Ero sivun ”Arvid Broms” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tuoreita lehtitietoja taiteilija Bromsista uuden elämäkertaromaanin julkaisun merkeissä
Lisätietoja
Rivi 1: Rivi 1:
'''Arvid Broms''' (ent. Arvi Oskari Autere) ([[5. kesäkuuta]] [[1910]] [[Helsinki]] – [[10. toukokuuta]] [[1968]] [[Lappajärvi]]) oli suomalainen taidemaalari<ref name="Nelimarkka2008">Lampinen, Maria ja Sorjonen, Olli (toim.): ''Arvid Broms – levoton etsijä''. Nelimarkka-museon julkaisuja, nro 10. Nelimarkka-museo, 2008. ISBN 978-95197064-8-1</ref>. Hänet tunnetaan erityisesti varhaisena suomalaisena [[surrealismi|surrealistina]]<ref name="Puumala">Puumala, Anne: "Arveen arvoitus". ''Pohjalainen'', 21.9.2019, s. 22–23.</ref>. Surrealismin ohella hän edusti eri vaiheissa uraansa [[kubismi]]a ja [[symbolismi]]a, mutta myös [[Realismi (taide)|perinteistä realistista maalaustyyliä]]<ref name="Nelimarkka2008"/><ref name="Puumala"/>.
'''Arvid Broms''' (ent. Arvi Oskari Autere) ([[5. kesäkuuta]] [[1910]] [[Helsinki]] – [[10. toukokuuta]] [[1968]] [[Lappajärvi]]) oli suomalainen taidemaalari<ref name="Nelimarkka2008">Lampinen, Maria ja Sorjonen, Olli (toim.): ''Arvid Broms – levoton etsijä''. Nelimarkka-museon julkaisuja, nro 10. Nelimarkka-museo, 2008. ISBN 978-95197064-8-1</ref>. Hänet tunnetaan erityisesti varhaisena suomalaisena [[surrealismi|surrealistina]]<ref name="Puumala">Puumala, Anne: "Arveen arvoitus". ''Pohjalainen'', 21.9.2019, s. 22–23.</ref>. Surrealismin ohella hän edusti eri vaiheissa levotonta uraansa [[kubismi]]a ja [[symbolismi]]a, mutta myös [[Realismi (taide)|perinteistä realistista maalaustyyliä]]<ref name="Nelimarkka2008"/><ref name="Puumala"/>.


==Ura==
⚫
Broms opiskeli [[Helsingin yliopiston piirustussali]]ssa, Pariisissa [[Académie de la Grande Chaumière]]ssa ja [[Académie Colarossi]]ssa, puolalaissyntyisen [[Moise Kisling]]in johdolla<ref>[https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/arvid-broms Arvid Broms]. Kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 23.9.2019.</ref> sekä [[Harold Speed]]in yksityisoppilaana Lontoossa{{Lähde}}.


⚫
Broms opiskeli [[Helsingin yliopiston piirustussali]]ssa, Pariisissa [[Académie de la Grande Chaumière]]ssa ja [[Académie Colarossi]]ssa, puolalaissyntyisen [[Moise Kisling]]in johdolla<ref>[https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/arvid-broms Arvid Broms]. Kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 23.9.2019.</ref> sekä [[Harold Speed]]in yksityisoppilaana Lontoossa{{Lähde}}. Vaikutteita Broms imi monelta suunnalta, taidehistoriasta jopa [[1400-luku|1400-luvun]] taiteesta<ref name="Puumala2018">Puumala, Anne: [https://www.pohjalainen.fi/tilaajalle/kulttuuri/arvid-broms-oli-levoton-kulkija-tunnettu-tyo-jai-kesken-seinajoen-maakuntatalon-seinalle-piti-tulla-savun-peittama-lakeus-ja-kirkon-silhuetti-1.2691528 "Arvid Broms oli levoton kulkija – Tunnettu työ jäi kesken: Seinäjoen maakuntatalon seinälle piti tulla savun peittämä lakeus ja kirkon silhuetti"]. ''Pohjalainen.fi'', 28.7.2018. Viitattu 24.9.2019.</ref>.
⚫
Jo uransa alkuvaiheessa Broms aiheutti kansallisen kuvataideskandaalin tärvelemällä esikoisnäyttelynsä maalaukset puukolla<ref name="Puumala"/>. 1957 hän maalasi [[Porthania]]n ala-aulaan monumentaalimuraalin ''Eteenpäin – ylöspäin'', jota pidetään Suomen ensimmäisenä täysin [[abstrakti taide|abstraktina]] julkisena seinämaalauksena<ref>[http://www.halvi.helsinki.fi/museo/kokoelmat/taidekokoelmat/taidekokoelma/taidekokoelman_esittely.htm#Malliksi_ja_opiksi_taidetta_piirustuslai "Taidekokoelman syntyhistoriaa"]. Helsingin yliopistomuseo. Viitattu 23.9.2019.</ref>. Lappajärven kantakrouviin vuonna 1968 syntynyt maalaussarja [[Lappajärvi|Lappajärven kunnan]] historiasta jäi Bromsin viimeiseksi teokseksi<ref>[s.n.]: [https://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/elavia-kuolleiden-kuvia-1.662539 "Eläviä kuolleiden kuvia"]. ''Ilkka'', 16.8.2010. Viitattu 23.9.2019.</ref>.


