Ero sivun ”Miikul Pahomov” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 26: Rivi 26:


==Runous==
==Runous==
Pahomov on tehnyt myös mittavan uran runoilijana ja runonlausujana.<ref name=":8" /> Hänen ensimmäiset runonsa julkaistiin lyydin kielellä maaliskuussa 1989 petroskoilaisessa Carelia-kulttuurilehdessä.<ref name=":8" /><ref name=":9" /> 1990-luvulla Pahomov kuului Carelian toimitusneuvostoon ja oli tämän lehden Tandem-nimesen nuorisopalstan vakituinen kirjoittaja.<ref name=":8" /> Hänen runojaan on julkaistu muun muassa seuraavissa lyydiläisissä sekä Venäjän Karjalan ja Suomen lehdissä: Lüüdilaine, Lüüdilaine Sana, Lyydilaine, Lyydi; Carelia (ja sen edeltäjä Punalippu), Karjalan Sanomat, [[Kipinä (lehti)|Kipinä]], [[Kodima]], Oma Mua, Taival, [[Vienan Viesti]]; Elias, Karjalan Heimo, Karjalainen, LiteraruS, Ortodoksiviesti, Prihodskoi listok, Savot, Sieppari, St. Isaac’s News ja Yliopisto.<ref name=":8" /> Pahomovin runot kuuluvat myös erilaisiin kirjallisuusantologioihin. Hänen runojaan on käännetty unkariksi, [[Viron kieli|viroksi]], vepsäksi, [[Vatja|vatjaksi]], vienankarjalaksi, englanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi.<ref name=":4" /> Petroskoilainen Anna tulla -yhtye,<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://annatulla.onegaborg.eu/Default.aspx?lang=3|nimeke=Anna Tulla|julkaisu=annatulla.onegaborg.eu|viitattu=2016-07-04}}</ref> inkeriläinen laulaja Arvi Kemppi,<ref name=":11" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://web122.webhotelli.fi/~lyydi748/wp-content/uploads/2013/06/luudilaine_2006.pdf|nimeke=Lüüdin mujud - Lüüdin rahvahan pajo.|julkaisu=Lüüdilaine, 2006|julkaisija=Lyydiläinen Seura ry|viitattu=|tekijä=|ajankohta=}}</ref><ref name=":10">{{Verkkoviite|osoite=http://www.webbisivu.com/Karjalantutkimusseura/Inkeri/Inkerinjuhla|nimeke=Inkerinjuhla|julkaisu=www.webbisivu.com|viitattu=2016-07-05}}</ref> suomalainen säveltäjä Tiina Myllärinen<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://spotidoc.com/doc/3585078/avaa-lehdist%25C3%25B6tiedote-pdf-muodossa|nimeke=avaa lehdistötiedote pdf-muodossa|julkaisu=spotidoc.com|viitattu=2016-07-04}}</ref> ym. taiteilijat tekivät Pahomovin runoista lauluja. Hänen äänensä kuuluu myös ensimmäisessä lyydinkielisessä animaatioelokuvassa, jonka Karjalan Kielen Seura tuotti v. 2016.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.youtube.com/watch?v=q5r9g_IYx9Y|nimeke=Ušinkuu: Nell' himod (lyydikš).|julkaisu=|julkaisija=Karjalan Kielen Seura ry|viitattu=|tekijä=|ajankohta=}}</ref> Itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurien asiantuntijana Pahomov on osallistunut myös muiden suomensukuisten kansojen kulttuuritoimintaan. Vuonna 1998 hänen ja näyttelijä Viola Pekkasen aloitteesta perustettiin [[Inkeriläiset|inkeriläinen]] kansanperinneryhmä Tuulistullaa.<ref name=":10" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.webbisivu.com/Karjalantutkimusseura/Inkeri/Tuulistullaa|nimeke=Tuulistullaa - Inkeri - Karjalantutkimusseura|julkaisu=www.webbisivu.com|viitattu=2016-07-04}}</ref> Vuodesta 1996 Pahomov ja Pekkanen ovat esittäneet Karjalan suomensukuisten kansojen kirjallisuuteen tutustuttavaa runonlausuntaohjelmaa ''Karjalan runolliset murresävyt''<ref name=":11" /><ref name=":10" /> (ks. näyte esityksestä 2015<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.youtube.com/watch?v=0csAEcgo0sA|nimeke=Karjalan kielen paja Hyvinkäällä 1/3.|julkaisu=|julkaisija=Karjalan Kielen Seura ry|viitattu=|tekijä=|ajankohta=}}</ref>).
