Amorphis

Amorphis
Amorphis Qstock-festivaaleilla vuonna 2009.
Tiedot
Toiminnassa	1990–
Tyylilaji	progressiivinen metalli, melodinen death metal, death metal, doom metal, folk metal
Kotipaikka	Suomi
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Tomi Joutsen, laulu Esa Holopainen, kitara Tomi Koivusaari, kitara, murinalaulu Jan Rechberger, rummut Santeri Kallio, koskettimet
Entiset jäsenet	Niclas Etelävuori, basso (2000–2017) Pasi Koskinen, laulu (1995–2004) Pekka Kasari, rummut (1995–2002) Kim Rantala, kosketinsoittimet (1994–1998) Kasper Mårtenson, kosketinsoittimet (1993–1994) Olli-Pekka Laine, bassokitara (1990–2000)
Levy-yhtiö	Nuclear Blast, 2006– Relapse Records, 1991–2001, 2003 Virgin Records, 2003
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OK

Amorphis on suomalainen progressiivista metallia esittävä yhtye, jonka musiikissa on lähes kaikilla albumeilla vaikutteita suomalaisesta mytologiasta. Kalevala- ja Kanteletar-aiheisia kappaleita raskaalla soundilla esittävä Amorphis on saavuttanut mainetta ulkomaillakin.

Yhtyeen musiikki on vaihdellut death metalista progressiiviseen metalliin, mutta pääasiassa Amorphis esittää raskaammankin antinsa melko melodisesti, ja laulutyyli vaihtelee puhtaasta ”murinaan”. Vaikka Amorphiksen tyyli on vaihdellut vuosien varrella, yhtye on lähes aina ollut tunnistettavissa melodisista riffeistään. Uudemman Amorpiksen kappaleet ovat lähes aina keskitempoisia tai hitaita, mutta kahdella ensimmäisellä levyllä kappaleissa on huomattavasti enemmän nopeampia death metal-osuuksia.

Yhtyeen nimi tulee englannin kielen sanasta amorphous, joka tarkoittaa muodotonta tai epänormaalia.

Historia

Alkuajat, The Karelian Isthmus

Amorphiksen perustivat syksyllä 1990 kitaristi Esa Holopainen ja rumpali Jan Rechberger. Holopainen oli tutustunut death metaliin kasettitreidauksen kautta ja halusi ryhtyä itsekin soittamaan samanlaista musiikkia. Pian yhtye täydentyi laulaja Tomi Koivusaarella ja basisti Olli-Pekka Laineella. Koivusaari toimi aluksi vain laulajana ennen kuin ryhtyi myös kitaristiksi. Laulajan paikkaa tarjottiin Koivusaaren entisen yhtyeen Abhorrencen Jukka Kolehmaiselle, mutta hän kieltäytyi. Yhtye levytti vuonna 1991 demon nimeltä Disment of Soul, joka päätyi yhdysvaltalaiselle Relapse Records -metallilevy-yhtiölle. Relapse piti kuulemastaan, ja koska he olivat pitäneet myös Abhorrencesta, he vakuuttuivat nuorten muusikoiden lahjakkuudesta ja tarjosivat Amorphikselle pitkäaikaista levytyssopimusta. Siihen mennessä yhtiö oli julkaissut vain seitsemäntuumaisia singlejä, ja sellaisen Amorphiskin julkaisi ennen kuin heidän ensimmäinen kokopitkä albuminsa The Karelian Isthmus saatiin ulos vuonna 1992. Siihen mennessä yhtye oli jo kyllästynyt perinteiseen death metaliin, ja he toivat musiikkiinsa doom metal -vaikutteita ja folk-tyylisiä melodioita. Albumi oli tyyliltään raskas ja jopa hieman nuhruinen, sillä Amorphiksen myöhemmin löytämä kokeileva ote ja äänimaailma puuttuivat vielä tuolloin. Sanoituksiltaan albumi käsitteli pääosin kelttimytologian näkökulmasta katsottua sotahistoriaa. Kappaleessa ”The Pilgrimage” käsiteltiin myös death metalille tyypillistä okkultismiteemaa. Vuonna 1993 julkaistiin Privilege of Evil -minialbumi, joka oli tosin nauhoitettu jo vuonna 1991.

