Ero sivun ”Rippi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
wikilinkit
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Исповедь берн собор.jpg|thumb|150px|Ortodoksinen pappi kuuntelee synnintunnustusta.]]
[[Tiedosto:Исповедь берн собор.jpg|thumb|150px|Ortodoksinen pappi kuuntelee synnintunnustusta.]]
'''Rippi''' on [[kristinusko]]ssa synnintunnustus ja siihen liittyvä synninpäästö. Usein ripittäytyminen tapahtuu yksityisrippinä, jossa ripittäytyjä tunnustaa syntinsä ripittäjälle, joka on usein pappi. Yhteiseksi tai yleiseksi ripiksi nimitetään tilannetta, jossa (usein [[Jumalanpalvelus|jumalanpalveluksessa]]) seurakunta tunnustaa valmista tunnustustekstiä käyttäen syntinsä ja pappi julistaa yleisen synninpäästön.<ref name="evl-ao">{{Verkkoviite|osoite = http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Rippi|nimeke = Rippi|julkaisu = Aamenesta öylättiin|julkaisija = Kirkon tiedotuskeskus|viitattu = 13.7.2014|tekijä = |ajankohta = }}</ref> [[Katolinen kirkko|Katolisessa kirkossa]] ja [[Ortodoksisuus|ortodoksisessa kirkossa]] yksityisrippiä nimitetään usein myös parannuksen tai katumuksen [[sakramentti|sakramentiksi]] tai [[Mysteerio|mysteerioksi]].<ref name="Spectrum">{{Kirjaviite | Nimeke=Spectrum tietokeskus. 16. osa, Pienhakusanat ja hakemisto: Pl–ö | Julkaisupaikka=Espoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1983 | Tunniste=ISBN 951-0-07255-9}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.helsinki.fi/teol/tdk/pdf/opiskelu/Laitokset/khl/YT102AvoinYo.pdf|nimeke = Yleinen teologia - YT102 Kirkkohistorian perusteet. (Luentodiat)|julkaisu = |julkaisija = |viitattu = 13.7.2014|tekijä = Tiensuu, Kyllikki|ajankohta = |tiedostomuoto = PDF}}</ref> Jumalanpalveluksella käytetyllä yleisellä ripillä ei ole sakramentaalista asemaa.
'''Rippi''' on [[kristinusko]]ssa synnintunnustus ja siihen liittyvä synninpäästö. Usein ripittäytyminen tapahtuu yksityisrippinä, jossa ripittäytyjä tunnustaa [[synti|syntinsä]] ripittäjälle, joka on usein [[pappi]]. Yhteiseksi tai yleiseksi ripiksi nimitetään tilannetta, jossa (usein [[Jumalanpalvelus|jumalanpalveluksessa]]) [[seurakunta]] tunnustaa valmista tunnustustekstiä käyttäen syntinsä ja pappi julistaa yleisen [[synninpäästö|synninpäästön]].<ref name="evl-ao">{{Verkkoviite|osoite = http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Rippi|nimeke = Rippi|julkaisu = Aamenesta öylättiin|julkaisija = Kirkon tiedotuskeskus|viitattu = 13.7.2014|tekijä = |ajankohta = }}</ref> [[Katolinen kirkko|Katolisessa kirkossa]] ja [[Ortodoksisuus|ortodoksisessa kirkossa]] yksityisrippiä nimitetään usein myös parannuksen tai [[Katumus|katumuksen]] [[sakramentti|sakramentiksi]] tai [[Mysteerio|mysteerioksi]].<ref name="Spectrum">{{Kirjaviite | Nimeke=Spectrum tietokeskus. 16. osa, Pienhakusanat ja hakemisto: Pl–ö | Julkaisupaikka=Espoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1983 | Tunniste=ISBN 951-0-07255-9}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.helsinki.fi/teol/tdk/pdf/opiskelu/Laitokset/khl/YT102AvoinYo.pdf|nimeke = Yleinen teologia - YT102 Kirkkohistorian perusteet. (Luentodiat)|julkaisu = |julkaisija = |viitattu = 13.7.2014|tekijä = Tiensuu, Kyllikki|ajankohta = |tiedostomuoto = PDF}}</ref> Jumalanpalveluksella käytetyllä yleisellä ripillä ei ole sakramentaalista asemaa.


