Ero sivun ”Rod Stewart” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Sooloalbumit: uusimmat enkkuwikistä
Rivi 19: Rivi 19:
'''Sir Roderick David ”Rod” Stewart''', [[CBE]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iltalehti.fi/viihde/2016061121709951_vi.shtml | Nimeke =Rod Stewart on nyt 'Sir Roderick' - kuningatar löi veteraanipopparin ritariksi | Tekijä = Poutanen, Pauli | Ajankohta =11.6.2016 | Julkaisu = Iltalehti | Viitattu = 11.6.2016 }}</ref> (s. [[10. tammikuuta]] [[1945]] [[Lontoo]], [[Englanti]]) on [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläinen]] [[laulaja-lauluntekijä]]. Stewart nousi maineeseen [[1960-luku|1960-luvulla]] [[The Jeff Beck Group]]in laulusolistina ja myöhemmin [[Faces (yhtye)|Faces]]-yhtyeessä, mutta parhaiten hänet tunnetaan 1970-luvulla alkaneesta menestyksekkäästä soolourastaan. Stewartilla on hyvin omaleimainen karhea lauluääni, joka on erityisesti tunnistettavissa kappaleessa ”Maggie May”. Stewartin muita tunnettuja hittejä ovat muun muassa ”Da Ya Think I’m Sexy?”, ”Sailing" ja ”Young Turks”.
'''Sir Roderick David ”Rod” Stewart''', [[CBE]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iltalehti.fi/viihde/2016061121709951_vi.shtml | Nimeke =Rod Stewart on nyt 'Sir Roderick' - kuningatar löi veteraanipopparin ritariksi | Tekijä = Poutanen, Pauli | Ajankohta =11.6.2016 | Julkaisu = Iltalehti | Viitattu = 11.6.2016 }}</ref> (s. [[10. tammikuuta]] [[1945]] [[Lontoo]], [[Englanti]]) on [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläinen]] [[laulaja-lauluntekijä]]. Stewart nousi maineeseen [[1960-luku|1960-luvulla]] [[The Jeff Beck Group]]in laulusolistina ja myöhemmin [[Faces (yhtye)|Faces]]-yhtyeessä, mutta parhaiten hänet tunnetaan 1970-luvulla alkaneesta menestyksekkäästä soolourastaan. Stewartilla on hyvin omaleimainen karhea lauluääni, joka on erityisesti tunnistettavissa kappaleessa ”Maggie May”. Stewartin muita tunnettuja hittejä ovat muun muassa ”Da Ya Think I’m Sexy?”, ”Sailing" ja ”Young Turks”.


==Varhainen elämä==
==Laulajanura==


Rod Stewart syntyi ja kasvoi Lontoossa skottilaisen kauppiaan poikana. Hän harjoitteli lyhyen aikaa jalkapallon ammattilaisjoukkueen mukana.<ref name=rs>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.rollingstone.com/music/artists/rod-stewart/biography | Nimeke = Rod Stewart Bio | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Rolling Stone | Viitattu = 1.1.2018 }}</ref>
Rod Stewart syntyi ja kasvoi Lontoossa skottilaisen kauppiaan poikana. Hän harjoitteli lyhyen aikaa jalkapallon ammattilaisjoukkueen Brentford Football Clubin mukana.<ref name=rs>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.rollingstone.com/music/artists/rod-stewart/biography | Nimeke = Rod Stewart Bio | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Rolling Stone | Viitattu = 1.1.2018 }}</ref><ref name=am>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.allmusic.com/artist/rod-stewart-mn0000293896/biography | Nimeke = Artist Biography | Tekijä = Stephen Thomas Erlewine | Ajankohta = | Julkaisija = AllMusic | Viitattu = 2.1.2018 }}</ref>


==Musiikkiura==
⚫
Stewart aloitti laulajanuransa vuonna 1964 levyttämällä blues-standardin ”Good Morning Little Schoolgirl”. Sen jälkeen hän ryhtyi esiintymään R&B-yhtyeissä kuten [[Long John Baldry]]n [[Hooche Coochie Men]], [[Steampacket]] ja [[Shotgun Express]]. Mainetta hän alkoi saada liityttyään vuonna 1967 [[The Jeff Beck Group]]iin ja sen jälkeen Small Facesiin, joka vaihtoi pian nimekseen [[Faces (yhtye)|Faces]].<ref name=hof>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.rockhall.com/inductees/rod-stewart | Nimeke = Rod Stewart | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Rock and Roll Hall of Fame | Viitattu = 1.1.2018 }}</ref>