Amorphis vuonna 1991. Vasemmalla Tomi Koivusaari, keskellä Jukka Kolehmainen (Abhorrence-yhtyeestä) ja oikealla Olli-Pekka Laine.

Tales from the Thousand Lakes

Yhtyeen toisella albumilla Tales from the Thousand Lakes musiikkityyli muuttui hieman doom metal -painotteisemmaksi, ja kappaleet perustuivat Kalevalaan. Melodiset elementit voimistuivat, kun Kasper Mårtenson aloitti kosketinsoittajana ja silloin Kyyriassa laulanut Ville Tuomi vieraili esittämässä albumille puhtaita lauluosuuksia. Yhtye sai innoituksen puhtaan laulun käyttöön Paradise Lostilta. Kitaristi Esa Holopainen ei kuitenkaan halunnut luopua murinalaulusta kokonaan melodisuuden lisääntymisestä huolimatta, koska ei halunnut pettää Amorphiksen faneja.

Albumin suosio yllätti jopa Amorphiksen jäsenet. Kansainvälisesti lähes 250 000 kappaleen myyntiin (vuoteen 2002 asti) yltänyttä Tales from the Thousand Lakesia pidetäänkin yleisesti suomalaisen raskaan metallin klassikkolevynä, ja suuri menestys teki Amorphiksesta aikanaan kansainvälisesti menestyneimmän suomalaisyhtyeen. Albumin tiimoilta Amorphis pääsi ensimmäistä kertaa soittamaan keikkoja ulkomailla: yhtye teki kiertueita muun muassa Paradise Lostin, Tiamatin ja Entombedin kanssa. Vuonna 1995 Amorphis julkaisi Black Winter Day -nimeä kantavan minialbumin, joka sisälsi Tales from the Thousand Lakesilta ylijääneitä kappaleita.

Elegy

Amorphiksen suosio kasvoi toisen levyn jälkeen, ja seuraavalla vuonna 1996 ilmestyneellä Elegyllä mukaan liittyi Koivusaaren rinnalle vakituiseksi laulajaksi Pasi Koskinen. Kosketinsoittaja Kasper Mårtenson jätti yhtyeen keskittyäkseen opiskeluihinsa, ja Kim Rantala valittiin hänen korvaajakseen. Rumpali Jan Rechbergerin tilalle tuli Stonesta tuttu Pekka Kasari. Elegyllä Amorphis karsi ensimmäisten albumien doom metal -vivahteet pois, ja tyyli alkoi hiljalleen muuttua kohti myöhempää, progressiivista Amorphista, vaikkakin death metal -elementit olivat yhä vahvasti esillä murinalaulun muodossa. Murrosta kuvaa hyvin se, että albumilla on kaksi versiota ”My Kantele” -kappaleesta, toinen särökitaroilla ja molempien laulajien laulamana ja toinen kevyempänä versiona Koskisen puhtaalla laululla. Elegyn sanoitukset perustuvat Kantelettaren runoihin. Elegy oli yksi ensimmäisistä suomalaisista progressiivisista metallilevyistä, ja sitä pidetäänkin suomalaisen progressiivisen metallin klassikkolevynä. Kesään 1997 mennessä albumia oltiin myyty jo yli 130 000 kappaletta. Myöhemmin vuonna 1997 Amorphis julkaisi My Kantele -minialbumin, jossa oli nimikappaleen lisäksi neljä aiemmin julkaisematonta kappaletta.

