Ero sivun ”Äideistä parhain (elokuva)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Usm (keskustelu | muokkaukset)
kh etc
Coen (keskustelu | muokkaukset)
Tekstiä ja osioita on sen verran että kaipa tuon tynkämallineen voisi ottaa veke
Rivi 58: Rivi 58:
*[http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=628 Elokuvan kotisivut]
*[http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=628 Elokuvan kotisivut]


{{Tynkä/Elokuva}}
[[Luokka:Klaus Härön ohjaamat elokuvat]]
[[Luokka:Klaus Härön ohjaamat elokuvat]]
[[Luokka:Jussi-palkitut elokuvat]]
[[Luokka:Jussi-palkitut elokuvat]]

Versio 21. heinäkuuta 2014 kello 01.55

Äideistä parhain
Ohjaaja Klaus Härö
Käsikirjoittaja Jimmy Karlsson
Antti Tuuri
Kirsi Vikman
Tuottaja Ilkka Matila
Säveltäjä Tuomas Kantelinen
Kuvaaja Jarkko T. Laine
Leikkaaja Darek Hodor
Pääosat Topi Majaniemi
Marjaana Maijala
Esko Salminen
Michael Nyqvist
Maria Lundqvist
Aino-Maija Tikkanen
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Matila Röhr Productions Oy
Ensi-ilta 2005
Kesto 108 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
ruotsi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Äideistä parhain on Suomen vuoden 2006 Oscar-ehdokkaaksi valittu draamaelokuva, joka sai ensi-iltansa 30. syyskuuta 2005. Pääosia Klaus Härön ohjaamassa elokuvassa esittävät Topi Majaniemi, Marjaana Maijala, Esko Salminen, Aino-Maija Tikkanen, Michael Nyqvist sekä Maria Lundqvist.

Elokuva Äideistä parhain pohjautuu samannimiseen Heikki Hietamiehen kirjoittamaan romaaniin Äideistä parhain. Elokuvan tarina sijoittuu talvi- ja jatkosodan aikaan, jolloin Suomesta evakuoitiin Ruotsiin yli 70 000 sotalasta.

Elokuva kertoo yhdeksänvuotiaan Eeron tarinan evakkolapsena Skånessa. Väliin leikataan aikuisen Eeron keskusteluja iäkkään äitinsä kanssa kipeistä sodanajan tapahtumista.

Elokuvaa kuvattiin syyskuusta joulukuuhun 2004. Välissä oli todennäköisesti kuvaustauko.

Elokuva on saanut maailmalla paljon kehuja ja se on voittanut paljon kansainvälisiä elokuvapalkintoja. Härön filmistä on pidetty esimerkiksi Virossa, Ruotsissa, Egyptissä, Kanadassa, Italiassa ja Saksassa. Helmikuussa 2006 elokuva voitti kolme Jussi-patsasta.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva kertoo Eero Lahti -nimisen pojan (lapsena Topi Majaniemi, aikuisena Esko Salminen) tarinan. Eeron isän (Kari-Pekka Toivonen) kaaduttua talvisodassa pojan äiti (Marjaana Maijala) vaipuu syvään masennukseen ja päättää lähettää pojan sotalapseksi Ruotsiin. Ruotsissa Eero sijoitetaan erääseen skånelaiseen perheeseen. Tarina kuvaa muun muassa Eeron hankaluuksia ylittää ruotsin kielimuuri sekä hänen uuden äitinsä Signen (Maria Lundqvist) tuntemaa mielipahaa, sillä kasvattiäiti olisi tahtonut perheeseen pojan sijasta tytön. Sen lisäksi Eero ikävöi kovasti takaisin biologisen äitinsä luokse ja pelkää jatkuvasti joutuvansa hylätyksi.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Jussi-palkinnot ja -ehdokkuudet

Lisäksi ehdokkuudet seuraavissa kategorioissa: paras elokuva, paras miessivuosa (Michael Nyqvist) ja paras käsikirjoitus.

Arvioita

Kansan Uutisten Viikkolehden Harri-Ilmari Moilanen arvioi vuoden 2009 televisioesityksen aikaan, että elokuva käsittelee kipeitä ihmissuhdeasioita. Härön viileä ohjaus, ja epätasainen näyttelijätyöskentely eivät kuitenkaan täysin onnistu tihentämään tunneilmastoa: varsinainen huipentuma puuttuu. Asiaa ei Moilasen mielestä edesauta Tuomas Kantelisen raskassoutuisena vellova musiikki. Nykyhetkeä ja menneisyyttä filmi hänestä joka tapauksessa yhdistelee elävästi.[1]

Ilta-Sanomien Timo Malmin (2011) mukaan Hietamiehen romaanin filmatisointi on ”koskettava, mutta samalla laskelmoivan ylitunteellinen.” Jarkko T. Laine on tallentanut vaikuttavasti suomalaisesta maisemasta poikkeavat Skånen pellot ja merenrannat. Ohjaajan kosiskelutaipumusta korostaa Malmin mielestä Tuomas Kantelisen pahimmillaan Hollywood-sentimentaalinen musiikkimatto.[2]

Lähteet

  1. Harri-Ilmari Moilanen: Testissä perheonni. Kansan Uutiset/Viikkolehti/Tv&Radio, 2009, nro viikko 52, s. 7.
  2. Timo Malmi: Sotalapsi saa kodin. Ilta-Sanomat, 2011, nro 9.5., s. 37.

Aiheesta muualla