Ero sivun ”Marie Anne de La Trémoille” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: Tiedosto:Marie Anne de La Trémoille, "princesse des Ursins" attributed to René Antoine Houasse.jpg|thumb|Ursinsin prinsessa Marie Anne de La Trémoille, [[René-Antoine Houasse...
 
p typo
Rivi 2: Rivi 2:
'''Marie Anne de La Trémoille, Ursinsin prinsessa''' (oik. ''Orsini''; [[1642]] [[Pariisi]], [[Ranska]] – [[5. joulukuuta]] [[1722]] [[Rooma]], [[Kirkkovaltio]])<ref name="brit">[https://www.britannica.com/biography/Marie-Anne-de-la-Tremoille-princesse-des-Ursins Marie-Anne de la Trémoille, princess des Ursins] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 11.10.2017.</ref> oli ranskalainen aatelisnainen, jolla oli suuri vaikutusvalta [[Espanja]]n hovissa kuningatar [[Maria Luisa (Espanjan kuningatar, 1688–1714)|Maria Luisan]] ollessa [[Filip V (Espanja)|Filip V:n]] puolisona vuosina 1701–1714.
'''Marie Anne de La Trémoille, Ursinsin prinsessa''' (oik. ''Orsini''; [[1642]] [[Pariisi]], [[Ranska]] – [[5. joulukuuta]] [[1722]] [[Rooma]], [[Kirkkovaltio]])<ref name="brit">[https://www.britannica.com/biography/Marie-Anne-de-la-Tremoille-princesse-des-Ursins Marie-Anne de la Trémoille, princess des Ursins] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 11.10.2017.</ref> oli ranskalainen aatelisnainen, jolla oli suuri vaikutusvalta [[Espanja]]n hovissa kuningatar [[Maria Luisa (Espanjan kuningatar, 1688–1714)|Maria Luisan]] ollessa [[Filip V (Espanja)|Filip V:n]] puolisona vuosina 1701–1714.


La Trémoillen ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1659 ranskalainen Adrien Blaise de Talleyrand, Chalais’n prinssi, jota hän seurasi vuonna 1663 maanpakoon [[Italia]]an, ja joka kuoli vuonna 1670.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbt/0517.html ''Nordisk familjebok'' (1914), s. 954–955] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 11.10.2017.</ref> Hän nai vuonna 1675 italialaisen herttuan Flavio Orsinin, [[Orsini]]-Braccianon suvun viimeisen edustajan. Jäätyään vuonna 1698 toisen kerran leskeksi hän alkoi käyttää nimeä ”prinsessa Ursins”. Hän piti Roomassa suosittua ranskalaista salonkia, josta tuli myös poliittisen juonittelun keskus. Ursins järjesti vuonna 1701 [[Savoiji]]n prinsessa Maria Luisan avioliiton Espanjan ranskalaissyntyisen kuninkaan Filip V:n kanssa, jolloin hänestä itsestään tuli kuningattaren ''camarera mayor'', pääkamarineito. Ursins sai pian suuren vallan kuningattareen ja tämän kautta myös kuninkaaseen, ja hänen on sanottu käyännössä johtaneen Espanjan politiikkaa vuoteen 1714.<ref name="NFB" /><ref name="brit" /> Hän vaati Espanjan hovia ottamaan etäisyyttä Ranskaan, joten hänet karkotettiin kertaalleen hovista vuonna 1704, mutta hän palasi jo seuraavana vuonna entistä vaikutusvaltaisempana. Ursinsin tavoitteena oli lisätä vastikään valtaan tulleiden [[Bourbon (suku)|Bourbonien]] suosiota Espanjassa, mitä ilman Filip V tuskin olisi säilyttänyt valtaistuintaan [[Espanjan perimyssota|Espanjan perimyssodan]] halki.<ref name="NFB" />
La Trémoillen ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1659 ranskalainen Adrien Blaise de Talleyrand, Chalais’n prinssi, jota hän seurasi vuonna 1663 maanpakoon [[Italia]]an, ja joka kuoli vuonna 1670.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbt/0517.html ''Nordisk familjebok'' (1914), s. 954–955] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 11.10.2017.</ref> Hän nai vuonna 1675 italialaisen herttuan Flavio Orsinin, [[Orsini]]-Braccianon suvun viimeisen edustajan. Jäätyään vuonna 1698 toisen kerran leskeksi hän alkoi käyttää nimeä ”prinsessa Ursins”. Hän piti Roomassa suosittua ranskalaista salonkia, josta tuli myös poliittisen juonittelun keskus. Ursins järjesti vuonna 1701 [[Savoiji]]n prinsessa Maria Luisan avioliiton Espanjan ranskalaissyntyisen kuninkaan Filip V:n kanssa, jolloin hänestä itsestään tuli kuningattaren ''camarera mayor'', pääkamarineito. Ursins sai pian suuren vallan kuningattareen ja tämän kautta myös kuninkaaseen, ja hänen on sanottu käytännössä johtaneen Espanjan politiikkaa vuoteen 1714.<ref name="NFB" /><ref name="brit" /> Hän vaati Espanjan hovia ottamaan etäisyyttä Ranskaan, joten hänet karkotettiin kertaalleen hovista vuonna 1704, mutta hän palasi jo seuraavana vuonna entistä vaikutusvaltaisempana. Ursinsin tavoitteena oli lisätä vastikään valtaan tulleiden [[Bourbon (suku)|Bourbonien]] suosiota Espanjassa, mitä ilman Filip V tuskin olisi säilyttänyt valtaistuintaan [[Espanjan perimyssota|Espanjan perimyssodan]] halki.<ref name="NFB" />