Tuonela

Vuonna 1999 Amorphis julkaisi neljännen täyspitkän albuminsa, Tuonelan, jolla tyyli muuttui radikaalisti ja kosketinsoittajaksi vaihtui Santeri Kallio, jolle oli tarjottu paikkaa yhtyeessä jo vuonna 1994. Mukana on vahvoja Kingston Wall -vaikutteita, Sakari Kukon soittamat saksofoni ja huilu sekä kitaristi Tomi Koivusaaren soittama sitar. Holopaisen näkemykset olivat muuttuneet, sillä albumilla murinalaulua kuultiin ainoastaan kappaleessa ”Greed” death metalin jäädessä muutenkin taka-alalle. Tuonelalla Amorphis luopui myös Kalevalaan ja Kantelettareen perustuneista sanoituksista, sillä yhtye oli kyllästynyt niihin. Vuonna 2000 basisti Olli-Pekka Laine erosi yhtyeestä, koska ei ollut tyytyväinen suuntaan, johon Amorphiksen musiikki oli menossa. Hänen tilalleen tuli Niclas Etelävuori.

Am Universum ja Far from the Sun

Viides Amorphiksen albumi ilmestyi vuonna 2001. Se oli vieläkin kokeilevampi, jazzista vaikutteita ottanut Am Universum, jonka jälkeen rumpali Pekka Kasari jätti yhtyeen perhesyiden vuoksi ja Jan Rechberger palasi yhtyeeseen. Tätä seurannut, vuonna 2003 ilmestynyt, Far from the Sun jäi viimeiseksi Elegyltä asti mukana olleelle Pasi Koskiselle. Koskisen motivaation puute ja halu keskittyä omiin projekteihinsa johtivat yhteispäätökseen teiden erkanemisesta kesän 2004 festivaalikiertueen jälkeen. Amorphiksen jäsenet ovat myöhemmin kertoneet olevansa tyytymättömiä Far from the Suniin.

Eclipse ja Silent Waters

Amorphis Rautaa rajan taa -elokuvan kuvauksissa Tukholmassa.

Vuonna 2006 julkaistiin yhtyeen seitsemäs täyspitkä albumi Eclipse yhdessä uuden laulajan Tomi Joutsenen kanssa. Samalla Amorphis palasi takaisin Kalevala-aiheisiin sanoituksiin – Eclipsen sanoitukset perustuvat Kullervon tarinaan. Albumin musiikissa on kuultavissa piirteitä lähes kaikilta Amorphiksen aiemmilta tuotoksilta: mukana on murinavokaaleilla laulettua metallia, mutta myös kokeilevaa ja progressiivista soitinten äänimaailmaa. Vuonna 2007 julkaistiin Silent Waters -albumi, joka on tyyliltään hyvin samanlainen kuin Eclipse.

Skyforger

Amorphiksen yhdeksäs studioalbumi Skyforger julkaistiin toukokuussa 2009, ja se on tyyliltään samankaltainen kuin kaksi edellistä albumia. Näillä albumeilla Amorphiksella on ensimmäistä kertaa historiansa aikana ollut täysin sama kokoonpano useammalla kuin yhdellä albumilla peräkkäin. Skyforger myös palkittiin vuoden metallialbumina Emma-gaalassa vuonna 2010. Amorphis julkaisi heinäkuussa 2010 Forging the Land of Thousand Lakes -DVD:n 20-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi. DVD sisältää kaksi live-esiintymistä ja Tales from the 20 Years -dokumentin. Syyskuussa 2010 Amorphis julkaisi myös Magic & Mayhem – Tales from the Early Years -kokoelma-albumin, joka sisältää uudelleennauhoitettuja versioita yhtyeen kolmen ensimmäisen albumin kappaleista. Kokoelman myötä Amorphis teki Suomessa kiertueen, jolla se soitti vain kyseisten albumien kappaleita. Esiintymisissä oli mukana myös Amorphiksen entisiä jäseniä.

Albumit The Beginning of Times, Circle ja Under the Red Cloud

Amorphiksen tuoreimmat albumit ovat toukokuussa 2011 ilmestynyt The Beginning of Times ja vuoden 2013 huhtikuussa julkaistu Circle sekä syyskuussa 2015 julkaistu Under the Red Cloud.