Stewart kiersi 1960-luvun alkuvuosina Manner-Eurooppaa folklaulaja [[Wizz Jones]]in kanssa. Palattuaan Englantiin vuonna 1963 hän liittyi laulajaksi ja [[Huuliharppu|huuliharpistiksi]] birminghamilaiseen R&B-yhtyeeseen nimeltä [[Jimmy Powell & the Five Dimensions]]. Yhtye kiersi Isoa-Britanniaa ja levytti [[Pye Records]]illa yhden singlen, jolla Stewart soitti bluesharppua.<ref name=am />

⚫
Stewart aloitti laulajanuransa vuonna 1964 levyttämällä blues-standardin ”Good Morning Little Schoolgirl”. Sen jälkeen hän palasi Lontooseen ja ryhtyi esiintymään R&B-yhtyeissä kuten [[Long John Baldry]]n [[Hooche Coochie Men]], [[Steampacket]] ja [[Shotgun Express]].<ref name=hof>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.rockhall.com/inductees/rod-stewart | Nimeke = Rod Stewart | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Rock and Roll Hall of Fame | Viitattu = 1.1.2018 }}</ref> Mainetta Stewart alkoi saavuttaa [[The Jeff Beck Group]]issa. Yhtye julkaisi kaksi hyvin myynyttä albumia ennen hajoamistaan syksyllä 1969. Stewartia pyydettiin sitten yhdysvaltalaiseen rockyhtyeeseen nimeltä Cactus, mutta sen sijaan Stewart ja Jeff Beck Groupin basisti [[Ron Wood]] liittyivät The Small Faces -yhtyeeseen, joka vaihtoi pian nimekseen [[Faces (yhtye)|Faces]].<ref name=am />


Faces nousi suureen suosioon, ja yhtyeensä rinnalla Stewart teki menestyksellistä soolouraa. Hänen sooloalbumejaan tuolta ajalta olivat Mercurylla julkaistut ''The Rod Stewart Album'' (1969), ''Gasoline Alley'' (1970), ''Every Picture Tells a Story'' (1971) ja ''Never a Dull Moment'' (1972). Stewartin soolouran läpimurtokappale oli ”[[Maggie May]]” (1971), joka nousi Yhdysvaltain singlelistan ykköseksi. Facesin albumit mukaan lukien Stewart lauloi vuosien 1969–1973 aikana kahdeksalla albumilla.<ref name=hof />
Faces nousi suureen suosioon, ja yhtyeensä rinnalla Stewart teki menestyksellistä soolouraa. Hänen sooloalbumejaan tuolta ajalta olivat Mercurylla julkaistut ''The Rod Stewart Album'' (1969), ''Gasoline Alley'' (1970), ''Every Picture Tells a Story'' (1971) ja ''Never a Dull Moment'' (1972). Stewartin soolouran läpimurtokappale oli ”[[Maggie May]]” (1971), joka nousi Yhdysvaltain singlelistan ykköseksi. Facesin albumit mukaan lukien Stewart lauloi vuosien 1969–1973 aikana kahdeksalla albumilla.<ref name=hof />


Stewart julkaisi Mercurylla vielä albumin ''Smiler'' (1974). Hän muutti Yhdysvaltoihin ja teki [[Warner Bros]]ille albumin ''Atlantic Crossing'' (1975). Facesin hajottua Stewart vaihtoi juurevan rock and rollinsa säihkyvään 1970-luvun rocktähden imagoon. Hänen menestyssinglejään olivat esimerkiksi rakkauslaulu ”Tonight’s the Night” (1976) ja diskorocklaulu ”Da Ya Think I’m Sexy” (1979), jotka kumpikin nousivat listaykkösiksi. Konserteissaan Stewart pukeutui näyttävästi ja potkiskeli jalkapalloja yleisön joukkoon.<ref name=hof />
Stewart julkaisi Mercurylla vielä albumin ''Smiler'' (1974). Hän muutti Yhdysvaltoihin ja teki [[Warner Bros]]ille albumin ''[[Atlantic Crossing]]'' (1975). Facesin hajottua Stewart vaihtoi juurevan rock and roll -laulajan imagonsa säihkyvään 1970-luvun rocktähden imagoon.<ref name=hof /> Hänen musiikkinsa muuttui folkiin perustuvasta enemmän popmaisemmaksi. ''A Night on the Town'' (1976) oli Stewartin ensimmäinen platinaa myynyt albumi, ja ''Foot Loose & Fancy Free'' (1977) menestyi sitäkin paremmin. Diskomusiikista vaikutteita ottanut ''Blondes Have More Fun'' (1978) oli Stewartin ensimmäinen listaykkösalbumi seitsemään vuoteen ja myi yli neljä miljoonaa kappaletta. Stewartista oli tuolloin tullut kuuluisa musiikkinsa ohella myös jet-set-elämäntyylistään.<ref name=am />

