Ero sivun ”Saima Harmaja” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
muotoiluja
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
34 722 muokkausta
Rivi 42: Rivi 42:
Harmajan elämänhalu katosi lopullisesti hänen sisarensa Outin kuoltua synnytyksessä 1936. Äitinsä mukaan nimetty tyttövauva oli kuitenkin ilahduttamassa Harmajan viimeistä elinvuotta. Menetyksestä huolimatta Harmaja kirjoitti vielä runoja ja julkaisi syksyllä 1936 kokoelman ''[[Hunnutettu]]''. Sairaudessa ei tapahtunut kuitenkaan enää käännettä parempaan, ja hän kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937.<ref name="ahola"/> Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16. Harmajan muistoa vaalimaan on perustettu [[Saima Harmaja -seura]].
Harmajan elämänhalu katosi lopullisesti hänen sisarensa Outin kuoltua synnytyksessä 1936. Äitinsä mukaan nimetty tyttövauva oli kuitenkin ilahduttamassa Harmajan viimeistä elinvuotta. Menetyksestä huolimatta Harmaja kirjoitti vielä runoja ja julkaisi syksyllä 1936 kokoelman ''[[Hunnutettu]]''. Sairaudessa ei tapahtunut kuitenkaan enää käännettä parempaan, ja hän kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937.<ref name="ahola"/> Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16. Harmajan muistoa vaalimaan on perustettu [[Saima Harmaja -seura]].


Harmajan teoksista ensimmäinen sai hyvät arvostelut, mutta seuraavat kolme melko heikot. Hänen neljäs kokoelmansa ''[[Kaukainen maa (runokokoelma)|Kaukainen maa]]'' julkaistiin 1937 postuumisti. Se oli taas arvostelumenestys, mutta hänen maineensa syntyi erityisesti teoksesta ''Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa'' (1938). Teoksen on toimittanut Harmajan äiti Laura Harmaja.<ref name="ahola"/> ''Kootuista runoista'' ilmestyi useita laitoksia, joita jokaista harmajan äiti Laura Harmaja laajensi päiväkirja- ja kirjeosuuksien osalta. [[Ritva Ylönen|Ritva Ylösen]]n mukaan Harmaja-legendan loi juuri äiti.<ref name=ahola2>{{Lehtiviite | Tekijä = Ahola, Suvi | Otsikko = Legenda heti kuoltuaan | Julkaisu = Helsingin Sanomat| Ajankohta = 17.3.2019 | Sivut = C 3 | www=http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006036875.html | www-teksti=Artikkelin maksullinen verkkoversio. }}</ref>
Harmajan teoksista ensimmäinen sai hyvät arvostelut, mutta seuraavat kolme melko heikot. Hänen neljäs kokoelmansa ''[[Kaukainen maa (runokokoelma)|Kaukainen maa]]'' julkaistiin 1937 postuumisti. Se oli taas arvostelumenestys, mutta hänen maineensa syntyi erityisesti teoksesta ''Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa'' (1938). Teoksen on toimittanut Harmajan äiti Laura Harmaja.<ref name="ahola"/> ''Kootuista runoista'' ilmestyi useita laitoksia, joita jokaista Harmajan äiti Laura Harmaja laajensi päiväkirja- ja kirjeosuuksien osalta. [[Ritva Ylönen|Ritva Ylöse]]n mukaan Harmaja-legendan loi juuri äiti.<ref name=ahola2>{{Lehtiviite | Tekijä = Ahola, Suvi | Otsikko = Legenda heti kuoltuaan | Julkaisu = Helsingin Sanomat| Ajankohta = 17.3.2019 | Sivut = C 3 | www=http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006036875.html | www-teksti=Artikkelin maksullinen verkkoversio. }}</ref>


