Ero sivun ”Lauri Helenius” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
kuva |
Tjp (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Heleniuksen vanhemmat olivat kirkkoherra, rovasti Kaarle Helenius ja Hilma Evelina Bergroth. Hän pääsi ylioppilaaksi [[Rauman yhteislyseo]]sta vuonna 1905 ja valmistui diplomi-insinööriksi [[Teknillinen korkeakoulu|Teknillisen korkeakoulun]] koneosastolta 1909 ja sähköosastolta 1910.<ref name=yom>[http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/matrikkelit/1900_1907/YM1905.pdf Ylioppilasmatrikkeli 1905.] Helsingin yliopisto.</ref> |
Heleniuksen vanhemmat olivat kirkkoherra, rovasti Kaarle Helenius ja Hilma Evelina Bergroth. Hän pääsi ylioppilaaksi [[Rauman yhteislyseo]]sta vuonna 1905 ja valmistui diplomi-insinööriksi [[Teknillinen korkeakoulu|Teknillisen korkeakoulun]] koneosastolta 1909 ja sähköosastolta 1910.<ref name=yom>[http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/matrikkelit/1900_1907/YM1905.pdf Ylioppilasmatrikkeli 1905.] Helsingin yliopisto.</ref> |
||
Helenius oli [[Lokomo|Oy Lokomo Ab:n]] toimitusjohtaja 1922–1924, [[Tampella|Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n]] konepajan johtaja 1925–1940, [[Suomen Teollisuusliitto|Suomen Teollisuusliiton]] toimitusjohtaja 1940–1942, puheenjohtaja 1948–1952 sekä [[Fiskars (yritys)|Fiskarsin]] pääjohtaja 1943–1957. Hän sai [[vuorineuvos|vuorineuvoksen]] arvon 1943 ja tekniikan [[kunniatohtori]]n arvon 1949. Heleniuksella oli suuri merkitys Suomen veturiteollisuuden kehittymiselle.<ref name="oit"/> |
Helenius työskenteli vuodesta 1911 alkaen kolme vuotta Sveitsissä ja oli vuodesta 1914 [[Ludvig Nobel]]in [[dieselmoottori]]tehtaassa [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] konstruktöörinä. Hän palasi Venäjältä Suomeen 1915 ja oli [[Tampere]]ella [[Lokomo|Oy Lokomo Ab:n]] teknillisenä johtajana 1916–1921. <ref name=aika34>[http://runeberg.org/aikalais/1934/0194.html Aikalaiskirja 1934]</ref> Helenius oli Oy Lokomo Ab:n toimitusjohtaja 1922–1924, [[Tampella|Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n]] konepajan johtaja 1925–1940, [[Suomen Teollisuusliitto|Suomen Teollisuusliiton]] toimitusjohtaja 1940–1942, puheenjohtaja 1948–1952 sekä [[Fiskars (yritys)|Fiskarsin]] pääjohtaja 1943–1957. Hän sai [[vuorineuvos|vuorineuvoksen]] arvon 1943 ja tekniikan [[kunniatohtori]]n arvon 1949. Heleniuksella oli suuri merkitys Suomen veturiteollisuuden kehittymiselle.<ref name="oit"/> |
||
Lauri Helenius oli naimisissa vuodesta 1919 Astrid Alhon kanssa jonka isä oli Rauman [[opettajaseminaari]]n johtaja [[August Alho]].<ref name=aika34/> |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
Versio 4. elokuuta 2019 kello 13.00
Lauri Sakari Helenius (25. heinäkuuta 1887 Rauma – 7. joulukuuta 1959 Helsinki[1]) oli suomalainen diplomi-insinööri ja Fiskarsin pääjohtaja.[2]
Heleniuksen vanhemmat olivat kirkkoherra, rovasti Kaarle Helenius ja Hilma Evelina Bergroth. Hän pääsi ylioppilaaksi Rauman yhteislyseosta vuonna 1905 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun koneosastolta 1909 ja sähköosastolta 1910.[1]
Helenius työskenteli vuodesta 1911 alkaen kolme vuotta Sveitsissä ja oli vuodesta 1914 Ludvig Nobelin dieselmoottoritehtaassa Pietarissa konstruktöörinä. Hän palasi Venäjältä Suomeen 1915 ja oli Tampereella Oy Lokomo Ab:n teknillisenä johtajana 1916–1921. [3] Helenius oli Oy Lokomo Ab:n toimitusjohtaja 1922–1924, Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n konepajan johtaja 1925–1940, Suomen Teollisuusliiton toimitusjohtaja 1940–1942, puheenjohtaja 1948–1952 sekä Fiskarsin pääjohtaja 1943–1957. Hän sai vuorineuvoksen arvon 1943 ja tekniikan kunniatohtorin arvon 1949. Heleniuksella oli suuri merkitys Suomen veturiteollisuuden kehittymiselle.[2]
Lauri Helenius oli naimisissa vuodesta 1919 Astrid Alhon kanssa jonka isä oli Rauman opettajaseminaarin johtaja August Alho.[3]
Lähteet
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1905. Helsingin yliopisto.
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 3, p. 544. Otava 1968.
- ↑ a b Aikalaiskirja 1934
Aiheesta muualla
- Skippari, Mika: Vuorineuvos Lauri Helenius (1887–1959).. Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.