== Rippitoimitus ==
== Rippitoimitus ==
=== Katumuksen sakramentti ortodoksisessa kirkossa ===
=== Katumuksen sakramentti ortodoksisessa kirkossa ===
Osallistuessaan katumuksen sakramenttiin eli mysteerioon ihminen tekee mielenmuutoksen. Hänen on tarkoitus hylätä [[synti|synninteko]] ja turvautua [[Jumala]]an. [[Pappi|Papin]] kautta ja avustuksella ihminen pyytää anteeksi tekemiään syntejä ja pahoja tekoja ja ajatuksia. Katumuksen sakramentin kautta hän saa [[anteeksianto|anteeksiannon]]. Se on hengellinen parannus, joka auttaa ihmistä lähestymään paremmin Jumalaa, lähimmäisiään ja itseään.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Arkkimandriitta Arseni| Nimeke = Ortodoksinen sanasto| Suomentaja = | Vuosi = 1999| Luku = | Sivut = 142-143|
Osallistuessaan katumuksen sakramenttiin eli mysteerioon ihminen tekee mielenmuutoksen. Hänen on tarkoitus hylätä [[synti|synninteko]] ja turvautua [[Jumala (kristinusko)|Jumalaan]]. [[Pappi|Papin]] kautta ja avustuksella ihminen pyytää anteeksi tekemiään syntejä ja pahoja tekoja ja ajatuksia. Katumuksen sakramentin kautta hän saa [[anteeksianto|anteeksiannon]]. Se on hengellinen parannus, joka auttaa ihmistä lähestymään paremmin Jumalaa, lähimmäisiään ja itseään.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Arkkimandriitta Arseni| Nimeke = Ortodoksinen sanasto| Suomentaja = | Vuosi = 1999| Luku = | Sivut = 142-143|
Selite = | Julkaisupaikka = Keuruu| Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava| Tunniste = | www = | www-teksti = |
Selite = | Julkaisupaikka = Keuruu| Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava| Tunniste = | www = | www-teksti = |
Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}
Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}
Rivi 12: Rivi 12:
Ripittäytyvä henkilö valmistautuu rippiin tutkiskelemalla omaatuntoaan. Ripittäytyessään hän katuu syntejään, tunnustaa kaikki vähänkin vakavammat syntinsä papille ja päättää vakaasti olla tekemättä niitä enää. Pappi antaa ripittäytyjälle synninpäästön ja määrää tälle katumustyön, jonka ripittäytyjä suorittaa myöhemmin. Tällä tavoin kristitty pääsee sopuun Jumalan ja kirkon kanssa ja saa anteeksi kuolemansynnin, joka johtaisi iankaikkiseen rangaistukseen. Hän saa sisäisen rauhan ja voimaa kristillisen elämän taisteluihin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://katolinen.net/?page_id=444 | Nimeke=PARANNUS ELI RIPPI | Julkaisu= | Tekijä= | Julkaisija=Katolinen kirkko Suomessa | Viitattu=20.1.2012}}</ref>
Ripittäytyvä henkilö valmistautuu rippiin tutkiskelemalla omaatuntoaan. Ripittäytyessään hän katuu syntejään, tunnustaa kaikki vähänkin vakavammat syntinsä papille ja päättää vakaasti olla tekemättä niitä enää. Pappi antaa ripittäytyjälle synninpäästön ja määrää tälle katumustyön, jonka ripittäytyjä suorittaa myöhemmin. Tällä tavoin kristitty pääsee sopuun Jumalan ja kirkon kanssa ja saa anteeksi kuolemansynnin, joka johtaisi iankaikkiseen rangaistukseen. Hän saa sisäisen rauhan ja voimaa kristillisen elämän taisteluihin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://katolinen.net/?page_id=444 | Nimeke=PARANNUS ELI RIPPI | Julkaisu= | Tekijä= | Julkaisija=Katolinen kirkko Suomessa | Viitattu=20.1.2012}}</ref>