Pahomov on tehnyt myös mittavan uran runoilijana ja runonlausujana.<ref name=":8" /> Hänen ensimmäiset runonsa julkaistiin lyydin kielellä maaliskuussa 1989 petroskoilaisessa Carelia-kulttuurilehdessä.<ref name=":8" /><ref name=":9" /> 1990-luvulla Pahomov kuului Carelian toimitusneuvostoon ja oli tämän lehden Tandem-nimesen nuorisopalstan vakituinen kirjoittaja.<ref name=":8" /> Hänen runojaan on julkaistu muun muassa seuraavissa lyydiläisissä sekä Venäjän Karjalan ja Suomen lehdissä: Lüüdilaine, Lüüdilaine Sana, Lyydilaine, Lyydi; Carelia (ja sen edeltäjä Punalippu), Karjalan Sanomat, [[Kipinä (lehti)|Kipinä]], [[Kodima]], Oma Mua, Taival, [[Vienan Viesti]]; Elias, Karjalan Heimo, Karjalainen, LiteraruS, Ortodoksiviesti, Prihodskoi listok, Savot, Sieppari, St. Isaac’s News ja Yliopisto.<ref name=":8" /> Pahomovin runot kuuluvat myös erilaisiin kirjallisuusantologioihin. Hänen runojaan on käännetty unkariksi, [[Viron kieli|viroksi]], vepsäksi, [[Vatja|vatjaksi]], vienankarjalaksi, englanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi.<ref name=":4" /> Petroskoilainen Anna tulla -yhtye,<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://annatulla.onegaborg.eu/Default.aspx?lang=3|nimeke=Anna Tulla|julkaisu=annatulla.onegaborg.eu|viitattu=2016-07-04}}</ref> inkeriläinen laulaja Arvi Kemppi,<ref name=":11" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://web122.webhotelli.fi/~lyydi748/wp-content/uploads/2013/06/luudilaine_2006.pdf|nimeke=Lüüdin mujud - Lüüdin rahvahan pajo.|julkaisu=Lüüdilaine, 2006|julkaisija=Lyydiläinen Seura ry|viitattu=|tekijä=|ajankohta=}}</ref><ref name=":10">{{Verkkoviite|osoite=http://www.webbisivu.com/Karjalantutkimusseura/Inkeri/Inkerinjuhla|nimeke=Inkerinjuhla|julkaisu=www.webbisivu.com|viitattu=2016-07-05}}</ref> suomalainen säveltäjä Tiina Myllärinen<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://spotidoc.com/doc/3585078/avaa-lehdist%25C3%25B6tiedote-pdf-muodossa|nimeke=avaa lehdistötiedote pdf-muodossa|julkaisu=spotidoc.com|viitattu=2016-07-04}}</ref> ym. taiteilijat tekivät Pahomovin runoista lauluja. Hänen äänensä kuuluu myös ensimmäisessä lyydinkielisessä animaatioelokuvassa, jonka Karjalan Kielen Seura tuotti vuonna 2016.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.youtube.com/watch?v=q5r9g_IYx9Y|nimeke=Ušinkuu: Nell' himod (lyydikš).|julkaisu=|julkaisija=Karjalan Kielen Seura ry|viitattu=|tekijä=|ajankohta=}}</ref> Itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurien asiantuntijana Pahomov on osallistunut myös muiden suomensukuisten kansojen kulttuuritoimintaan. Vuonna 1998 hänen ja näyttelijä Viola Pekkasen aloitteesta perustettiin [[Inkeriläiset|inkeriläinen]] kansanperinneryhmä Tuulistullaa.<ref name=":10" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.webbisivu.com/Karjalantutkimusseura/Inkeri/Tuulistullaa|nimeke=Tuulistullaa - Inkeri - Karjalantutkimusseura|julkaisu=www.webbisivu.com|viitattu=2016-07-04}}</ref> Vuodesta 1996 Pahomov ja Pekkanen ovat esittäneet Karjalan suomensukuisten kansojen kirjallisuuteen tutustuttavaa runonlausuntaohjelmaa ''Karjalan runolliset murresävyt''<ref name=":11" /><ref name=":10" /> (ks. näyte esityksestä 2015<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.youtube.com/watch?v=0csAEcgo0sA|nimeke=Karjalan kielen paja Hyvinkäällä 1/3.|julkaisu=|julkaisija=Karjalan Kielen Seura ry|viitattu=|tekijä=|ajankohta=}}</ref>).


