Ero sivun ”Jotaarkka Pennanen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 54: Rivi 54:


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
* [http://jotaarkka.pp.fi Jotaarkka Pennasen kotisivu]
*[http://jotaarkka.tarulinna.fi Jotaarkka Pennasen kotisivu]
* [http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3609233-jotaarkka-pennanen-viihdesarjat-tuputtavat-royhkeytta-ja-itsekkyytta Jotaarkka Pennanen: ”Viihdesarjat tuputtavat röyhkeyttä ja itsekkyyttä”]
* [http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3609233-jotaarkka-pennanen-viihdesarjat-tuputtavat-royhkeytta-ja-itsekkyytta Jotaarkka Pennanen: ”Viihdesarjat tuputtavat röyhkeyttä ja itsekkyyttä”]
* {{Elonet-h|he2ix5}}
* {{Elonet-h|he2ix5}}

Versio 21. kesäkuuta 2018 kello 14.58

Jotaarkka Pennanen Tampereen kirjamessuilla 2010.

Jotaarkka Aleksis Vissarion Pennanen (s. 17. toukokuuta 1946 Helsinki) on suomalainen teatteriohjaaja.

Pennanen on kirjailija Jarno Pennasen ja kirjailija Anja Vammelvuon poika. Hän on toiminut teatterinjohtajana muun muassa Lahdessa, Jyväskylässä, Helsingissä ja ohjaajana Turussa. Vierailevana ohjaajana mm. Ryhmäteatterissa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Porissa, Vaasassa, Seinäjoella, Kuopiossa. Lisäksi hän on ohjannut elokuvan Mommilan veriteot 1917 (1973), joka oli tarina silloisen Suomen rikkaimman miehen Alfred Kordelinin viimeisestä päivästä. Tämän lisäksi hän on ohjannut televisiolle elokuvat Käännekohta (1969), Orimattila 1935 (1972), Onnenlehti (1995) ja videoelokuvat Hamlet (1970), Maailma on vasta nuori (1971), Hamlet (1992)

Yksityiselämä

Pennanen oli avoliitossa kirjailija Annika Idströmin kanssa vuosina 1967–1975. Vuosina 1979–1995 hän oli naimisissa näyttelijä Kristiina Elstelän kanssa. Avoliitto näyttelijä Aliisa Pulkkisen kanssa 1996-2000. Vuodesta 2000 lähtien Pennanen on ollut naimisissa näyttelijä Aliisa Pulkkisen kanssa.[1] Lapsia: Tyyne Pennanen 1972 (äiti Annika Idström), Anna Tuori 1976 (äiti Katri Tuori), Kasimir Pennanen 1980 -2006 (äiti Kristiina Elstelä), Elisar Riddelin 1993 (äiti Aliisa Pulkkinen).

Apurahoja ja palkintoja

  • Telvis-kunniakirja "Maailma on vasta nuori" (Elvi Sinervo) 1971
  • Telvis-kunniakirja "Orimattila 1935" (Hannu Kahakorpi, M. Kuparinen, J. Pennanen) 1972, Valtion elokuvataidepalkinto "Orimattila 1935", 1972
  • Keski-Suomen läänin taidepalkinto Jyväskylän kaupunginteatterin henkilökunnalle 1976.
  • Valtion puolivuotinen taiteilija-apuraha 1978.
  • Tampereen teatterikesän Thalia-palkinto Caligulalle 1981.
  • Tampereen teatterikesän Thalia-palkinto henkilökohtaisesti ohjaajantyöstä yleensä ja erikoisesti näytelmässä "Tulee aika toinenkin" 1983.
  • Valtion elokuvataidepalkinto Hamletin ohjauksesta TV-ohjelma 1:teen 1992.
  • Valtion kolmivuotinen taiteilija-apuraha 1993–1996.
  • Muita apurahoja: Valtion lyhytaikaiset ammattiteatterituotannot, Näytelmäkirjallisuuden kantaesitystuki, AVEK, Kordelin, Kulttuurirahasto, Suomen elokuvasäätiö, Turun kaupunki, Wihuri.

Luottamustehtäviä

  • Keski-Suomen läänin taidetoimikunta 1975–1976
  • Valtion näyttämötaidetoimikunta 1982–1984
  • Suomen teatteriohjaajaliiton puheenjohtaja 1984–1986 ja hallituksen jäsen ja tes-neuvottelija useaan otteeseen.
  • Hämeen taidetoimikunta 1998–2000

Koulutus

Kirjallinen työ

Näytelmiä ja käsikirjoituksia:

  • Orimattila 1935 (elokuvakäsikirjoitus: Kahakorpi, Kuparinen, Pennanen; Jarno Pennasen samannimisen reportaasin pohjalta 1971-72
  • Tulee aika toinenkin (näytelmä: Anja Vammelvuo, sov. E. Halttunen ja J. Pennanen 1983)
  • Prometeus (Ritva Holmberg, J. Pennanen 1985 )
  • Anna Karenina (sov. L. Tolstoin samannimisen romaanin pohjalta 1998),
  • Valkoinen varis (A. Vammelvuo, J. Pennanen, A. Pulkkinen 2000)
  • Onnenlehti (elokuvakäsikirjoitus Anja Vammelvuon samannimisen romaanin pohjalta 1993)
  • Särkynyt neitsyt (J. Pennanen, A. Pulkkinen 2004)
  • Linnunrata (näytelmä 2005)
  • Taatan kylä (näytelmä 2006)
  • Uponnut pursi (näytelmäsovitus yhdelle näyttelijälle Hannu Mäkelän samannimisestä kirjasta 2008)
  • Elämää pienempi näytelmä (kirja 2010)
  • Rakkaustarinoita (runoista ja tarinoista koostuva esitys 2010

Julkaistut kirjat:

Elämää pienempi näytelmä, Like 2010

Orjatsalo Taiteilija politiikan kurimuksessa, 2017

Lähteet

  1. Kuka kukin on 2011, s. 748–749. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.

Aiheesta muualla

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.