Vuosien 1970–1995 aikana Stewart sai listahittisinglen lähes joka vuosi. Hän on menestynyt niin omien laulujensa kuin cover-versioidenkin esittäjänä.<ref name=hof /><ref name=rs /> Hänen menestyssinglejään 1970-luvun lopulla olivat esimerkiksi rakkauslaulu ”Tonight’s the Night” (1976) ja diskorocklaulu ”Da Ya Think I’m Sexy” (1979), jotka kumpikin nousivat listaykkösiksi. Konserteissaan Stewart pukeutui tuolloin näyttävästi ja potkiskeli jalkapalloja yleisön joukkoon.<ref name=hof />

1980-luvulla Stewart lisäsi musiikkinsa uutta aaltoa ja syntikkapopia albumilla ''Tonight I’m Yours'' (1981), joka myi jälleen platinaa. Sen jälkeen Stewartin ura kääntyi väliaikaisesti laskuun, ja seuraavista neljästä albumista vain yksi myi kultaa. Albumi ''Out of Order'' (1988) ja seuraavana vuonna julkaistu single ”Downtown Train” nostivat Stewartin jälleen menestykseen. Seuraava studioalbumi ''Vagabond Heart'' (1991) oli aiempia kypsempi ja mietteliäämpi mutta jälleen menestys.<ref name=am />

Vuonna 1993 Stewart esiintyi ohjelmassa ''[[MTV Unplugged]]''. Siitä tehty albumi ''Unplugged... And Seated'' (1993) antoi Stewartille hittisinglen ”Have I Told You Lately”. ''A Spanner in the Works'' (1995) oli soundiltaan kiillotettu, ''If We Fall in Love Tonight'' (1996) sisälsi niin uutta kuin vanhaakin materiaalia, ja ''When We Were the New Boys'' (1998) oli paluuta Stewartin rockjuurille.<ref name=am />


Albumilla ''Human'' (2001) Stewart tavoitteli nykyaikaista kaupunkilaisyleisöä siinä vaatimattomasti onnistuen. Sitä seurasi neljän ''Great American Songbook'' -albumin sarja, joilla Stewart esitti yhdysvaltalaisia standardeja. Sarja oli suuri kaupallinen menestys. Vuonna 2006 Stewart julkaisi rock and roll -coveralbumin ''Still the Same: Great Rock Classics of Our Time'' ja kolme vuotta myöhemmin soul- ja [[Motown]]-coveralbumin ''Soulbook''. Seuraavana vuonna ilmestyi ''Songbook''-sarjan viides albumi ''Fly Me to the Moon''.<ref name=am />
1980-luvulla Stewartin platina-albumeja olivat ''Foolish Behaviour'', ''Tonight I’m Yours'' ja ''Out of Order''.<ref name=rs /> Vuonna 1993 Stewart esiintyi ohjelmassa ''[[MTV Unplugged]]''. Stewart sai listahittejä lähes joka vuosi vuosien 1970–1995 välillä, ja hänen albuminsa ovat myyneet hyvin senkin jälkeen.<ref name=hof /><ref name=rs />


Stewart julkaisi omaelämäkertansa ''Rod: The Autobiography'' vuonna 2012. Sen jälkeen hän alkoi jälleen julkaista itsetekemäänsä musiikkia ensi kertaa 1990-luvun jälkeen.<ref name=am />
2000-luvulla Stewart mukaili amerikkalaisia suosikkikappaleita albumilla ''It Had to Be You: the Great American Songbook'' (2002), joka sai kolme jatko-osaa: ''As Time Goes By: the Great American Songbook 2'' (2003), ''Stardust: the Great American Songbook 3'' (2004) ja ''Thanks For The Memory: the Great American Songbook 4'' (2005).<ref name=rs />