== Tyyli ja teemat ==
== Tyyli ja teemat ==
Harmajaa on verrattu usein [[Edith Södergran]]iin, joka olikin hänen esikuvansa. Yhteistä molemmille olivat syvä kutsumus, eksoottiset kuvat, luonnontunne ja naisellinen erotiikka. Harmajan rakkausrunot julkaistiin vasta postuumisti, sillä niitä pidettiin hänen elinaikanaan liian henkilökohtaisina.<ref name="ahola"/>
Harmajaa on verrattu usein [[Edith Södergran]]iin, joka olikin hänen esikuvansa. Yhteistä molemmille olivat syvä kutsumus, eksoottiset kuvat, luonnontunne ja naisellinen erotiikka. Harmajan rakkausrunot julkaistiin vasta postuumisti, sillä niitä pidettiin hänen elinaikanaan liian henkilökohtaisina.<ref name="ahola"/>


[[Viljo Tarkiainen|Viljo Tarkiaisen]] ''Finsk litteraturhistorian'' mukaan Harmaja kuului [[Tulenkantajat (kirjallisuus)|Tulenkantajiin]], joka oli 1900-luvun alun merkittävin kirjailijaryhmä ja johon kuuluivat myös muun muassa [[Mika Waltari]] ja [[Olavi Paavolainen]]. Kerttu Saarenheimo kuitenkin arvostelee Tarkiaisen väitettä kirjassaan ''Tulenkantajat'' ja toteaa, että Harmaja tuntuu tässä "olevan vieraassa seurassa". Harmajan runoista on selvästi aistittavissa sairaan ja yksinäisen nuoren tytön kärsimys ja tuska. Vaikutuksia runoihinsa Harmaja sai paitsi aikalaisistaan kuten [[Uuno Kailas|Uuno Kailaalta]], myös aikaisemmilta suurilta runoilijoilta, kuten [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiveltä]] ja [[Dante]]lta.{{Lähde|Epämääräisesti tekstissä ilmitettu lähde ei riitä.}}
[[Viljo Tarkiainen|Viljo Tarkiaisen]] ''Finsk litteraturhistorian'' mukaan Harmaja kuului [[Tulenkantajat (kirjallisuus)|Tulenkantajiin]], joka oli 1900-luvun alun merkittävin kirjailijaryhmä ja johon kuuluivat myös muun muassa [[Mika Waltari]] ja [[Olavi Paavolainen]]. Kerttu Saarenheimo kuitenkin arvostelee Tarkiaisen väitettä kirjassaan ''Tulenkantajat'' ja toteaa, että Harmaja tuntuu tässä "olevan vieraassa seurassa". Harmajan runoista on selvästi aistittavissa sairaan ja yksinäisen nuoren tytön kärsimys ja tuska. Vaikutuksia runoihinsa Harmaja sai paitsi aikalaisiltaan kuten [[Uuno Kailas|Uuno Kailaalta]], myös aikaisemmilta suurilta runoilijoilta, kuten [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiveltä]] ja [[Dante]]lta.{{Lähde|Epämääräisesti tekstissä ilmitettu lähde ei riitä.}}


Harmaja sai [[Valtion kirjallisuuspalkinto|Valtion kirjallisuuspalkinnon]] vuonna 1935 ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon vuonna 1936.
Harmaja sai [[Valtion kirjallisuuspalkinto|Valtion kirjallisuuspalkinnon]] vuonna 1935 ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon vuonna 1936.

Versio 8. toukokuuta 2019 kello 22.03

Saima Harmaja
Henkilötiedot
Syntynyt8. toukokuuta 1913
Helsinki, Suomi
Kuollut21. huhtikuuta 1937 (23 vuotta)
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kirjailija, runoilija
Kirjailija
Aikakausi 1932–1937
Esikoisteos Huhtikuu (1932)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Saima Rauha Maria Harmaja (8. toukokuuta 1913 Helsinki – 21. huhtikuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja runoilija.[1] Harmaja tunnetaan elämää ja kuolemaa kuvaavista tunteikkaista runoistaan, traagisesta elämäntarinastaan ja varhaisesta kuolemastaan.