⚫
Jo uransa alkuvaiheessa Broms aiheutti kansallisen kuvataideskandaalin tärvelemällä esikoisnäyttelynsä maalaukset puukolla<ref name="Puumala"/>. 1957 hän maalasi [[Porthania]]n ala-aulaan monumentaalimuraalin ''Eteenpäin – ylöspäin'', jota pidetään Suomen ensimmäisenä täysin [[abstrakti taide|abstraktina]] julkisena seinämaalauksena<ref>[http://www.halvi.helsinki.fi/museo/kokoelmat/taidekokoelmat/taidekokoelma/taidekokoelman_esittely.htm Taidekokoelman syntyhistoriaa]. Helsingin yliopistomuseo. Viitattu 23.9.2019.</ref>. Lappajärven kantakrouviin vuonna 1968 syntynyt maalaussarja Lappajärven kunnan historiasta jäi Bromsin viimeiseksi teokseksi<ref>[s.n.]: [https://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/elavia-kuolleiden-kuvia-1.662539 "Eläviä kuolleiden kuvia"]. Kolumni. ''Ilkka.fi'', 16.8.2010. Viitattu 23.9.2019.</ref>.
⚫
Broms oli huomiota herättävä persoonallisuus, joka nousi mielellään seuran keskipisteeksi. Hänen epävakaa luonteensa tuotti elämässä paljon ongelmia. Taiteilijan toiminnasta puuttui esimerkiksi suunnitelmallisuus pahasti. Hän sortui nuorempana pikkurikollisuuteen ja kärsi [[alkoholismi]]sta. Naimisissa Broms oli viidesti. Hän ehti olla suhteessa muun muassa itseään 11 vuotta vanhemman näyttelijä [[Emmi Jurkka|Emmi Jurkan]] kanssa. Myöhemmin juoruttiin, että Broms olisi ollut [[Jussi Jurkka|Jussi Jurkan]] biologinen isä.<ref name="Puumala"/>


Bromsin tuotanto oli epätasainen, ja lisäksi hänen edustuksensa pääkaupunkiseudun näyttelyissä oli vähäinen. Tätä arvellaan syyksi siihen, että muut varhaiset [[modernismi|modernistit]], kuten [[Otto Mäkilä]], [[Edvin Lydén]] ja [[Ole Kandelin]], jättivät hänet varjoonsa.<ref>Sakari, Marja: [https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/1308 Broms, Arvid]. ''Kansallisbiografia.fi''. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 17.2.2003. Viitattu 24.9.2019.</ref>
⚫
Arvid Bromsista käytettiin myös kutsumanimiä Arvi ja Arvee. Elämänsä viimeiset vuodet vuodesta 1958 lähtien hän asui Lappajärvellä. Hänet on haudattu [[Helsingin ortodoksinen hautausmaa|Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle]].<ref name="Puumala"/>


==Yksityiselämä==
⚫
Kirjailija [[Antti Tuuri]] julkaisi 2019 Bromsista elämäkerrallisen romaanin ''Levoton mieli''<ref>[https://otava.fi/kirjat/levoton-mieli-2/ Levoton mieli]. Otava.fi. Viitattu 23.9.2019</ref>.