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 30. syyskuuta 2016 kello 15.37

Miikul Pahomov puhumassa VII Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa

Miikul Pahomov (myös Pahomovan Miikul, Obraman Fed'uun Miikul, Obraman Fedjuun Miikul[1][2]; suomeksi myös Niko Pahomov, Nikolai Pahomov, Kaj Kuujärvi, Kai Kuujärvi, s. 14. helmikuuta 1967 Petroskoi) on lyydiläinen kirjailija, lyydin kielen tutkija ja opettaja, lyydin- ja suomenkielinen runoilija, lehtimies, kääntäjä ja kieliaktivisti.

Elämäntyö

Pahomov on syntynyt 14. helmikuuta 1967 Petroskoissa Karjalan kirjallisuuden tutkijan Maija Pahomovan perheeseen.[3] Pahomovien suku on kotoisin Kuujärven Joensuun lyydiläiskylästä.[4] Pahomov on kirjoittanut ensimmäisen lyydinkielisen kaunokirjallisen teoksen, ollut mukana tekemässä ensimmäistä lyydinkielistä aapista sekä kirjoittanut ensimmäisen lyydinkielisen hengellisen kirjan. Näillä teoksilla hän on pyrkinyt luomaan yhtenäisen lyydin kirjakielen.[5] Lisäksi Pahomov on kirjoittanut lukuisia etnografisia artikkeleita lyydiläisistä, heidän historiastaan, lyydiläisten elämästä ja lyydin kielestä. Näiden toimien ohella hän on toiminut Lyydiläisen Seuran Lüüdilaine-lehden päätoimittajana, nykyisin aineistoasiantuntijana.[6][7] Kyseessä on Pahomovin perustama, kerrasta kahteen kertaan vuodessa ilmestyvä vuosijulkaisu, jota on julkaistu vuodesta 2005 alkaen.[8] Lehden artikkelit ovat lyydiksi (enimmäkseen latinalaisin kirjaimin, joilla lyydin kirjakieltä kirjoitetaan, mutta myös kyrillisin aakkosin), suomeksi ja venäjäksi.[8] Miikul Pahomov on Lyydiläisen Seuran kunniapuheenjohtaja (2006), joka perusti seuran vuonna 1998 ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana.[9][10]

Tuotanto, julkaisutoiminta ja työskentely lyydin kielen hyväksi

Lyydin kirjakielen kehittäminen

Pahomov aloitti kehittämään lyydin kirjakieltä ensimmäisen runosikermänsä valmistelun yhteydessä vuonna 1988. Samoihin aikoihin hän kehitti latinalaisiin aakkosiin perustetun lyydin kirjaimiston, jonka ensimmäinen lyydin kielen opettaja Lidia Potašova otti käyttöön Kuujärven koulussa.[11] Ennen sitä Kuujärven koulussa lyydin opetuksessa käytettiin kyrillisiä kirjaimia.

Pahomovin kirjoittama runokokoelma Tuohuz ikkunas (Tuohus ikkunalla) on ensimmäinen lyydiksi julkaistu kaunokirjallinen teos.[12] Se julkaistiin Petroskoissa vuonna 1993.[3][12] Pian tämän jälkeen, vuonna 1995, valmistui ensimmäisen lyydinkielisen aapisen luonnos, joka jäi silloin julkaisematta.[12][13] Se, kuten myös vuonna 2003 julkaistu uusi omintakeinen lyydiläisaapinen ABC-kird’, syntyi Lidia (lyydiksi Lid'a) Potašovan ja Miikul Pahomovin yhteistyönä.[3][5][13][14] Aapisen ja muidenkin harvojen olemassa olevien suppeiden oppimateriaalien käyttöönotto kangertelee.[12]

