Ero sivun ”Leonid Kutšma” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p kappalejakoa |
p replace archive.today -> archive.is (domain archive.today blocked by onlinenic) |
||
| Rivi 46: | Rivi 46: | ||
Marras-joulukuussa 2004 käydyissä [[Ukrainan presidentinvaalit 2004|presidentinvaaleissa]] Leonid Kutšman tukema ehdokas ja hänen entinen pääministerinsä [[Viktor Janukovytš]] hävisi länsimieliselle nationalistille [[Viktor Juštšenko]]lle. |
Marras-joulukuussa 2004 käydyissä [[Ukrainan presidentinvaalit 2004|presidentinvaaleissa]] Leonid Kutšman tukema ehdokas ja hänen entinen pääministerinsä [[Viktor Janukovytš]] hävisi länsimieliselle nationalistille [[Viktor Juštšenko]]lle. |
||
Juštšenkon puolestaan hävittyä vuoden 2010 vaalit Janukovytšille, Janukovytš nimitti Kutšman erityislähettilääkseen. Huhtikuussa 2010 Kutšma vieraili Kuubassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = |
Juštšenkon puolestaan hävittyä vuoden 2010 vaalit Janukovytšille, Janukovytš nimitti Kutšman erityislähettilääkseen. Huhtikuussa 2010 Kutšma vieraili Kuubassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://archive.is/20120526034255/www.telesurtv.net/noticias/secciones/nota/69607/raul-castro-y-enviado-del-presidente-de-ucrania-revisaron-temas-bilaterales/ | Nimeke = Raúl Castro y enviado del presidente de Ucrania revisaron temas bilaterales | Tekijä = | Ajankohta = 2010 | Selite = arkistoitu linkki | Kieli = {{es}} | Julkaisija = | Viitattu = 24.1.2015 }}</ref> |
||
Syksyllä 2014 Kutšma toimi presidentti Porošenkon edustajana neuvotteluissa Minskissä, jossa sovittiin tulitauosta Itä-Ukrainaan ja itsehallinnosta ja armahduksesta kapinallisille.<ref>[http://www.osce.org/ru/home/123258?download=true Protokol] OSCE /EYTJ {{ru}} </ref> |
Syksyllä 2014 Kutšma toimi presidentti Porošenkon edustajana neuvotteluissa Minskissä, jossa sovittiin tulitauosta Itä-Ukrainaan ja itsehallinnosta ja armahduksesta kapinallisille.<ref>[http://www.osce.org/ru/home/123258?download=true Protokol] OSCE /EYTJ {{ru}} </ref> |
||
Versio 14. helmikuuta 2016 kello 18.42
| Leonid Kutšma | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Ukrainan 2. presidentti | |
| Pääministeri |
Vitali Masol Jevhen Martšuk Pavlo Lazarenko Valeri Pustovoitenko Viktor Juštšenko Anatoli Kinah' Viktor Janukovytš |
| Edeltäjä | Leonid Kravtšuk |
| Seuraaja | Viktor Juštšenko |
| Ukrainan pääministeri | |
| Presidentti | Leonid Kravtšuk |
| Edeltäjä | Vitold Fokin |
| Seuraaja | Vitali Masol |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. elokuuta 1938 Tšaikyne, Tšernihivin alue, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto |
| Tiedot | |
| Koulutus | insinööri |
| Tutkinnot | Dnipropetrovskin yliopisto (1960) |
 Nimikirjoitus |
|
Leonid Danylovytš Kutšma (ukr. Леонід Данилович Кучма, s. 9. elokuuta 1938 Tšaikyne, Tšernihivin alue) on ukrainalainen poliitikko. Hän toimi maansa pääministerinä 1992-1993 ja presidenttinä 1994-2005.[1] Kutšma on ollut mukana politiikan huipulla myös presidenttikautensa jälkeen.
Elämäkerta
Kutšma opiskeli Dnipropetrovskin yliopistossa avaruustekniikkaa[1] ja työskenteli Južmašissa, joka valmisti maatalouskoneita, ajoneuvoja, sekä oli Neuvostoliiton suurin ohjustehdas. Hän nousi sen johtoon ja oli Ukrainan neuvostotasavallan kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenenä 1981–1991, mistä hänet valittiin Ukrainan korkeimpaan neuvostoon (hallitukseen). Hän toimi jälleen itsenäistyneen Ukrainan pääministerinä 1992–1993, josta asemasta erosi asettuakseen ehdolle presidentinvaaliin.