Stewart on jatkanut levyttämistä ja esiintymistä 2010-luvulle saakka. Hän on menestynyt niin omien laulujensa kuin cover-versioidenkin esittäjänä. Stewart nimettiin [[Rock and Roll Hall of Fame]]en vuonna 1994.<ref name=hof /><ref name=rs />
Stewart on jatkanut levyttämistä ja esiintymistä 2010-luvulla. Stewart nimettiin [[Rock and Roll Hall of Fame]]en vuonna 1994.<ref name=hof /><ref name=rs />


== Yksityiselämä ==
== Yksityiselämä ==

Versio 2. tammikuuta 2018 kello 11.55

Rod Stewart
[[Tiedosto:|250px|Rod Stewart vuonna 1972]]
Rod Stewart vuonna 1972
Henkilötiedot
Syntynyt10. tammikuuta 1945 (ikä 79)
Ammatti laulaja-lauluntekijä, muusikko
Muusikko
Taiteilijanimi Rod StewartView and modify data on Wikidata
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1961–
Tyylilajit folk, soul, rock, disco, Broadway-ajan pop
Soittimet laulu, kitara
Yhtyeet The Jeff Beck Group, Faces
Levy-yhtiöt Warner Bros. Records, Atlantic Records, Capitol Records, Mercury Records ja Warner RecordsView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
[www.rodstewart.com Kotisivut]

Sir Roderick David ”Rod” Stewart, CBE[1] (s. 10. tammikuuta 1945 Lontoo, Englanti) on brittiläinen laulaja-lauluntekijä. Stewart nousi maineeseen 1960-luvulla The Jeff Beck Groupin laulusolistina ja myöhemmin Faces-yhtyeessä, mutta parhaiten hänet tunnetaan 1970-luvulla alkaneesta menestyksekkäästä soolourastaan. Stewartilla on hyvin omaleimainen karhea lauluääni, joka on erityisesti tunnistettavissa kappaleessa ”Maggie May”. Stewartin muita tunnettuja hittejä ovat muun muassa ”Da Ya Think I’m Sexy?”, ”Sailing" ja ”Young Turks”.

Varhainen elämä

Rod Stewart syntyi ja kasvoi Lontoossa skottilaisen kauppiaan poikana. Hän harjoitteli lyhyen aikaa jalkapallon ammattilaisjoukkueen Brentford Football Clubin mukana.[2][3]

Musiikkiura

Stewart kiersi 1960-luvun alkuvuosina Manner-Eurooppaa folklaulaja Wizz Jonesin kanssa. Palattuaan Englantiin vuonna 1963 hän liittyi laulajaksi ja huuliharpistiksi birminghamilaiseen R&B-yhtyeeseen nimeltä Jimmy Powell & the Five Dimensions. Yhtye kiersi Isoa-Britanniaa ja levytti Pye Recordsilla yhden singlen, jolla Stewart soitti bluesharppua.[3]

Stewart aloitti laulajanuransa vuonna 1964 levyttämällä blues-standardin ”Good Morning Little Schoolgirl”. Sen jälkeen hän palasi Lontooseen ja ryhtyi esiintymään R&B-yhtyeissä kuten Long John Baldryn Hooche Coochie Men, Steampacket ja Shotgun Express.[4] Mainetta Stewart alkoi saavuttaa The Jeff Beck Groupissa. Yhtye julkaisi kaksi hyvin myynyttä albumia ennen hajoamistaan syksyllä 1969. Stewartia pyydettiin sitten yhdysvaltalaiseen rockyhtyeeseen nimeltä Cactus, mutta sen sijaan Stewart ja Jeff Beck Groupin basisti Ron Wood liittyivät The Small Faces -yhtyeeseen, joka vaihtoi pian nimekseen Faces.[3]

Faces nousi suureen suosioon, ja yhtyeensä rinnalla Stewart teki menestyksellistä soolouraa. Hänen sooloalbumejaan tuolta ajalta olivat Mercurylla julkaistut The Rod Stewart Album (1969), Gasoline Alley (1970), Every Picture Tells a Story (1971) ja Never a Dull Moment (1972). Stewartin soolouran läpimurtokappale oli ”Maggie May” (1971), joka nousi Yhdysvaltain singlelistan ykköseksi. Facesin albumit mukaan lukien Stewart lauloi vuosien 1969–1973 aikana kahdeksalla albumilla.[4]