Pahomovin kirjoittama teos D’umalan Poig (Jumalan Poika) julkaistiin vuonna 1999. Kyseessä on ensimmäinen hengellinen kirja lyydin kielellä.[3] Teos sisältää Raamatun kertomuksia, rukouksia, jumalankäskyjä ja hengellisiä runoja. Erityisesti tässä teoksessa hän on pyrkinyt yhdistämään lyydin kolme päämurretta lyydin kirjakielen luomiseksi.[15] Pahomovin uraauurtavat teokset saivat jatkoa vuonna 2000, kun häneltä julkaistiin runoteos Lüüdiland – Runokird' lüüdin heimon kolmes mujus ja vuonna 2005 hengellinen teos, Ehtsluužb.[3][5][9] Seuraavan kirjan parissa hän työskenteli jälleen yhteistyössä Potašovan kanssa, ja Tervheks! – Lugendkird’ Kujärven lüüdin kielel julkaistiin vuonna 2007.[16][5][14] Samana vuonna ilmestyi Pahomovin toimittama ja suomentama kuujärveläisen Pit'k Randaane -perinneryhmän Pajod – Lyydiläisiä lauluja / Ludian songs -laulukokoelma lyydin, suomen ja englannin kielellä.[17] 2010-luvulle tultaessa Pahomov on jatkanut edelleen lyydinkielisten kirjojen kirjoittamista.

Vuonna 2010 hänellä ilmestyi runokokoelma Ukon bembel – Runod lüüdin kielel, vuonna 2011 Kuujärven lyydiläistekstejä -kielennäytekokoelma ja vuonna 2012 ensimmäinen lyydiläisen kansanrunouden kokoelma Kondan Kalndan – Kujärven lüüdin rahvhansana.[5][14][18][19] Kondan Kalndan on syntynyt miltein 20 vuoden perinteenkeruun jälkeen, ja teoksen vanhin informantti on syntynyt vuonna 1882 ja nuorin 1945.[18] Samana vuonna Pahomov toimitti Roza Jeršovan ja Tamara Šcerbakovan Päivääne, lämmita! – Kiritused lapsiile Kujärven lüüdin kielel -lastenkirjan ja osallistui Priäžan Lyydilaižed sananpolved -sananlaskukokoelman toimittamiseen.[19] Lyydin kirjakieltä Pahomov on kehittänyt aktiivisesti myös Lüüdilaine-vuosijulkaisussa.

Tutkimus- ja lehtitoiminta

Vuonna 1989 Pahomov valmistui Petroskoin yliopiston suomen kielen laitoksella ja 2000 suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisella laitoksella. Pahomov aloitti tieteellisen uransa Karjalan tiedekseskuksessa Petroskoissa, jossa hän toimi itämerensuomalaisten kielten tutkijana 1987-1991. Vuosina 1996-1997 hän työskenteli lyydin tutkijana Helsingin yliopistossa.[20] Vuonna 2013 käynnistyneessä verkkosanakirjahankkeessa Pahomov toimi johtajana. Hankkeen tarkoituksena on luoda lyydi–suomi–venäjä-sanakirja. Hanketta toteutetaan yhteistyössä Lyydiläisen Seuran, Helsingin yliopiston ja Kotimaisten kielten keskuksen kesken. Kolmevuotista hanketta tukee Koneen Säätiö, ja sen ensimmäinen vaihe on saatettu loppuun. Keskeneräinen sanakirja on jo avattu verkkoon osoitteeseen https://sanat.csc.fi/wiki/Etusivu.[21]

Pahomov opetti karjalaa ja lyydiä Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa 2002-2009 ja Helsingin yliopistossa 2011-2014. Vuonna 2013 hän toimi kouluttajana, kun Lyydiläinen Seura järjesti yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa lyydin kielen ja sen opettamisen kurssit Helsingissä. Hänen johdollaan koulutettiin 13 lyydiä osaavaa opettajaa, tutkijaa ja kulttuurityöntekijää Karjalan Sivistysseuran tukemana. Heistä kaksi opettaa nyt lyydin kieltä vapaaehtoisena oppiaineena Lyydinmaalla.[21]

Vuonna 1989 julkaistussa diplomityössään Petroskoin yliopistolle Pahomov käsitteli Kuujärven paikannimistöä. Helsingin yliopistolle hän on vuonna 2000 tehnyt lisensiaatintyön, jonka aihe on lyydin äännehistoria. Työ on nimeltään Kuujärven lyydiläismurteen klusiilit astevaihtelusuhteineen.[20] Vuonna 2011 Suomalais-Ugrilaisen Seura julkaisi Kuujärven lyydin ensimmäisenä kielennäytekokoelmana Pahomovin teoksen Kuujärven lyydiläistekstejä (SUST 263).