Pääministerinä Kutšma onnistui lähenemään länttä ja saavuttamaan riippumattomuutta, mutta taloudellisesti maan tilanne säilyi vaikeana, Neuvostoliiton loppuaikoja heikompana.
Kutšma valittiin presidentiksi vuoden 1994 vaalissa istuvaa presidenttiä Leonid Kravtšukia vastaan ja uudelleen 1999.[2]
Kutšmalla epäiltiin olevan osuutta syyskuussa 2000 tapahtuneeseen hallitusta korruptiosta ja rahanpesusta syyttäneen toimittaja Georgi Gongadzen murhaan, mikä johti sisäpoliittisen luottamuksen menettämiseen. Vuonna 2009 kiinni saatu ja murhan tunnustanut entinen sisäministeriön kenraali Oleksi Pukatš on todistanut toimineensa Kutšman käskyn perusteella. Pukatš kertoi Kutšman juonitelleen Volodymyr Lytvynin ja entisen sisäministeri Juri Kravtšenkon kanssa.[3]
Ulkopolitiikassa Kutšman osoitettiin 10. kesäkuuta 2002 tienneen Ukrspetseksportin Koltšuga-tutkajärjestelmiin liittyvistä asekaupoista YK:n vientikiellon alaiseen Irakiin, mihin Britannian kanssa lentokieltovyöhykkeitä valvovat Yhdysvallat, joka reagoi tapahtuneeseen voimakkaasti.[4]
Marras-joulukuussa 2004 käydyissä presidentinvaaleissa Leonid Kutšman tukema ehdokas ja hänen entinen pääministerinsä Viktor Janukovytš hävisi länsimieliselle nationalistille Viktor Juštšenkolle.
Juštšenkon puolestaan hävittyä vuoden 2010 vaalit Janukovytšille, Janukovytš nimitti Kutšman erityislähettilääkseen. Huhtikuussa 2010 Kutšma vieraili Kuubassa.[5]
Syksyllä 2014 Kutšma toimi presidentti Porošenkon edustajana neuvotteluissa Minskissä, jossa sovittiin tulitauosta Itä-Ukrainaan ja itsehallinnosta ja armahduksesta kapinallisille.[6]
Lähteet
- ↑ a b Leonid Kuchma Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.1.2015.
- ↑ Kuchma, Leonid Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 24.1.2015.
- ↑ Ukraine general claims ex-president Kuchma 'ordered reporter's murder' 2011. Sputnik News. Viitattu 24.1.2015.
- ↑ Kuchma implicated in Iraq weapons deal 2002. Washington Times. Viitattu 24.1.2015.
- ↑ Raúl Castro y enviado del presidente de Ucrania revisaron temas bilaterales (arkistoitu linkki) archive.is. 2010. Viitattu 24.1.2015. (espanjaksi)
- ↑ Protokol OSCE /EYTJ (venäjäksi)
Aiheesta muualla
|
Edeltäjä: Leonid Kravtšuk |
Ukrainan presidentti 1994–2005 |
Seuraaja: Viktor Juštšenko |
Vitold Fokin 1991–1992 | Leonid Kutšma 1992–1993 | Vitali Masol 1994–1995 | Jevhen Martšuk 1995–1996 | Pavlo Lazarenko 1996–1997 | Valeri Pustovoitenko 1997–1999 | Viktor Juštšenko 1999–2001 | Anatoli Kinah’ 2001–2002 | Viktor Janukovytš 2002–2005 | Julija Tymošenko 2005 | Juri Jeh’anurov 2005–2006 | Viktor Janukovytš 2006–2007 | Julija Tymošenko 2007–2010 | Mykola Azarov 2010–2014 | Arseni Jatsenjuk 2014–2016 | Volodymyr Hroisman 2016–2019 | Oleksi Hontšaruk 2019–2020 | Denys Šmyhal 2020–