Elämä ja ura

Saima Harmajan vanhemmat olivat kansantaloustieteilijä, filosofian tohtori ja kanslianeuvos Leo Harmaja (alk. Schadewitz, 1880–1949[2]) ja filosofian maisteri Laura Harmaja o.s. Genetz (1881–1954[3]).[4] Perheessä oli kaikkiaan neljä lasta, joista Saima oli toiseksi vanhin. Saiman pikkuveli oli lentäjä ja kirjailija Tapani Harmaja ja heidän äidinpuoleinen isoisänsä oli runoilija ja senaattori Arvid Genetz.[5] Sisar Kirsti Toppari on toimittanut Harmajan päiväkirjat, joista hän on sensuroinut seurusteluun ja ihastuksiin liittyviä kohtia.[6]

Harmajan ensimmäiset säilyneet kirjoitukset ovat vuodelta 1922. Hän avusti 1920-luvulla lastenlehti Pääskysessä. Hänen vanhempansa arvelivat liiallisen kirjoittelun aiheuttavan psyykkisiä ja fyysisiä vaivoja eivätkä tukeneet kirjoittamisharrastusta.[4]

Harmaja kävi Suomalaista yhteiskoulua.[5] Neljä-viisitoistavuotiaana alkoivat hänen masennuskautensa.[4] Hän liittyi 15-vuotiaana Nuoren Voiman Liittoon, joka oli jo pari vuotta aikaisemmin rohkaissut häntä jatkamaan kirjoittamista. Liiton jäsenenä Harmaja itsekin myöhemmin arvosteli nuorten kirjailijanalkujen tekstejä ja rohkaisi heitä pysymään valitsemallaan tiellä.lähde?

Harmajan murrosikää varjosti paitsi nuorille tyypillinen maailmantuska, myös ruumiillinen tuska: keuhkotauti, joka antoi ensi oireitaan 1929. Hänellä todettiin keväällä 1931 keuhkotuberkuloosi, ja syksyllä hän joutui kuukausiksi Nummelan parantolaan. Kirjoittamiseen sairaudella ei ollut vaikutusta, ja Harmajan esikoisteos, runokokoelma Huhtikuu julkaistiin keväällä 1932.[4]

Harmaja osallistui keväällä 1932 luokkansa kanssa ylioppilaskirjoituksiin, vaikka edeltävän syksyn hän olikin joutunut olemaan sairaalahoidossa. Vuosi 1932 oli muutenkin Harmajan elämän onnellista aikaa: hänen esikoisteoksensa julkaistiin, hänen terveytensä oli hyvä ja hän löysi ensimmäisen rakkautensa.[5] Harmaja kihlautui, ja haaveet onnellisesta tulevaisuudesta sulhasen kanssa elivät vahvoina. Onni ei kuitenkaan ollut pitkäkestoinen. Harmajan sulhanen etääntyi yhteisistä tulevaisuudenkuvista.

Harmaja aloitti syksyllä 1932 kielten ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa. Hänen opiskelunsa eteni hitaasti, ja syksyn 1933 hän opiskeli Tarton yliopistossa.[4]

Harmaja teki kesällä 1935 opiskelijamatkan Italiaan. Huonot järjestelyt aiheuttivat väsymystä ja stressiä, jotka olivat vaikuttamassa siihen, että tuberkuloosi puhkesi syksyllä uudestaan. Hän joutui Helsingin keuhkotautiparantolaan.[4]

Harmajan elämänhalu katosi lopullisesti hänen sisarensa Outin kuoltua synnytyksessä 1936. Äitinsä mukaan nimetty tyttövauva oli kuitenkin ilahduttamassa Harmajan viimeistä elinvuotta. Menetyksestä huolimatta Harmaja kirjoitti vielä runoja ja julkaisi syksyllä 1936 kokoelman Hunnutettu. Sairaudessa ei tapahtunut kuitenkaan enää käännettä parempaan, ja hän kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937.[4] Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16. Harmajan muistoa vaalimaan on perustettu Saima Harmaja -seura.