Rippi toimitetaan lähes aina yksityisrippinä. Antaessaan synninpäästön pappi tavallisesti lausuu seuraavat sanat: "''Jumala, laupeuden Isä, joka Poikansa kuoleman ja ylösnousemuksen kautta sovitti maailman itsensä kanssa ja vuodatti Pyhän Hengen syntien anteeksi saamiseksi, hän itse antakoon sinulle anteeksiannon ja rauhan kirkkonsa palveluviran kautta. Ja minä päästän sinut synneistäsi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = McCabe, Herbert| Nimeke = Mitä katolinen kirkko opettaa. uusi katekismus.| Suomentaja = Pentti Laukama| Vuosi = 1987| Luku = | Sivu = 32|Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Katolinen tiedotuskeskus| Tunniste = ISBN 951-9386-50-5| www = | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
Rippi toimitetaan lähes aina yksityisrippinä. Antaessaan synninpäästön pappi tavallisesti lausuu seuraavat sanat: "''Jumala, laupeuden Isä, joka Poikansa kuoleman ja ylösnousemuksen kautta sovitti maailman itsensä kanssa ja vuodatti [[Pyhä Henki|Pyhän Hengen]] syntien anteeksi saamiseksi, hän itse antakoon sinulle anteeksiannon ja rauhan kirkkonsa palveluviran kautta. Ja minä päästän sinut synneistäsi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = McCabe, Herbert| Nimeke = Mitä katolinen kirkko opettaa. uusi katekismus.| Suomentaja = Pentti Laukama| Vuosi = 1987| Luku = | Sivu = 32|Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Katolinen tiedotuskeskus| Tunniste = ISBN 951-9386-50-5| www = | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>


=== Rippi luterilaisessa kirkossa ===
=== Rippi luterilaisessa kirkossa ===
Rivi 18: Rivi 18:


== Ripin teologia ==
== Ripin teologia ==
Kristilliset kirkot katsovat yleisesti, että ripittäytymisen käytännön perusteena ovat Jeesuksen oppilailleen antama valtuutus päästää synneistä (esim. Matt. 16:19, Joh. 20:22–23).
Kristilliset kirkot katsovat yleisesti, että ripittäytymisen käytännön perusteena ovat [[Jeesus|Jeesuksen]] [[Opetuslapsi|oppilailleen]] antama valtuutus päästää synneistä (esim. Matt. 16:19, Joh. 20:22–23).


=== Katolinen näkemys ===
=== Katolinen näkemys ===
Rippi on [[sakramentti]]. Pappi toimii siinä Kristuksen sijaisena ja julistaa synninpäästön siten jumalallisella valtuutuksella, minkä vuoksi se on ehdottoman varma. Ripin tarkoituksena on tuoda anteeksianto kasteen (ja edellisen ripin) jälkeen tehtyihin [[Kuolemansynti|kuolemansynteihin]], mutta sen anteeksiantava vaikutus ulottuu toki myös lieviin synteihin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://katolinen.fi/?page_id=412 | Nimeke=Parannuksen sakramentti (rippi)| Viitattu= 13.7.2014}}</ref>
Katosien näkemyksen mukaan rippi on [[sakramentti]]. Pappi toimii siinä Kristuksen sijaisena ja julistaa synninpäästön siten jumalallisella valtuutuksella, minkä vuoksi se on ehdottoman varma. Ripin tarkoituksena on tuoda anteeksianto kasteen (ja edellisen ripin) jälkeen tehtyihin [[Kuolemansynti|kuolemansynteihin]], mutta sen anteeksiantava vaikutus ulottuu toki myös lieviin synteihin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://katolinen.fi/?page_id=412 | Nimeke=Parannuksen sakramentti (rippi)| Viitattu= 13.7.2014}}</ref>