Stewart julkaisi Mercurylla vielä albumin Smiler (1974). Hän muutti Yhdysvaltoihin ja teki Warner Brosille albumin Atlantic Crossing (1975). Facesin hajottua Stewart vaihtoi juurevan rock and roll -laulajan imagonsa säihkyvään 1970-luvun rocktähden imagoon.[4] Hänen musiikkinsa muuttui folkiin perustuvasta enemmän popmaisemmaksi. A Night on the Town (1976) oli Stewartin ensimmäinen platinaa myynyt albumi, ja Foot Loose & Fancy Free (1977) menestyi sitäkin paremmin. Diskomusiikista vaikutteita ottanut Blondes Have More Fun (1978) oli Stewartin ensimmäinen listaykkösalbumi seitsemään vuoteen ja myi yli neljä miljoonaa kappaletta. Stewartista oli tuolloin tullut kuuluisa musiikkinsa ohella myös jet-set-elämäntyylistään.[3]

Vuosien 1970–1995 aikana Stewart sai listahittisinglen lähes joka vuosi. Hän on menestynyt niin omien laulujensa kuin cover-versioidenkin esittäjänä.[4][2] Hänen menestyssinglejään 1970-luvun lopulla olivat esimerkiksi rakkauslaulu ”Tonight’s the Night” (1976) ja diskorocklaulu ”Da Ya Think I’m Sexy” (1979), jotka kumpikin nousivat listaykkösiksi. Konserteissaan Stewart pukeutui tuolloin näyttävästi ja potkiskeli jalkapalloja yleisön joukkoon.[4]

1980-luvulla Stewart lisäsi musiikkinsa uutta aaltoa ja syntikkapopia albumilla Tonight I’m Yours (1981), joka myi jälleen platinaa. Sen jälkeen Stewartin ura kääntyi väliaikaisesti laskuun, ja seuraavista neljästä albumista vain yksi myi kultaa. Albumi Out of Order (1988) ja seuraavana vuonna julkaistu single ”Downtown Train” nostivat Stewartin jälleen menestykseen. Seuraava studioalbumi Vagabond Heart (1991) oli aiempia kypsempi ja mietteliäämpi mutta jälleen menestys.[3]

Vuonna 1993 Stewart esiintyi ohjelmassa MTV Unplugged. Siitä tehty albumi Unplugged... And Seated (1993) antoi Stewartille hittisinglen ”Have I Told You Lately”. A Spanner in the Works (1995) oli soundiltaan kiillotettu, If We Fall in Love Tonight (1996) sisälsi niin uutta kuin vanhaakin materiaalia, ja When We Were the New Boys (1998) oli paluuta Stewartin rockjuurille.[3]

Albumilla Human (2001) Stewart tavoitteli nykyaikaista kaupunkilaisyleisöä siinä vaatimattomasti onnistuen. Sitä seurasi neljän Great American Songbook -albumin sarja, joilla Stewart esitti yhdysvaltalaisia standardeja. Sarja oli suuri kaupallinen menestys. Vuonna 2006 Stewart julkaisi rock and roll -coveralbumin Still the Same: Great Rock Classics of Our Time ja kolme vuotta myöhemmin soul- ja Motown-coveralbumin Soulbook. Seuraavana vuonna ilmestyi Songbook-sarjan viides albumi Fly Me to the Moon.[3]

Stewart julkaisi omaelämäkertansa Rod: The Autobiography vuonna 2012. Sen jälkeen hän alkoi jälleen julkaista itsetekemäänsä musiikkia ensi kertaa 1990-luvun jälkeen.[3]

Stewart on jatkanut levyttämistä ja esiintymistä 2010-luvulla. Stewart nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1994.[4][2]

Yksityiselämä

Ennen menestystään musiikin parissa Stewart tavoitteli ammattilaisjalkapalloilijan uraa nuorisopelaajana lontoolaisessa Brentford Football Clubissa. Stewart tunnetaan intohimoisena Celticin, Manchester Unitedin ja Skotlannin maajoukkueen kannattajana. Stewartin toinen tunnettu harrastus ovat pienoisrautatiet, etenkin hänen 1940-luvun New Yorkia pilvenpiirtäjineen jäljittelevä mallinsa on ollut näkyvästi esillä alan lehdistössä.

