Paavo Pihlajamäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Paavo Pihlajamäki (4. elokuuta 1911 Nurmo28. toukokuuta 1987 Jyväskylä)[1] oli suomalainen painija, joka oli parhaimmillaan 1940-luvulla. Hänen veljistään Kustaa on olympiavoittaja ja Suomen kaikkien aikojen menestyneimpiä painijoita[2]. Serkku Hermanni Pihlajamäki on myös painin olympiavoittaja[2].

Ainoan arvokisamitalinsa Paavo Pihlajamäki saavutti Istanbulin EM-kisoissa 1949 painimalla 67 kilon vapaapainisarjassa pronssia. Suomen mestaruuksia tämä Helsingin Poliisivoimailijoita, Helsingin Paini-Miehiä ja Nurmon Jymyä edustanut painija voitti urallaan kuusi kappaletta.

  • EM-pronssia vapaapainissa 1949 (sarja 67 kg)
  • Suomen mestari vapaapainissa 1939–40 ja 1943 (sarja 66 kg) sekä 1947–49 (sarja 67 kg)
  1. Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 250. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
  2. a b Siukonen, Markku; Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 510. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9.


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.