Ero sivun ”Kustaa Pihlajamäki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Kuolinsyy korjattu Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Anr (keskustelu | muokkaukset) fix |
||
| Rivi 28: | Rivi 28: | ||
Suomen [[vapaapaini]]mestaruuden Pihlajamäki voitti ensimmäisen kerran [[1924]], olympiakultaa hän voitti kahdesti eli 1924 ja 1936. [[Paini kesäolympialaisissa 1928|Vuoden 1928 olympialaisissa]] hän oli hopealla ja [[Paini kesäolympialaisissa 1932|Los Angelesissa 1932]] hänen sijoituksensa oli viides. Pihlajamäkeä voidaan pitää yhtenä kaikkien aikojen parhaista kevyiden sarjojen painijoista. Hän voitti olympiamitalien lisäksi [[Kreikkalais-roomalainen paini|kreikkalais-roomalaisen painin]] Euroopan mestaruuden seitsemän kertaa ja vapaapainin kahdesti. Suomen mestaruuksia Pihlajamäellä oli 29, viimeisen niistä hän otti höyhensarjassa 61 kg lokakuussa [[1943]] 41-vuotiaana. Maaotteluissa Pihlajamäki edusti Suomea kolmisenkymmentä kertaa, painien niissä yhteensä 41 ottelua, joista hän hävisi vain kolme. |
Suomen [[vapaapaini]]mestaruuden Pihlajamäki voitti ensimmäisen kerran [[1924]], olympiakultaa hän voitti kahdesti eli 1924 ja 1936. [[Paini kesäolympialaisissa 1928|Vuoden 1928 olympialaisissa]] hän oli hopealla ja [[Paini kesäolympialaisissa 1932|Los Angelesissa 1932]] hänen sijoituksensa oli viides. Pihlajamäkeä voidaan pitää yhtenä kaikkien aikojen parhaista kevyiden sarjojen painijoista. Hän voitti olympiamitalien lisäksi [[Kreikkalais-roomalainen paini|kreikkalais-roomalaisen painin]] Euroopan mestaruuden seitsemän kertaa ja vapaapainin kahdesti. Suomen mestaruuksia Pihlajamäellä oli 29, viimeisen niistä hän otti höyhensarjassa 61 kg lokakuussa [[1943]] 41-vuotiaana. Maaotteluissa Pihlajamäki edusti Suomea kolmisenkymmentä kertaa, painien niissä yhteensä 41 ottelua, joista hän hävisi vain kolme. |
||
Pihlajamäki oli siviiliammatiltaan [[poliisi]], vuodesta [[1925]] ylikonstaapeli Helsingin poliisilaitoksessa. Siirryttyään Pohjanmaalta Helsinkiin hän edusti Helsingin Kilpa-Veljiä ja Helsingin Poliisi-Voimailijoita. Pihlajamäki kuoli vain 41-vuotiaana vatsakalvontulehdukseen |
Pihlajamäki oli siviiliammatiltaan [[poliisi]], vuodesta [[1925]] ylikonstaapeli Helsingin poliisilaitoksessa. Siirryttyään Pohjanmaalta Helsinkiin hän edusti Helsingin Kilpa-Veljiä ja Helsingin Poliisi-Voimailijoita. Pihlajamäki kuoli vain 41-vuotiaana [[umpilisäke|umpilisäkkeen]] puhkeamisesta seuranneeseen vatsakalvontulehdukseen. |
||
Pihlajamäen puoliso vuodesta [[1926]] oli Maija Kaunismäki. |
Pihlajamäen puoliso vuodesta [[1926]] oli Maija Kaunismäki. |
||
Versio 19. kesäkuuta 2017 kello 18.52
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten vapaapaini | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Pariisi 1924 | 56 kg | |
| Kultaa |
Berliini 1936 | 61 kg | |
 Hopeaa |
Amsterdam 1928 | 61 kg | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Tukholma 1934 | 61 kg | |
| Kultaa |
Bryssel 1935 | 61 kg | |
| Hopeaa |
Budapest 1931 | 66 kg | |
| Hopeaa |
München 1937 | 61 kg | |
| Miesten kreikkalais-roomalainen paini | |||
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Tukholma 1930 | 61 kg | |
| Kultaa |
Praha 1931 | 61 kg | |
| Kultaa |
Helsinki 1933 | 61 kg | |
| Kultaa |
Rooma 1934 | 61 kg | |
| Kultaa |
Pariisi 1937 | 61 kg | |
| Kultaa |
Tallinna 1938 | 61 kg | |
| Kultaa |
Oslo 1939 | 61 kg | |
Kustaa Kustaanpoika Pihlajamäki (17. huhtikuuta 1902 Nurmo – 10. helmikuuta 1944 Helsinki) oli suomalainen painija ja kaksinkertainen olympiavoittaja.
Pihlajamäen vanhemmat olivat maanviljelijä Kustaa Pihlajamäki ja Maria Matilda Tervala. Pihlajamäki oli todellisesta painisuvusta, hänen veljensä Paavo ja Arvi olivat molemmat Suomen mestareita ja serkku Hermanni olympiavoittaja. Tuoreimmista painijoista Juha Ahokas on Pihlajamäelle sukua.
Suomen vapaapainimestaruuden Pihlajamäki voitti ensimmäisen kerran 1924, olympiakultaa hän voitti kahdesti eli 1924 ja 1936. Vuoden 1928 olympialaisissa hän oli hopealla ja Los Angelesissa 1932 hänen sijoituksensa oli viides. Pihlajamäkeä voidaan pitää yhtenä kaikkien aikojen parhaista kevyiden sarjojen painijoista. Hän voitti olympiamitalien lisäksi kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan mestaruuden seitsemän kertaa ja vapaapainin kahdesti. Suomen mestaruuksia Pihlajamäellä oli 29, viimeisen niistä hän otti höyhensarjassa 61 kg lokakuussa 1943 41-vuotiaana. Maaotteluissa Pihlajamäki edusti Suomea kolmisenkymmentä kertaa, painien niissä yhteensä 41 ottelua, joista hän hävisi vain kolme.
Pihlajamäki oli siviiliammatiltaan poliisi, vuodesta 1925 ylikonstaapeli Helsingin poliisilaitoksessa. Siirryttyään Pohjanmaalta Helsinkiin hän edusti Helsingin Kilpa-Veljiä ja Helsingin Poliisi-Voimailijoita. Pihlajamäki kuoli vain 41-vuotiaana umpilisäkkeen puhkeamisesta seuranneeseen vatsakalvontulehdukseen.
Pihlajamäen puoliso vuodesta 1926 oli Maija Kaunismäki.
Saavutuksia
- Olympiakultaa Pariisi 1924 (sarja 56 kg) ja Berliini 1936 (61 kg)
- Olympiahopeaa Amsterdam 1928
- Viides Los Angeles 1932
- Seitsemän Euroopan mestaruutta kreikkalais-roomalaisessa painissa (1930, 1931, 1933, 1934, 1937, 1938 ja 1939), kaksi vapaapainissa (1934 ja 1935), kaksi vapaapainin EM-hopeaa (1931 ja 1937)
Lähteet
- Kustaa Pihlajamäki – Sports Reference LLC. (englanniksi)
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 584. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Aiheesta muualla
- Juha Kanerva: Pihlajamäki, Kustaa (1902–1944) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.