Vuonna 1999 Stewartilla diagnosoitiin kilpirauhassyöpä, mutta se saatiin poistettua leikkauksella 2000. Leikkaus kuitenkin vahingoitti Stewartin ääntä ja hänen täytyi opetella uudelleen laulamaan. Toipumisestaan lähtien laulaja on lahjoittanut rahaa The City of Hope Foundation -järjestölle, joka tukee erityisesti lasten syöpähoitoja.

Stewartilla on kahdeksan lasta viiden eri naisen kanssa. Hänen lapsensa ovat vuonna 1964 taideopiskelija Susannah Boffeyn kanssa syntynyt Sarah Thubron, Alana Hamiltonin kanssa saadut Kimberly-tytär 1979 ja Sean-poika 1981, tytär Ruby valokuvamalli Kelly Embergin kanssa 1987, tytär Renée (s. 1992) ja poika Liam (s. 1994) malli Rachel Hunterin kanssa ja kaksi poikaa Alastair (s. 2005) ja Aiden (s. 2011) nykyisen vaimonsa, malli Penny Lancasterin kanssa. Lisäksi Stewart on seurustellut ruotsalaisen näyttelijän Britt Eklandin kanssa, mutta heillä ei ole yhteisiä lapsia.

Yhtyeet

Diskografia

Sooloalbumit

  • An Old Raincoat Won’t Ever Let You Down (julkaistu nimellä The Rod Stewart Album Yhdysvalloissa) (1970)
  • Gasoline Alley (1970)
  • Every Picture Tells a Story (1971)
  • Never a Dull Moment (1972)
  • Smiler (1974)
  • Atlantic Crossing (1975)
  • A Night on the Town (1976)
  • Foot Loose & Fancy Free (1977)
  • Blondes Have More Fun (1978)
  • Foolish Behaviour (1980)
  • Tonight I'm Yours (1981)
  • Absolutely Live (1982);live
  • Body Wishes (1983)
  • Camouflage (1984)
  • Every Beat of My Heart (1986)
  • Out of Order (1988)
  • Vagabond Heart (1991)
  • Lead Vocalist (1993)
  • Unplugged... and Seated (1993) ;live
  • A Spanner in the Works (1995)
  • If We Fall in Love Tonight (1996)
  • When We Were the New Boys (1998)
  • Human (2001)
  • It Had to Be You: the Great American Songbook (2002)
  • As Time Goes By: the Great American Songbook 2 (2003)
  • Stardust: the Great American Songbook 3 (2004)
  • Thanks For The Memory: The Great American Songbook 4 (2005)
  • Still the Same... Great Rock Classics of Our Time (2006)
  • Soulbook (2009)
  • Once in a Blue Moon: The Lost Album (2010)
  • Fly Me to the Moon... The Great American Songbook Volume V (2010)
  • Merry Christmas, Baby (2012)
  • Time (2013)
  • Another Country (2015)

The Jeff Beck Groupissa

  • Truth (1968)
  • Beck-Ola (Cosa Nostra) (1970)
  • The Best of Jeff Beck (1985)

The Facesissa

  • First Step (1970)
  • Long Player (1971)
  • A Nod Is as Good as a Wink...To a Blind Horse (1971)
  • Ooh La La (1973)
  • Coast to Coast: Overture and Beginners (1974) ;live
  • Snakes And Ladders / The Best of Faces (1975) ;kokoelma
  • The Best of The Faces (1977)
  • Five Guys Walk Into A Bar (2004)

Lähteet

  1. ↑ Poutanen, Pauli: Rod Stewart on nyt 'Sir Roderick' - kuningatar löi veteraanipopparin ritariksi Iltalehti. 11.6.2016. Viitattu 11.6.2016.
  2. ↑ a b c Rod Stewart Bio Rolling Stone. Viitattu 1.1.2018.
  3. ↑ a b c d e f g h Stephen Thomas Erlewine: Artist Biography AllMusic. Viitattu 2.1.2018.
  4. ↑ a b c d e f Rod Stewart Rock and Roll Hall of Fame. Viitattu 1.1.2018.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rod_Stewart&oldid=16997136”