Lukuisten Lüüdilaine-vuosijulkaisuun kirjoittamiensa artikkelien lisäksi Pahomovin monipuolisia tekstejä on julkaistu useissa aikakaus- ja sanomalehdissä ynnä tieteellisissä julkaisuissa, kuten Aamun Koitto, Alkukoti, Carelia, Elias, Etelä-Suomen Sanomat, Hiidenkivi, Karjalan Heimo, Karjalan Sanomat, Kieliposti, LiteraruS – Literaturnoje slovo, sanomalehdet Lyydilaine ja Lüüdilaine Sana, Neuvosto-Karjala, Oma Mua, Petrozavodskij Universitet, Pieni Puukello, Sever ja Yliopisto.[14] Hänen kirjoituksiaan ovat julkaisseet mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Võron instituutti sekä Arizonan yliopisto.[14] Pahomov tunnetaan mm. Raisa Lardotin ja Arkkipiispa Johanneksen teosten kääntäjänä ja toimittajana. Hän on toimittanut lyydinkielisiä kirjoja sekä Lüüdilaine ja Lüüdilaine Sana -julkaisuja. Vuosina 2001-2009 hän toimitti myös Ortodoksiviesti ja St. Isaac’s News -aikakauslehtien venäjänkielisiä sivuja[3] sekä perusti ja päätoimitti Helsingin ortodoksisen seurakunnan Prihodskoi listok -julkaisua. Lehtijulkaisuissaan hän on käyttänyt myös nimimerkkejä N. Pahomov, Miikul Puahkoine, MPalomnik, MP ja OFM. Lyydiläisen Seuran perustamisen yhteydessä 1998 Pahomov kokosi Lyydiläiset ja lyydin kieli -bibliografian, joka julkaistiin internetissä.[14][19]

Runous

Pahomov on tehnyt myös mittavan uran runoilijana ja runonlausujana.[3] Hänen ensimmäiset runonsa julkaistiin lyydin kielellä maaliskuussa 1989 petroskoilaisessa Carelia-kulttuurilehdessä.[3][5] 1990-luvulla Pahomov kuului Carelian toimitusneuvostoon ja oli tämän lehden Tandem-nimesen nuorisopalstan vakituinen kirjoittaja.[3] Hänen runojaan on julkaistu muun muassa seuraavissa lyydiläisissä sekä Venäjän Karjalan ja Suomen lehdissä: Lüüdilaine, Lüüdilaine Sana, Lyydilaine, Lyydi; Carelia (ja sen edeltäjä Punalippu), Karjalan Sanomat, Kipinä, Kodima, Oma Mua, Taival, Vienan Viesti; Elias, Karjalan Heimo, Karjalainen, LiteraruS, Ortodoksiviesti, Prihodskoi listok, Savot, Sieppari, St. Isaac’s News ja Yliopisto.[3] Pahomovin runot kuuluvat myös erilaisiin kirjallisuusantologioihin. Hänen runojaan on käännetty unkariksi, viroksi, vepsäksi, vatjaksi, vienankarjalaksi, englanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi.[14] Petroskoilainen Anna tulla -yhtye,[22] inkeriläinen laulaja Arvi Kemppi,[9][23][24] suomalainen säveltäjä Tiina Myllärinen[25] ym. taiteilijat tekivät Pahomovin runoista lauluja. Hänen äänensä kuuluu myös ensimmäisessä lyydinkielisessä animaatioelokuvassa, jonka Karjalan Kielen Seura tuotti vuonna 2016.[26] Itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurien asiantuntijana Pahomov on osallistunut myös muiden suomensukuisten kansojen kulttuuritoimintaan. Vuonna 1998 hänen ja näyttelijä Viola Pekkasen aloitteesta perustettiin inkeriläinen kansanperinneryhmä Tuulistullaa.[24][27] Vuodesta 1996 Pahomov ja Pekkanen ovat esittäneet Karjalan suomensukuisten kansojen kirjallisuuteen tutustuttavaa runonlausuntaohjelmaa Karjalan runolliset murresävyt[9][24] (ks. näyte esityksestä 2015[28]).