Ursinsin valta oli huipussaan vuonna 1713, jolloin hän järjesti ranskalaisen ministeri [[Jean Orry]]n uudistamaan Espanjan koko hallinnon. Saman vuoden [[Utrechtin rauha]]nneuvotteluissa Ursins yritti huonolla menestyksellä saada itselleen oman ruhtinaskunnan [[Luxemburg]]ista.<ref name="brit" /> Kuningatar Maria Luisan kuoltua helmikuussa 1714 hän järjesti Filip V:n toiseksi puolisoksi [[Parman herttuakunta|Parman]] prinsessa [[Elisabet Farnese]]n, joka kuitenkin piti häntä kilpailijanaan. Kuningatar Elisabt erotti ja karkotti Ursinsin välittömästi Espanjaan saavuttuaan joulukuussa 1714.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />
Ursinsin valta oli huipussaan vuonna 1713, jolloin hän järjesti ranskalaisen ministeri [[Jean Orry]]n uudistamaan Espanjan koko hallinnon. Saman vuoden [[Utrechtin rauha]]nneuvotteluissa Ursins yritti huonolla menestyksellä saada itselleen oman ruhtinaskunnan [[Luxemburg]]ista.<ref name="brit" /> Kuningatar Maria Luisan kuoltua helmikuussa 1714 hän järjesti Filip V:n toiseksi puolisoksi [[Parman herttuakunta|Parman]] prinsessa [[Elisabet Farnese]]n, joka kuitenkin piti häntä kilpailijanaan. Kuningatar Elisabet erotti ja karkotti Ursinsin välittömästi Espanjaan saavuttuaan joulukuussa 1714.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 13. lokakuuta 2017 kello 00.25

Ursinsin prinsessa Marie Anne de La Trémoille, René-Antoine Houassen maalaama muotokuva.

Marie Anne de La Trémoille, Ursinsin prinsessa (oik. Orsini; 1642 Pariisi, Ranska5. joulukuuta 1722 Rooma, Kirkkovaltio)[1] oli ranskalainen aatelisnainen, jolla oli suuri vaikutusvalta Espanjan hovissa kuningatar Maria Luisan ollessa Filip V:n puolisona vuosina 1701–1714.

La Trémoillen ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1659 ranskalainen Adrien Blaise de Talleyrand, Chalais’n prinssi, jota hän seurasi vuonna 1663 maanpakoon Italiaan, ja joka kuoli vuonna 1670.[2] Hän nai vuonna 1675 italialaisen herttuan Flavio Orsinin, Orsini-Braccianon suvun viimeisen edustajan. Jäätyään vuonna 1698 toisen kerran leskeksi hän alkoi käyttää nimeä ”prinsessa Ursins”. Hän piti Roomassa suosittua ranskalaista salonkia, josta tuli myös poliittisen juonittelun keskus. Ursins järjesti vuonna 1701 Savoijin prinsessa Maria Luisan avioliiton Espanjan ranskalaissyntyisen kuninkaan Filip V:n kanssa, jolloin hänestä itsestään tuli kuningattaren camarera mayor, pääkamarineito. Ursins sai pian suuren vallan kuningattareen ja tämän kautta myös kuninkaaseen, ja hänen on sanottu käytännössä johtaneen Espanjan politiikkaa vuoteen 1714.[2][1] Hän vaati Espanjan hovia ottamaan etäisyyttä Ranskaan, joten hänet karkotettiin kertaalleen hovista vuonna 1704, mutta hän palasi jo seuraavana vuonna entistä vaikutusvaltaisempana. Ursinsin tavoitteena oli lisätä vastikään valtaan tulleiden Bourbonien suosiota Espanjassa, mitä ilman Filip V tuskin olisi säilyttänyt valtaistuintaan Espanjan perimyssodan halki.[2]

Ursinsin valta oli huipussaan vuonna 1713, jolloin hän järjesti ranskalaisen ministeri Jean Orryn uudistamaan Espanjan koko hallinnon. Saman vuoden Utrechtin rauhanneuvotteluissa Ursins yritti huonolla menestyksellä saada itselleen oman ruhtinaskunnan Luxemburgista.[1] Kuningatar Maria Luisan kuoltua helmikuussa 1714 hän järjesti Filip V:n toiseksi puolisoksi Parman prinsessa Elisabet Farnesen, joka kuitenkin piti häntä kilpailijanaan. Kuningatar Elisabet erotti ja karkotti Ursinsin välittömästi Espanjaan saavuttuaan joulukuussa 1714.[1][2]

Lähteet

  1. a b c d Marie-Anne de la Trémoille, princess des Ursins (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 11.10.2017.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1914), s. 954–955 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 11.10.2017.

Aiheesta muualla