Ero sivun ”Union (Yesin albumi)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
viitemalline |
||
Rivi 60: | Rivi 60: | ||
*[[Alan White (1949)|Alan White]] - rummut, laulu |
*[[Alan White (1949)|Alan White]] - rummut, laulu |
||
*[[Bill Bruford]] - rummut |
*[[Bill Bruford]] - rummut |
||
== Viitteet == |
|||
{{Viitteet}} |
|||
{{Tynkä/Albumi}} |
{{Tynkä/Albumi}} |
Versio 10. huhtikuuta 2016 kello 20.27
Union Yes | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | 1990 | |
Julkaistu | 30. huhtikuuta 1991 | |
Tuottaja(t) | Jonathan Elias, Jon Anderson, Steve Howe, Trevor Rabin, Mark Mancina, Eddie Offord ja Billy Sherwood | |
Tyylilaji | Progressiivinen rock | |
Kesto | 65.23 | |
Levy-yhtiö | Arista Records | |
Yesin muut julkaisut | ||
Big Generator 1987 |
Union 1991 |
Yesyears 1991 |
Union on brittiläisen progressiivista rockia soittavan Yes-yhtyeen kolmastoista studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1991.
Vaikka albumia tuki maailmanlaajuinen kiertue ja fanit sekä yhtye pitivät sitä yhtenä Yesin parhaimmista albumeista, sitä myytiin vain saman verran kuin Anderson Bruford Wakeman Howea, eli maailmanlaajuisesti noin puoli miljoonaa kappaletta. Union on Yesin viimeinen studioalbumi, jolla oli merkittävää kaupallista menestystä, vaikkakaan sillä ei ollut samaa suosiota kuin vuoden 1987 albumilla Big Generator.
Bill Brufordin mukaan[1] albumi on keinotekoinen ja sen tekemisen motiivina raha. Anderson-Bruford-Wakeman-Howe albumin ja "Evening of Yes music plus" -kiertueen onnistuttua sekä kaupallisesti että taiteellisesti tarkoitus oli tehdä uusi albumi. Arista levy-yhtiö esti tämän ja ajoi läpi suunnitelman, jonka mukaan ABWH:n materiaali yhdistettäisiin Chris Squiren, jolla oli oikeudet Yes - nimeen, kokoonpanoon ja julkaistaisiin Yesin nimellä. Bruford toteaa, että albumi on käsikirja siitä, miten albumia ei tule tehdä ja että tekoprosessi oli pahinta näkemäänsä rahan tuhlausta. Levy-yhtiö puuttui musiikkiin, ja lähes hallitsematon projekti viimeisteltiin lopulta editoinnilla ja sessiomuusikoilla, koska siihen oli jo käytetty runsaasti rahaa. Bruford kertoo Rick Wakemanin antaneen albumille nimeksi "Onion" (engl. "Sipuli") koska se itketti häntä.
Kappaleet
- "I Would Have Waited Forever" (Jon Anderson/Jonathan Elias/Steve Howe) – 6:32
- "Shock to the System" (Jon Anderson/Jonathan Elias/Steve Howe) – 5:09
- "Masquerade" (Steve Howe) – 2:17
- "Lift Me Up" (Trevor Rabin/Chris Squire) – 6:30
- "Without Hope You Cannot Start the Day" (Jon Anderson/Jonathan Elias) – 5:18
- "Saving My Heart" (Trevor Rabin) – 4:41
- "Miracle of Life" (Mark Mancina/Trevor Rabin) – 7:30
- "Silent Talking" (Jon Anderson/Bill Bruford/Jonathan Elias/Steve Howe/Rick Wakeman) – 4:00
- "The More We Live—Let Go" (Billy Sherwood/Chris Squire) – 4:51
- "Angkor Wat" (Jon Anderson/Jonathan Elias/Rick Wakeman) – 5:23
- "Dangerous (Look In The Light Of What You're Searching For)" (Jon Anderson/Jonathan Elias) – 3:36
- "Holding On" (Jon Anderson/Jonathan Elias/Steve Howe) – 5:24
- "Evensong" (Bill Bruford/Tony Levin) – 0:52
- "Take the Water to the Mountain" (Jon Anderson) – 3:10
- "Give & Take" [Euroopan versiossa] (Jon Anderson/Steve Howe/Jonathan Elias) – 4:29
Union (Arista 261 558) sijoittui 7. sijalle Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissa sijoitus oli 15., ja se pysyi listoilla 19 viikkoa.
Kokoonpano
- Jon Anderson - laulu
- Chris Squire - basso, laulu
- Trevor Rabin - kitara, laulu
- Steve Howe - kitara, laulu
- Tony Kaye - kosketinsoittimet, laulu
- Rick Wakeman - kosketinsoittimet, laulu
- Alan White - rummut, laulu
- Bill Bruford - rummut
Viitteet
- ↑ Bruford, Bill: The Autobiography, s. 122-123. Jawbone Press, 2009. ISBN 978-1-906002-23-7.