Lähteet

  1. ↑ Obraman Fed'uun Miikul: Lüüdilaižiin Paginad Muailmankongressas ja Seminaris Helsingiš. Lüüdilaine, 2007. Lyydiläinen Seura ry.
  2. ↑ Obraman Fed’uun Miikul (Miikul Pahomov): LYYDIN KANSAN ALKUPERÄSTÄ. Lüüdin rahvahan sündünd tie.to.
  3. ↑ a b c d e f g h i j Čikinan Nata: Lüüdilaižen literaturan sündünd. Lüüdilaine, 2006. Lyydiläinen Seura ry.
  4. ↑ Maija Kuujärveläinen, Kaj Kuujärvi: Obraman Fed’uu - Kujärven miehen pitk elontaibal. lyydi.net. Viitattu 4.7.2016.
  5. ↑ a b c d e f Natalia Tšikina: Lyydiläinen perinne elää Miikul Pahomovin runoissa. Karjalan Heimo, 5-6/2012. Karjalan Sivistysseura ry.
  6. ↑ Obraman Fedjuun Miikul: Toimituskunta. Lüüdilaine, 2006. Lyydiläinen Seura ry.
  7. ↑ Veikko Purmonen: Toimituskunta. Lüüdilaine, 2015. Lyydiläinen Seura ry.
  8. ↑ a b Obramam Fedjuun Miikul: Lugijale. Lüüdilaine, 2007. Lyydilainen Seura ry.
  9. ↑ a b c d (Obraman Fed'uun Miikul): Lüüdin päivän pruaznik. Lüüdilaine, 2006. Lyydiläinen Seura ry.
  10. ↑ Simo Parpola: Lyydilaine Siebr da lyydin kiel'. Lyydilaine, 1/2008. Periodika.
  11. ↑ Miikul Pahomov: Lyydin kielen nykytilanne ja kehitys. Lüüdilaine, 2015. Lyydiläinen Seura ry.
  12. ↑ a b c d Miikul Pahomov: Tuohuz ikkunas lyydi.net. Viitattu 19.6.2016.
  13. ↑ a b Lysti, Onni: Globalizacij rikkob pienid kielid – GLOBALISAATIO VÄHEMMISTÖKIELTEN UHKANA. Lüüdiläine, 2006. Lyydiläinen Seura ry.
  14. ↑ a b c d e f g Miikul Pahomov: Lyydiläiset ja lyydin kieli - bibliografia (1998-2011). lyydi.net. Viitattu 19.6.2016.
  15. ↑ Miikul Pahomov: Lyydin kieli lyydi.net. Viitattu 19.6.2016.
  16. ↑ Lehten toimituz (Obraman Fed'uun Miikul): Lugendkird' lüüdin kielel om ilmestunu. Lüüdilaine, 2007. Lyydiläinen Seura ry.
  17. ↑ Herman Hakala: Ezmaine lüüdilaine CD-lebu ja pajokird' oma valmehed - Ensimmäinen lyydiläisen musiikin cd-levy ja laulukirja ovat valmistuneet. Lüüdilaine, 2007. Lyydiläinen Seura ry.
  18. ↑ a b Marjukka Patrakka: Lyydiläinen perinnekirja auttaa kieltä säilymään. Karjalan Heimo, 1–2/2013. Karjalan Sivistysseura ry.
  19. ↑ a b c Miikul Pahomov: Lyydiläiset ja lyydin kieli -bibliografia (1998-2012). www.webbisivu.com. Viitattu 19.6.2016.
  20. ↑ a b Miikul Pahomov: Kuujärven lyydiläistekstejä – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 263, s. 46. Suomalais-Ugrilainen Seura, 2011.
  21. ↑ a b Herman Hakala: Lyydin kielen elvytyksen nykytilanne. Lüüdilaine, 2015. Lyydiläinen Seura ry.
  22. ↑ Anna Tulla annatulla.onegaborg.eu. Viitattu 4.7.2016.
  23. ↑ Lüüdin mujud - Lüüdin rahvahan pajo. Lüüdilaine, 2006. Lyydiläinen Seura ry.
  24. ↑ a b c Inkerinjuhla www.webbisivu.com. Viitattu 5.7.2016.
  25. ↑ avaa lehdistötiedote pdf-muodossa spotidoc.com. Viitattu 4.7.2016.
  26. ↑ Ušinkuu: Nell' himod (lyydikš). Karjalan Kielen Seura ry.
  27. ↑ Tuulistullaa - Inkeri - Karjalantutkimusseura www.webbisivu.com. Viitattu 4.7.2016.
  28. ↑ Karjalan kielen paja Hyvinkäällä 1/3. Karjalan Kielen Seura ry.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Miikul_Pahomov&oldid=15979802”