Ihmisenä Broms oli huomiota herättävä persoonallisuus, joka nousi mielellään seuran keskipisteeksi. Epävakaa luonne aiheutti lukuisia ongelmia hänen elämässään. Taiteilijan toiminnasta puuttui esimerkiksi suunnitelmallisuus pahasti. Hän kärsi [[alkoholismi]]sta ja sortui pikkurikollisuuteen.<ref name="Puumala"/> [[Vaasan vankila|Vaasan lääninvankilan]] kolmiosainen alttaritaulun ''Minä olen tie'' (1950) Broms maalasi suorittaessaan rangaistustaan varkauksista ja väärennöksestä<ref name="Puumala2018"/>.

⚫
Naimisissa Broms oli viidesti. Hän ehti olla suhteessa muun muassa itseään 11 vuotta vanhemman näyttelijä [[Emmi Jurkka|Emmi Jurkan]] kanssa. Myöhemmin juoruttiin aiheettomasti, että Broms olisi ollut [[Jussi Jurkka|Jussi Jurkan]] biologinen isä.<ref name="Puumala"/>

⚫
Arvid Bromsista käytettiin myös kutsumanimiä Arvi ja Arvee sekä Rompsi<ref name="Puumala2018"/>. Monia paikkakuntia kierrettyään taiteilija asui elämänsä viimeisen vuosikymmenen vuodesta 1958 lähtien Lappajärvellä. Hänet on haudattu [[Helsingin ortodoksinen hautausmaa|Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle]].<ref name="Puumala"/>

==Kuoleman jälkeen==

⚫
Myöhemmin taiteilijan tuotantoa on esitelty ainakin kahdessa suuressa näyttelyssä [[Etelä-Pohjanmaa]]lla: Seinäjoen taidehallissa 1984 ja [[Nelimarkka-museo]]ssa [[Alajärvi|Alajärvellä]] 2008<ref name="Puumala2018"/>. Kirjailija [[Antti Tuuri]] julkaisi 2019 Bromsista elämäkerrallisen romaanin ''Levoton mieli''<ref>[https://otava.fi/kirjat/levoton-mieli-2/ Levoton mieli]. Otava.fi. Viitattu 23.9.2019</ref>.


== Julkisia teoksia ==
== Julkisia teoksia ==
Rivi 24: Rivi 34:


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
*[http://kirjava.fng.fi/index.php?stype0=artist&query0=Broms%2C+Arvid&soper_adv3=AND&stype_adv3=include&query_adv3=K&resultKey=0&useCounter=3&mode=executeSearch&lang=fi&order=PAAKIRJAUS&cmd=&cmdParam1=&cmdParam2=&cmdParam3=&cmdParam4= Kirjav@ - Valtion taidemuseon kirjaston kokoelmatietokanta]
* [http://kirjava.fng.fi/index.php?stype0=artist&query0=Broms%2C+Arvid&soper_adv3=AND&stype_adv3=include&query_adv3=K&resultKey=0&useCounter=3&mode=executeSearch&lang=fi&order=PAAKIRJAUS&cmd=&cmdParam1=&cmdParam2=&cmdParam3=&cmdParam4= Kirjav@ - Valtion taidemuseon kirjaston kokoelmatietokanta]
* Melleri, Jorma: [https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/antti-tuuri-hyvassa-vedossa-boheemielamaa-lappajarvella/ "Antti Tuuri hyvässä vedossa – Boheemielämää Lappajärvellä"]. Blogikirjoitus. ''UusiSuomi.fi'', 19.9.2019.


{{AAKKOSTUS:Broms, Arvid}}
{{AAKKOSTUS:Broms, Arvid}}

Versio 24. syyskuuta 2019 kello 11.57

Arvid Broms (ent. Arvi Oskari Autere) (5. kesäkuuta 1910 Helsinki – 10. toukokuuta 1968 Lappajärvi) oli suomalainen taidemaalari[1]. Hänet tunnetaan erityisesti varhaisena suomalaisena surrealistina[2]. Surrealismin ohella hän edusti eri vaiheissa levotonta uraansa kubismia ja symbolismia, mutta myös perinteistä realistista maalaustyyliä[1][2].

Ura

Broms opiskeli Helsingin yliopiston piirustussalissa, Pariisissa Académie de la Grande Chaumièressa ja Académie Colarossissa, puolalaissyntyisen Moise Kislingin johdolla[3] sekä Harold Speedin yksityisoppilaana Lontoossalähde?. Vaikutteita Broms imi monelta suunnalta, taidehistoriasta jopa 1400-luvun taiteesta[4].

