohdissa. Hän maalasi myös muotokuvia ja muita aiheita.[3]
Delarochen maalaukset olivat huolella valmisteltuja ja viimeisteltyjä. Hänen tyylinsä on sanottu edustaneen klassismin ja romantiikan välimaastoa. Delarochen realistiset historiamaalaukset tekivät hänestä yhden 1800-luvun puolivälin arvostetuimmista ranskalaisista akateemisen taiteen edustajista. Kaiverruksina ne levisivät myös tuhansiin koteihin ja tekivät hänestä suositun laajemmankin yleisön piirissä.[1] Eläessään Delaroche oli arvostetumpi kuin samaan aikaan eläneet Eugène Delacroix tai Jean Auguste Dominique Ingres, joita kuitenkin pidetään nykyään häntä merkittävämpinä mestareina. Delarochen kuoltua hänen arvostuksensa alkoi laskea.[3]
Delaroche valikoi historiamaalauksiinsa erilaisia aiheita, mutta vuonna 1828 valmistuneesta työstä Kuningatar Elisabetin kuolema alkaen hän erikoistui Englannin historiaan.[4] Britanniassa eräs Delarochen suosituimmista töistä on vuonna 1830 valmistunut Kuningas Edvard V ja Yorkin herttua Towerin linnassa, joka esittää niin sanottuja Towerin prinssejä.[1] Vaimonsa kuoltua vuonna 1845 Delaroche luopui historiamaalauksesta ja omistautui viimeisinä vuosinaan taiteessaan pääasiassa uskonnollisille aiheille. Hänen viimeisiin suuriin historiamaalauksiinsa kuuluu muun muassa Napoleon Fontainebleaussa 31. maaliskuuta 1814.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Paul Delaroche (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 7.7.2014.
- ↑ a b c d Nordisk familjebok (1907), s. 73–74 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 7.7.2014.
- ↑ a b c Paul Delaroche (englanniksi) National Gallery. Viitattu 7.7.2014.
- ↑ a b c d Paul Delaroche (englanniksi) Stair Sainty -taidekauppa. Viitattu 7.7.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Delaroche Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