=== Luterilainen näkemys ===
=== Luterilainen näkemys ===
Luterilaisessa kirkossa rippiä ei lueta sakramentteihin. Luther piti rippiä aluksi sakramenttina. Koska sakramentin määritelmän mukaan sakramentin osat ovat paitsi armon lupaus myös näkyvä merkki, aine eli elementti, rippiä ei muodollisesti pidetä sakramenttina elementin puuttumisen vuoksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tiililä, Osmo| Nimeke = Kristilliset kirkot ja lahkot| Suomentaja = | Vuosi = 1961| Luku = | Sivu = 218| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
Luterilaisessa kirkossa rippiä ei lueta sakramentteihin. Luther piti rippiä aluksi sakramenttina. Koska sakramentin määritelmän mukaan sakramentin osat ovat paitsi [[Armo|armon]] lupaus myös näkyvä merkki, aine eli elementti, rippiä ei muodollisesti pidetä sakramenttina elementin puuttumisen vuoksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tiililä, Osmo| Nimeke = Kristilliset kirkot ja lahkot| Suomentaja = | Vuosi = 1961| Luku = | Sivu = 218| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>


[[Augsburgin tunnustus|Augsburgin tunnustuksen]] 11. artikkeli toteaa, että "yksityinen synninpäästö on pidettävä seurakunnissa voimassa eikä sitä saa hävittää, vaikkakaan kaikkia syntejä ei ole tarpeen luetella, sillä se on mahdotonta." 12. artikkelissa todetaan, että "kasteensa jälkeen syntiä tehneet saavat koska tahansa tehdä parannuksen, eikä seurakunta saa tällöin kieltää heiltä synninpäästöä. Oikean parannuksen katsotaan olevan syntien katumista ja tuskaa ja pelästymistä synnin tähden, samalla kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön siten, että synti on anteeksiannettu ja armo hankittu Kristuksen kautta, mikä usko tuo lohdun." Parannukseen kuuluu myös synneistä luopuminen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Augsburgin tunnustus| Suomentaja = Olavi Castrén| Vuosi = 1961| Luku = | Sivu = 26| Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> 25. artikkelissa todetaan luterilaisten noudattavan sellaista tapaa, ettei [[ehtoollinen|ehtoollista]] anneta niille, joita ei ole ennen sitä tutkittu ja joille ei ole annettu synninpäästöä. Synninpäästön ei katsota olevan läsnäolevan ihmisen ääni ja sana, vaan Jumalan sana, sillä se lausutaan Jumalan sijasta ja Jumalan käskystä, ja se antaa synnit anteeksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Augsburgin tunnustus| Suomentaja = Olavi Castrén| Vuosi = 1961| Luku = | Sivu = 57| Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
[[Augsburgin tunnustus|Augsburgin tunnustuksen]] 11. artikkeli toteaa, että "yksityinen synninpäästö on pidettävä seurakunnissa voimassa eikä sitä saa hävittää, vaikkakaan kaikkia syntejä ei ole tarpeen luetella, sillä se on mahdotonta." 12. artikkelissa todetaan, että "kasteensa jälkeen syntiä tehneet saavat koska tahansa tehdä parannuksen, eikä seurakunta saa tällöin kieltää heiltä synninpäästöä. Oikean parannuksen katsotaan olevan syntien katumista ja tuskaa ja pelästymistä synnin tähden, samalla kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön siten, että synti on anteeksiannettu ja armo hankittu Kristuksen kautta, mikä usko tuo lohdun." Parannukseen kuuluu myös synneistä luopuminen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Augsburgin tunnustus| Suomentaja = Olavi Castrén| Vuosi = 1961| Luku = | Sivu = 26| Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> 25. artikkelissa todetaan luterilaisten noudattavan sellaista tapaa, ettei [[ehtoollinen|ehtoollista]] anneta niille, joita ei ole ennen sitä tutkittu ja joille ei ole annettu synninpäästöä. Synninpäästön ei katsota olevan läsnäolevan ihmisen ääni ja sana, vaan Jumalan sana, sillä se lausutaan Jumalan sijasta ja Jumalan käskystä, ja se antaa synnit anteeksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Augsburgin tunnustus| Suomentaja = Olavi Castrén| Vuosi = 1961| Luku = | Sivu = 57| Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>

Versio 16. marraskuuta 2014 kello 10.32

Ortodoksinen pappi kuuntelee synnintunnustusta.