Jo uransa alkuvaiheessa Broms aiheutti kansallisen kuvataideskandaalin tärvelemällä esikoisnäyttelynsä maalaukset puukolla[2]. 1957 hän maalasi Porthanian ala-aulaan monumentaalimuraalin Eteenpäin – ylöspäin, jota pidetään Suomen ensimmäisenä täysin abstraktina julkisena seinämaalauksena[5]. Lappajärven kantakrouviin vuonna 1968 syntynyt maalaussarja Lappajärven kunnan historiasta jäi Bromsin viimeiseksi teokseksi[6].

Bromsin tuotanto oli epätasainen, ja lisäksi hänen edustuksensa pääkaupunkiseudun näyttelyissä oli vähäinen. Tätä arvellaan syyksi siihen, että muut varhaiset modernistit, kuten Otto Mäkilä, Edvin Lydén ja Ole Kandelin, jättivät hänet varjoonsa.[7]

Yksityiselämä

Ihmisenä Broms oli huomiota herättävä persoonallisuus, joka nousi mielellään seuran keskipisteeksi. Epävakaa luonne aiheutti lukuisia ongelmia hänen elämässään. Taiteilijan toiminnasta puuttui esimerkiksi suunnitelmallisuus pahasti. Hän kärsi alkoholismista ja sortui pikkurikollisuuteen.[2] Vaasan lääninvankilan kolmiosainen alttaritaulun Minä olen tie (1950) Broms maalasi suorittaessaan rangaistustaan varkauksista ja väärennöksestä[4].

Naimisissa Broms oli viidesti. Hän ehti olla suhteessa muun muassa itseään 11 vuotta vanhemman näyttelijä Emmi Jurkan kanssa. Myöhemmin juoruttiin aiheettomasti, että Broms olisi ollut Jussi Jurkan biologinen isä.[2]

Arvid Bromsista käytettiin myös kutsumanimiä Arvi ja Arvee sekä Rompsi[4]. Monia paikkakuntia kierrettyään taiteilija asui elämänsä viimeisen vuosikymmenen vuodesta 1958 lähtien Lappajärvellä. Hänet on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.[2]

Kuoleman jälkeen

Myöhemmin taiteilijan tuotantoa on esitelty ainakin kahdessa suuressa näyttelyssä Etelä-Pohjanmaalla: Seinäjoen taidehallissa 1984 ja Nelimarkka-museossa Alajärvellä 2008[4]. Kirjailija Antti Tuuri julkaisi 2019 Bromsista elämäkerrallisen romaanin Levoton mieli[8].

Julkisia teoksia

  • Minä olen tie. Alttaritaulu. Vaasan lääninvankila. 1950.
  • Eteenpäin – ylöspäin. Seinämaalaus. Helsingin yliopiston Porthania-rakennus. 1957.
  • Lakeuden kansan vaellus. Seinämaalaus. Seinäjoen maakuntatalo. 1958.
  • Lappajärven kunnan historiaa esittelevä maalaussarja. Lappajärven kantakrouvi. 1968.

Lähteet

  1. ↑ a b Lampinen, Maria ja Sorjonen, Olli (toim.): Arvid Broms – levoton etsijä. Nelimarkka-museon julkaisuja, nro 10. Nelimarkka-museo, 2008. ISBN 978-95197064-8-1
  2. ↑ a b c d e f Puumala, Anne: "Arveen arvoitus". Pohjalainen, 21.9.2019, s. 22–23.
  3. ↑ Arvid Broms. Kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 23.9.2019.
  4. ↑ a b c d Puumala, Anne: "Arvid Broms oli levoton kulkija – Tunnettu työ jäi kesken: Seinäjoen maakuntatalon seinälle piti tulla savun peittämä lakeus ja kirkon silhuetti". Pohjalainen.fi, 28.7.2018. Viitattu 24.9.2019.
  5. ↑ Taidekokoelman syntyhistoriaa. Helsingin yliopistomuseo. Viitattu 23.9.2019.
  6. ↑ [s.n.]: "Eläviä kuolleiden kuvia". Kolumni. Ilkka.fi, 16.8.2010. Viitattu 23.9.2019.
  7. ↑ Sakari, Marja: Broms, Arvid. Kansallisbiografia.fi. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 17.2.2003. Viitattu 24.9.2019.
  8. ↑ Levoton mieli. Otava.fi. Viitattu 23.9.2019

Kirjallisuutta

  • Tuuri, Antti: Levoton mieli. Romaani. Otava, 2019.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arvid_Broms&oldid=18430862”