Huhtikuussa 2017 Niclas Etelävuori ilmoitti jättävänsä yhtyeen, syynä erimielisyydet managerin kanssa.

Jäsenet

Esa Holopainen – soolokitara (1990–) Tomi Joutsen – laulu, murinalaulu (2005–) Santeri Kallio – kosketinsoittimet (1998–) Tomi Koivusaari – rytmikitara (1990–), laulu (1990–1997, 2010) Jan Rechberger – rummut (1990–1995, 2002–) Entiset jäsenet Olli-Pekka Laine – basso (1990–2000) Kasper Mårtenson – kosketinsoittimet (1993–1994) Kim Rantala – kosketinsoittimet (1994–1998) Pekka Kasari – rummut (1995–2002) Pasi Koskinen – laulu (1995–2004) Niclas Etelävuori – basso (2000–2017)

Vierailijat Antti Halonen – saha albumilla Am Universum Marco Hietala – taustalaulu albumeilla Eclipse, Silent Waters, Skyforger ja The Beginning of Times Iikka Kahri – huilu ja saksofoni albumilla Skyforger Jukka Kolehmainen – laulu EP:llä Privilege of Evil Sakari Kukko – saksofoni albumeilla Tuonela ja Am Universum, huilu albumilla Tuonela Ville Tuomi – puhdas laulu albumilla Tales from the Thousand Lakes ja EP:llä Black Winter Day

Diskografia

Pääartikkeli: Amorphiksen diskografia

• The Karelian Isthmus  (1992, Relapse Records)
• Tales from the Thousand Lakes  (1994, Relapse Records)
• Elegy  (1996, Relapse Records)
• Tuonela  (1999, Relapse Records)
• Am Universum  (2001, Relapse Records)
• Far from the Sun  (2003, Virgin Records)
• Eclipse  (2006, Nuclear Blast)
• Silent Waters  (2007, Nuclear Blast)
• Skyforger  (2009, Nuclear Blast)
• The Beginning of Times  (2011, Nuclear Blast)
• Circle  (2013, Nuclear Blast)
• Under the Red Cloud  (2015, Nuclear Blast)

Kirjallisuus

• Laakso, Markus: Amorphis. Helsinki: Like, 2015. ISBN 978-952-01-0858-8.
• Kainulainen, Pekka: Taivaan rumpu – Amorphis-sanoituksia. Helsinki: Like, 2017. ISBN 978-952-01-1544-9.

Lähteet

• Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia, s. 489. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN ISBN 951-0-22503-7.
• Nikula, Jone: Rauta-aika. Suomimetallin historia 1988–2002, s. 130. Helsinki: Johnny Kniga, 2002. ISBN 951-0-27367-8.

Aiheesta muualla

• Amorphiksen virallinen sivusto.
• Amorphis Encyclopaedia Metallumissa (englanniksi)
• Amorphis Last.fm:ssä (englanniksi)
• Amorphis Meteli.netissä
• Amorphis Myspacessa (englanniksi)

Amorphis

Tomi Joutsen Esa Holopainen Tomi Koivusaari Santeri Kallio Jan Rechberger Olli-Pekka Laine
Entiset jäsenet: Pasi Koskinen Pekka Kasari Kim Rantala Kasper Mårtenson Niclas Etelävuori

Studioalbumit	The Karelian Isthmus Tales from the Thousand Lakes Elegy Tuonela Am Universum Far from the Sun Eclipse Silent Waters Skyforger The Beginning of Times Circle Under the Red Cloud Queen of Time Halo
Kokoelmat	Story – 10th Anniversary Chapters Magic & Mayhem – Tales from the Early Years
Livealbumit	An Evening with Friends at Huvila Queen Of Time (Live At Tavastia 2021)
EP:t	Privilege of Evil Black Winter Day My Kantele
DVD:t	Forging the Land of Thousand Lakes
Kirjat	Amorphis Taivaan rumpu – Amorphis-sanoituksia
Muuta	Amorphiksen diskografia Luettelo Amorphiksen kappaleista