Rippi on kristinuskossa synnintunnustus ja siihen liittyvä synninpäästö. Usein ripittäytyminen tapahtuu yksityisrippinä, jossa ripittäytyjä tunnustaa syntinsä ripittäjälle, joka on usein pappi. Yhteiseksi tai yleiseksi ripiksi nimitetään tilannetta, jossa (usein jumalanpalveluksessa) seurakunta tunnustaa valmista tunnustustekstiä käyttäen syntinsä ja pappi julistaa yleisen synninpäästön.[1] Katolisessa kirkossa ja ortodoksisessa kirkossa yksityisrippiä nimitetään usein myös parannuksen tai katumuksen sakramentiksi tai mysteerioksi.[2][3] Jumalanpalveluksella käytetyllä yleisellä ripillä ei ole sakramentaalista asemaa.

Rippitoimitus

Katumuksen sakramentti ortodoksisessa kirkossa

Osallistuessaan katumuksen sakramenttiin eli mysteerioon ihminen tekee mielenmuutoksen. Hänen on tarkoitus hylätä synninteko ja turvautua Jumalaan. Papin kautta ja avustuksella ihminen pyytää anteeksi tekemiään syntejä ja pahoja tekoja ja ajatuksia. Katumuksen sakramentin kautta hän saa anteeksiannon. Se on hengellinen parannus, joka auttaa ihmistä lähestymään paremmin Jumalaa, lähimmäisiään ja itseään.[4]

Rippi katolisessa kirkossa

Ripittäytyvä henkilö valmistautuu rippiin tutkiskelemalla omaatuntoaan. Ripittäytyessään hän katuu syntejään, tunnustaa kaikki vähänkin vakavammat syntinsä papille ja päättää vakaasti olla tekemättä niitä enää. Pappi antaa ripittäytyjälle synninpäästön ja määrää tälle katumustyön, jonka ripittäytyjä suorittaa myöhemmin. Tällä tavoin kristitty pääsee sopuun Jumalan ja kirkon kanssa ja saa anteeksi kuolemansynnin, joka johtaisi iankaikkiseen rangaistukseen. Hän saa sisäisen rauhan ja voimaa kristillisen elämän taisteluihin.[5]

Rippi toimitetaan lähes aina yksityisrippinä. Antaessaan synninpäästön pappi tavallisesti lausuu seuraavat sanat: "Jumala, laupeuden Isä, joka Poikansa kuoleman ja ylösnousemuksen kautta sovitti maailman itsensä kanssa ja vuodatti Pyhän Hengen syntien anteeksi saamiseksi, hän itse antakoon sinulle anteeksiannon ja rauhan kirkkonsa palveluviran kautta. Ja minä päästän sinut synneistäsi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."[6]

Rippi luterilaisessa kirkossa

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa ripin vastaanottajana voi olla pappi, seurakunnan työntekijä tai seurakunnan jäsen. Yleensä ripin ottaa vastaan pappi tai seurakunnan työntekijä, mutta erityisesti rippi sekä sielunhoito kuuluvat papin tehtäviin. Papilla on myös erityinen rippiä koskeva vaitiolovelvollisuus. Ehtoolliselle valmistava rippi ja synninpäästö toteutetaan yleensä jumalanpalveluksen alussa olevalla yhteisellä ripillä eli synnintunnustuksella ja siihen liittyvällä synninpäästöllä.[1]

Ripin teologia

Kristilliset kirkot katsovat yleisesti, että ripittäytymisen käytännön perusteena ovat Jeesuksen oppilailleen antama valtuutus päästää synneistä (esim. Matt. 16:19, Joh. 20:22–23).

Katolinen näkemys

Katosien näkemyksen mukaan rippi on sakramentti. Pappi toimii siinä Kristuksen sijaisena ja julistaa synninpäästön siten jumalallisella valtuutuksella, minkä vuoksi se on ehdottoman varma. Ripin tarkoituksena on tuoda anteeksianto kasteen (ja edellisen ripin) jälkeen tehtyihin kuolemansynteihin, mutta sen anteeksiantava vaikutus ulottuu toki myös lieviin synteihin.[7]