Harmajan teoksista ensimmäinen sai hyvät arvostelut, mutta seuraavat kolme melko heikot. Hänen neljäs kokoelmansa Kaukainen maa julkaistiin 1937 postuumisti. Se oli taas arvostelumenestys, mutta hänen maineensa syntyi erityisesti teoksesta Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa (1938). Teoksen on toimittanut Harmajan äiti Laura Harmaja.[4] Kootuista runoista ilmestyi useita laitoksia, joita jokaista Harmajan äiti Laura Harmaja laajensi päiväkirja- ja kirjeosuuksien osalta. Ritva Ylösen mukaan Harmaja-legendan loi juuri äiti.[6]

Tyyli ja teemat

Harmajaa on verrattu usein Edith Södergraniin, joka olikin hänen esikuvansa. Yhteistä molemmille olivat syvä kutsumus, eksoottiset kuvat, luonnontunne ja naisellinen erotiikka. Harmajan rakkausrunot julkaistiin vasta postuumisti, sillä niitä pidettiin hänen elinaikanaan liian henkilökohtaisina.[4]

Viljo Tarkiaisen Finsk litteraturhistorian mukaan Harmaja kuului Tulenkantajiin, joka oli 1900-luvun alun merkittävin kirjailijaryhmä ja johon kuuluivat myös muun muassa Mika Waltari ja Olavi Paavolainen. Kerttu Saarenheimo kuitenkin arvostelee Tarkiaisen väitettä kirjassaan Tulenkantajat ja toteaa, että Harmaja tuntuu tässä "olevan vieraassa seurassa". Harmajan runoista on selvästi aistittavissa sairaan ja yksinäisen nuoren tytön kärsimys ja tuska. Vaikutuksia runoihinsa Harmaja sai paitsi aikalaisiltaan kuten Uuno Kailaalta, myös aikaisemmilta suurilta runoilijoilta, kuten Aleksis Kiveltä ja Dantelta.lähde?

Harmaja sai Valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1935 ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon vuonna 1936.

Tuotanto

Runokokoelmat

Muut runojulkaisut sekä päiväkirjat

  • Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa. Porvoo: WSOY, 1938. – 2. täydennetty laitos 1942. Uusi painos: Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39652-0.
  • Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja, 1939 Runeberg-projektissa ja Doria
  • Päiväkirjan lehtiä vv. 1933–37, 1942
  • Valikoima runoja, 1958
  • Varhainen kevät: Lisälehtiä Saima Harmajan päiväkirjoista. Toim. Kirsti Toppari, 1977
  • Palava elämä. Päiväkirjaa, kirjeitä. Toimittanut Kirsti Toppari. Helsinki: WSOY, 1985 (3. painos 1998). ISBN 951-0-12881-3.
  • Aamusateen maa: Valikoima kokoelmista Huhtikuu, Sateen jälkeen, Hunnutettu, Kaukainen maa, Jälkisatoa. Toim. Aino-Kaarina Mäkisalo, 1988
  • Sydämeni soi: Valikoima runoja ja päiväkirjaotteita, 1988
  • Läheisyys, 1994

Lähteet

Kirjallisuus

  • Ahola, Suvi: ”Harmaja, Saima (1913–1937)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 575–576. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.

Viitteet

  1. ↑ Tunnetut sukuun kuuluvat Calamnius-sukuseura ry. Viitattu 18.12.2010.
  2. ↑ Heinonen, Visa: ”Harmaja, Leo (1880–1949)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 574–575. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Löyttyniemi, Leena: ”Harmaja, Laura (1881–1954)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 573–574. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ a b c d e f g h i Ahola. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.
  5. ↑ a b c Perhe ja elämää Saima Harmaja-seura. Viitattu 10.10.2017.
  6. ↑ a b Ahola, Suvi: Legenda heti kuoltuaan. Helsingin Sanomat, 17.3.2019, s. C 3. Artikkelin maksullinen verkkoversio..

Kirjallisuutta

  • Helakisa, Kaarina: Saima Harmaja: Legenda jo eläessään. WSOY 1978. ISBN 978-951-0-39760-2 (2013 p.)
  • Istala, Päivi: Saima Harmaja: Runoilijoista runoilijoin. 2. uudistettu painos (1. painos 2007). Pohjautuu Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjallisuusarkiston vuosina 2005–2006 järjestämään keruuseen. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-40156-9.
  • Ylönen, Ritva: Saima Harmaja: Sydänten runoilija 1913–1937. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2019. ISBN 978-951-858-045-7.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saima Harmaja.
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saima_Harmaja&oldid=18139601”