Luterilainen näkemys

Luterilaisessa kirkossa rippiä ei lueta sakramentteihin. Luther piti rippiä aluksi sakramenttina. Koska sakramentin määritelmän mukaan sakramentin osat ovat paitsi armon lupaus myös näkyvä merkki, aine eli elementti, rippiä ei muodollisesti pidetä sakramenttina elementin puuttumisen vuoksi.[8]

Augsburgin tunnustuksen 11. artikkeli toteaa, että "yksityinen synninpäästö on pidettävä seurakunnissa voimassa eikä sitä saa hävittää, vaikkakaan kaikkia syntejä ei ole tarpeen luetella, sillä se on mahdotonta." 12. artikkelissa todetaan, että "kasteensa jälkeen syntiä tehneet saavat koska tahansa tehdä parannuksen, eikä seurakunta saa tällöin kieltää heiltä synninpäästöä. Oikean parannuksen katsotaan olevan syntien katumista ja tuskaa ja pelästymistä synnin tähden, samalla kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön siten, että synti on anteeksiannettu ja armo hankittu Kristuksen kautta, mikä usko tuo lohdun." Parannukseen kuuluu myös synneistä luopuminen.[9] 25. artikkelissa todetaan luterilaisten noudattavan sellaista tapaa, ettei ehtoollista anneta niille, joita ei ole ennen sitä tutkittu ja joille ei ole annettu synninpäästöä. Synninpäästön ei katsota olevan läsnäolevan ihmisen ääni ja sana, vaan Jumalan sana, sillä se lausutaan Jumalan sijasta ja Jumalan käskystä, ja se antaa synnit anteeksi.[10]

Julkirippi

Luterilaisen kirkon vanhoissa katekismuksissa julkirippiä – jossa pahennusta herättänyt seurakuntalainen tunnustaa julkisesti seurakunnan edessä rikkomuksensa ja saa synninpäästön – pidettiin hyödyllisenä. Uppsalan arkkipiispan Olaus Svebiliuksen mukaan julkisynnin tehneen julkirippi on ”ei ainoastansa tarpeellinen, vaan myös hyödyllinen; sillä siitä ihminen saa sydämessänsä lohdutuksen ja omalletunnollensa rauhan ja levon.” Hänen mukaansa sitomista ”ei ole kadotukseksi annettu, vaan sielun parannukseksi ja ojentamiseksi.”[11] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämästä julkirippi poistettiin vuonna 1889.[12]

Rippisalaisuus

Pääartikkeli: Rippisalaisuus

Rippisalaisuus tarkoittaa papin velvollisuutta pitää ehdottomasti salassa kaikki ripissä kuulemansa.[2]

Katso myös

Kirjallisuutta

Lähteet

  1. ↑ a b Rippi Aamenesta öylättiin. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 13.7.2014.
  2. ↑ a b Spectrum tietokeskus. 16. osa, Pienhakusanat ja hakemisto: Pl–ö. Espoo: WSOY, 1983. ISBN 951-0-07255-9.
  3. ↑ Tiensuu, Kyllikki: Yleinen teologia - YT102 Kirkkohistorian perusteet. (Luentodiat) (PDF) helsinki.fi. Viitattu 13.7.2014.
  4. ↑ Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto, s. 142-143. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1999.
  5. ↑ PARANNUS ELI RIPPI Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 20.1.2012.
  6. ↑ McCabe, Herbert: Mitä katolinen kirkko opettaa. uusi katekismus., s. 32. Suomentanut Pentti Laukama. Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus, 1987. ISBN 951-9386-50-5.
  7. ↑ Parannuksen sakramentti (rippi) katolinen.fi. Viitattu 13.7.2014.
  8. ↑ Tiililä, Osmo: Kristilliset kirkot ja lahkot, s. 218. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1961.
  9. ↑ Augsburgin tunnustus, s. 26. Suomentanut Olavi Castrén. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 1961.
  10. ↑ Augsburgin tunnustus, s. 57. Suomentanut Olavi Castrén. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 1961.
  11. ↑ Svebilius, Olaus: Viides pääkappale Svebiliuksen katekismus. Katekismus.net. Viitattu 28.5.2010.
  12. ↑ Herttoniemen seurakunta herttoniemi.kirkkohelsinki.net. Viitattu 28.5.2010.
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rippi&oldid=14449652”